Koulun Olavi Vesalainen kävi Pieksämäen yhteiskoulussa ja jatkoi opiskelemaan matemaattisia aineita Helsingin yliopistossa. Valmistumisen jälkeen vuonna 1966 hän suoritti asepalveluksen ja oli vuoden Laihialla matematiikan opettajana. Tämän jälkeen hän siirtyi raamattukouluun ja raamatunkääntäjien kursseille. Hänellä oli voimakas sisäinen Jumalan kutsu raamatunkäännöstyöhön ja hän noudatti sitä kutsua täydestä sydämestä. Hän meni naimisiin Marjan kanssa Nepalissa vuonna 1972 ja he siirtyivät lhomien pariin tekemään raamatunkäännöstyötä. Perheeseen syntyi neljä lasta – Maria, Hanna, Mika ja Timo. Työtä tehtiin Nepalissa sekä Suomesta ja naapurimaista käsin. Uuden testamentin valmistumisjuhlaa vietettiin vuonna 1995. Raamatunkäännöstyön hedelmänä syntyi lhomi-seurakuntia, jotka tekevät lähetystyötä myös muissa kansanryhmissä.
Olavi Vesalaista muistelevat monet sukulaiset, työtoverit ja ystävät.
”Kodissamme yöpyi seurakunnassa vierailleita useita saarnaajia ja lähetystyöntekijöitä. Uskon, että heidän vaikutuksensa veljeni lähetyskutsuun oli erittäin suuri. Uskovainen koti ja seurakunta lapsuudessa ja nuoruudessa antoivat veljelleni hyvän pohjan sille työlle, johon Jumala johdatti hänet.”
Veljeä muistaen ja kaivaten, Auvo Vesalainen
”Setäni Olavi oli lähtenyt lähetystyöhön Nepaliin vuosi ennen syntymääni. Vaikka en tuhansien kilometrien välimatkan takia tavannut lapsuudessani häntä ja hänen perhettään paljon, hänen esimerkkinsä ja kuuliaisuutensa Jumalan kutsulle vaikutti elämääni monin tavoin.
Olavi oli tiennäyttäjä niin Vapaakirkossa, suomalaisessa lähetystyössä, raamatunkääntäjien parissa kuin sukummekin keskellä. Kun itse valmistauduin lähtemään lähetystyöhön Aasiaan, koin, että Olavin ja hänen perheensä esimerkki oli valmistanut minun lisäksi perhettämme ja sukuamme ottamaan jälleen aktiivisemman roolin Jumalan maailmanlaajuisessa työssä. Koin sen merkittävänä, kun Olavi ja vaimonsa Marja olivat minua saattamassa lentokentällä ensimmäiselle työkaudelleni vuonna 2000. Saimmepa olla vielä työtovereitakin naapurimaissa siitä parin vuoden päästä, kun he jatkoivat lhominkielisen Vanhan testamentin kääntämistä.
Työ vaati myös paljon uhrauksia ja luopumista. Kuten Olavi sanoo Everestiltä itään –dokumentissa: ”Herra ei etukäteen kerro suunnitelmistaan. Hän ei paljasta edessä olevia taisteluja. Jos olisimme tienneet, millainen tie edessämme on, emme olisi uskaltaneet ottaa askeltakaan.” Jumala kuitenkin antoi voimaa jokaiseen päivään. Hän otti käyttöönsä alttiin palvelijansa ja siunasi työn ennennäkemättömällä tavalla.
Setäni esimerkistä kiittäen ja häntä kaivaten, Nanna Rautiainen
Usea nuorempi kollega on kuvannut Olavia nöyräksi ja viisaaksi, eräs ”ikuiseksi mentorikseen”. Yksi konsultiksi kouluttautunut kollega muistaa Olavin painottaneen – pilke silmäkulmassa – että konsulttitarkastuksessa tärkeintä on pitää kahvi- ja teetauko ajallaan. Tämä tapa on kuulemma periytynyt ohjattavan omaan myöhempään toimintaan konsulttina.
