Syksyllä 1959 Helsingin vapaaseurakunnan pyhäkouluohjaajien koulutuksessa Allan kiinnitti huomionsa pöydän toisella puolella istuvaan Anitaan. Kysymys “lähetääks kävelee” riitti nuorelle naiselle: kihlasormukset hankittiin kuuden viikon seurustelun jälkeen ja avioliitto solmittiin 1. toukokuuta 1960. Allan ja Anita olivat sekä avio- että työpari alusta alkaen.
Allan valittiin Lohjan vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtajaksi vain 23-vuotiaana. Talvella 1970 Grönqvistit jättivät taakseen pääkaupunkiseudun ja valtion virat. He lähtivät kolmen pienen lapsen kanssa seurakuntatyöhön Kiteelle. Alkoi 35 vuoden työjakso Vapaakirkon pastorina. Se jatkui Kuopiossa, Porissa ja lähes 22 vuoden ajan seurakunnanjohtajana Lahdessa. Allan toimi myös Kiponniemen ensimmäisenä johtajana vuosina 1978–1983.
Raamattupiirit, pienryhmät, lapsityö ja leirit loivat pohjan koko seurakunnan toiminnalle. Lapset toivat mukanaan kaverinsa ja vanhempansa, joten pian tarvittiin myös perhetyötä ja avioliittotyötä. Allan oli mukana perustamassa myös kristillisiä päiväkoteja, joista Lahden Pääskynpesä ja Seinäjoen Suvikello toimivat yhä.
Allanin johtamissa seurakunnissa tehtiin laajaa sosiaalityötä, kriisi- ja auttamistyötä, päihdetyötä ja tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Kokemus ja osaaminen johdattivat hänet luottamustehtäviin ViaDian edeltäjien, Sosiaalilähetyksen, Kristillisen raittiusliiton ja Vapaakirkon diakoniatyöryhmän, pariin. Hän tuki myös ulkomaan adoptiotoimintaa opettamalla adoptiovanhempia yli 20 vuoden ajan.
Kenties merkittävin luottamustehtävä oli 12 vuotta kestänyt historiallinen kausi Vapaakirkon työntekijäliiton puheenjohtajana vuosina 1987–1999. Allan luotsasi läpi päätöksen, jolla tuolloinen Saarnaajaliitto muutettiin kaikille yhteiseksi työntekijäliitoksi. “Jokainen työntekijä tarvitsee joskus toisten tukea ja rohkaisua”, hän totesi. Allan loi yhteishenkeä eri työmuotojen työntekijöiden kesken niin paikallisseurakunnassa kuin koko kirkkokunnassa.
Pienessä perheessä kasvanut Allan unelmoi suurperheestä. Anitan kanssa unelmasta tuli totta. Perheeseen syntyivät esikoispoika Juhan jälkeen vielä Harri, Pia ja Kaj. Lastenlasten ja lastenlastenlasten myötä perhe on kasvanut. Allan kutsui jälkeläisiään ja näiden puolisoita lämpimästi omaksi klaanikseen. Hän ja Anita rukoilivat koko klaaninsa puolesta nimeltä mainiten joka päivä. Tapa jatkui aivan Allanin elämän loppuun saakka.
Allu-pappamme, oli läsnä oleva isä ja isovanhempi, joka rakasti avoimesti ja kursailematta kaikkia läheisiään. Jokainen hänet tuntenut koki ainutlaatuisen lämmön ja huolehtimisen, jolla hän ihmiset kohtasi.
Jos Allu saisi vielä jotakin sanoa, saattaisit kuulla nämä sanat: “Jeesus teitä kaikkia oikein rakkaasti siunatkoon!”
