Vapaakirkon missiopalvelutiimin diakoniatyön yhdyshenkilö Kristian Vilkman näkee, että kirkkokunnan peruskutsumukseen ja armoitukseen ovat kuuluneet alusta asti lapset, lähetystyö ja lähimmäiset.
—Heikossa asemassa olevista huolehtimiseen löytyy Raamatusta kehotuksia vaikka kuinka paljon. Minulle itselleni tärkeä on ollut Psalmi 68, jonka jakeessa kuusi vastataan kysymykseen, millainen Jumala on: ”Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja.”
—Tässä mainitaan siis erityisesti lapset, joilla ei ole isää ja äitiä, sekä todennäköisesti iäkkäät yksin elävät ihmiset.
Vilkman uskookin, että kristityillä on erityinen syy lähimmäisten auttamiseen esimerkiksi perhehoidon kautta.
—Meillä ei ole sataprosenttisesti parempaa, ammatillisempaa ja kouluttautuneempaa väkeä, mutta meillä on ihmeellinen neuvonantaja, Pyhä Henki.
Hän haluaa kannustaa kristittyjä erityisesti sijaisvanhemmiksi ryhtymiseen ja onkin ollut mukana kutsumassa brittiläistä yrittäjä-vaikuttajaa, sijaisvanhempaa ja The Sanctuary Foundationin perustajaa Krish Kandiahia Suomeen ensi kesäkuussa.
—On sanottu, että jos Ison-Britannian jokaisessa seurakunnassa yksi perhe ottaisi kotiinsa sijoitusta tai adoptiota tarvitsevan lapsen, maassa ei olisi ”orpoja”.
Vilkman haluaa levittää näkyä seurakunnista, joissa lapset kohdataan siten kuin Jeesus heidät kohtasi maanpäällisen elämänsä aikana.
—Jeesus on niin valloittava persoona, että uskon lasten juosseen hänen syliinsä. Uskon, että hän nosti heidät ylös ja pyöritti heitä ilmassa.
—Tämä kuva kertoo siitä, miltä kristillinen lapsidiakoniatyö voisi parhaimmillaan näyttää.
Teksti: Elina Rautio
Artikkeli on Ristin Voiton tuottama ja on ilmestynyt Ristin Voiton numerossa 2/2026.