Lhomin kielenkääntäjien sitkeys vaikeuksien keskellä on ollut rohkaisuna seuraavan sukupolven kääntäjille. Eräs kollega kertoo oman käännöstiiminsä ajatelleen, että “jos Olavi sai työn valmiiksi, mekin voimme tehdä sen. Jos Olavi sai Jumalan avun ja voiman, mekin voimme saada. Jos Olavi ja hänen perheensä pystyivät kärsimään Kristuksen tähden, mekin pystymme.”
Olavin merkittävin akateeminen perintö on lhomin kielen kuvaus A Grammar Sketch of Lhomi (2016), jonka kirjoittamiseen hän jaksoi eläkepäivinään paneutua ihailtavalla tavalla – muun muassa lukemalla taustatiedoksi 5000 sivua kielitieteellistä tekstiä. Olavin vaatimattomasti ”luonnostelmaksi” nimetty 328-sivuinen teos avaa ainutlaatuisen näkymän muuten tuskin lainkaan tunnettuun tiibetinsukuiseen kieleen. Teos onkin ollut apuna lhominkielisen Vanhan testamentin kääntämisessä.
Juha Yliniemi
Muistan, kun Olavi luki Raamattua vuokratalossaan vuoristokylässä. Talon omistaja ei hyväksynyt tätä vaan vainosi Olavia Raamatun tähden. Hyvä uutinen on se, että omistajan poika ja tämän lapset ovat myöhemmin kaikki kääntyneet Kristusta seuraamaan. Olavi järjesti monille lapsille koulustipendejä, minkä kautta monet myös tulivat Kristuksen luo.
Olavi oli todellinen lhomien suojelija, sillä hän välitti meistä ja rukoili puolestamme. Muistan Olavin kertoneen, ettei yksin hän rukoile meidän puolestamme vaan 1500 suomalaista rukoilee päivittäin lhomien puolesta. Näiden rukousten seurauksena olemme saaneet nähdä monien antavan elämänsä Jeesukselle. Yhteensä yli 500 lhomia on nyt Kristuksen seuraajia. Monet lhomit toimivat pastoreina seurakunnissa niin Kathmandusssa kuin Tiibetin ja Nepalin rajaseudullakin. Kristittyjen lhomien kautta myös sukukansojen keskuudessa monet ovat tulleet tuntemaan Kristuksen. Nämä suuret asiat ovat tapahtuneet, koska Jumala aluksi käytti Olavia tehtävänsä suorittamiseen.
Vaikka Olavi ei enää ole luonamme, emme koskaan unohda häntä. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen Olavista, hänen elämästään, huolenpidostaan, rukouksistaan, ohjauksestaan. Suljen kaikki nämä muistot sydämeeni. Suremme sitä, ettemme enää voi nähdä Olavia täällä maan päällä, mutta luotamme siihen, että kohtaamme jälleen taivaassa.
Kun puhumme lhomien kirkkohistoriasta, Olavin ja Marjan nimet tulevat aina ensimmäisinä. Heidän perinnöstään tullaan todistamaan sadan vuoden ajan, ja paljon pidempäänkin, sillä olemmehan aina kiitollisia Kaikkivaltiaalle Jumalalle heidän tottelevaisuudestaan, alistumisestaan Jumalan tahtoon ja uhrautuvasta elämästään kansamme hyväksi.
Ystävälläni Olavilla ja minulla oli yhteinen näky siitä, että jokaiseen 18 lhomien asuttamaan vuoristokylään syntyisi seurakunta, sekä siitä, että koko Raamattu käännettäisiin lhomin kielelle. Saamme nyt todistaa sitä, kuinka tämä näky lähenee toteutumistaan. Kaikki ylistys ja kunnia yksin Jumalalle!
”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” (2. Tim. 4:7-8)
Dzaabu Lhomi
Kirjoittaja on pastori ja raamatunkääntäjä ja ensimmäinen lhominkielinen kristitty.
Olavin elämästä voi lukea myös kirjasta Vuoristoheimon polulla (Päivä 2010).
