Aurinko paistaa kuumasti Raskinrannan alapellolle. On lähes tyyntä, lasten ja nuorten iloiset äänet täyttävät ilman.
Osa leiriläisistä pystyttää vielä telttojaan, toiset jo pelaavat koppipalloa kentällä. Kihniön vapaaseurakunnan 60. peräkkäinen lasten telttaleiri on alkamassa helteisessä säässä. Tänä vuonna tehdään yhdessä Avaruusseikkailu. Aloitustuokioon pelmahtavatkin mukaan avaruuden lempeät alienit eli muukalaiset.
Pian Kids’ Space Actionin toimintapisteissä käy kuhina, kun 82 lasta saa valintansa mukaan ajaa polkuautoilla, tehdä teltan rauhassa leirikorun, taistella vesipyssyin alieneita vastaan, sukeltaa mustaan aukkoon tai kokeilla kuuajoa mönkijöillä.
Koko kylän iltanuotio
Iltanuotio on ohjelmallinen iltahetki, jonne ovet ovat avoimet. Ystävät, perheet, kyläläiset — kaikki ovat tervetulleita.
Lennä, Juri Gagarin, lennä! raikuu musikaaliharjoituksissa isossa teltassa. Leirin aikana harjoiteltava Avaruusseikkailu– musikaali esitetään yhdessä lasten kanssa viimeisellä iltanuotiolla paikalle kerääntyneille vanhemmille, ystäville ja kyläläisille.
Lapset ovat musikaalissa merkittävässä roolissa niin kuorona kuin huiskuttajinakin. Esityksessä avaruuteen lähtee joukko astronautteja Kihniön vapaaseurakunnan pastorin, Harri Kankareen johdolla. Matkan aikana tulee selväksi rukouksen voima. Jumala kuulee avaruudessa ja kuussakin lausutut rukoukset ja vastaa niihin auttaen meitä.
Sadetta ja aurinkoa
Leirin loppupuolella jokainen ryhmä saa tehtäväkseen tehdä myös oman pienen Avaruusseikkailu-näytelmän.
Niihin on selvästi panostettu huolella, sillä jokaiseen sisältyy leiriltä opittuja asioita, rukousta ja evankeliointia.
Olympialaisia vietetään leirillä asiaankuuluvin juhlallisuuksin. Lajeiksi ovat valikoituneet muun muassa ”vapauta fossiili Neptunukselta”, ”valloita uusi planeetta”, ”tarjoilu painottomassa tilassa”, ”polttoaineen siirto” ja ”kuumönkijät”.
Aurinkoisella säällä yksi toive on yli muiden: uimaan!
Iloa, naurua ja kilpailuhenkeä riittää! Vaatteiden kastuminenkaan ei haittaa lämpimänä päivänä. Myös olympialaisiin ennättävät alienit tsemppaamaan ja auttamaan kilpailijoita.
Tänä vuonna leirillä nautitaan sekä helteestä ja tuulesta että leirin loppuvaiheessa rankoista sadekuuroistakin. Aurinkoisella säällä yksi toive on yli muiden: uimaan! Suurin osa leiriläisistä käykin viilentymässä Nerkoonjärvessä. Turvallisuusseikat otetaan tarkasti huomioon uinninvalvojien määrässä ja siinä, että uimassa käydään pienissä ryhmissä.
Seurakunnan yhteinen ponnistus
Lastenleiri on koko seurakunnan tärkein yhteinen ponnistus. Seurakuntalaiset osallistuivat tukemalla leiriä taloudellisesti, ostamalla foliota (jotta saatiin folioitua kaikki mahdollinen avaruusteeman mukaisesti), osallistumalla rakentamiseen ja askarteluun sekä mikä tärkeintä — muistamalla leiriä rukouksin.
Lukemattomat käsiparit tekevät myös ruokaa ja leipovat leirille.
– Leirin aikana syötiin muun muassa noin 10 kiloa sekä kanaa, jauhelihaa että makaronia ja yhteensä 1200 palaa makeita piirakoita, kääretorttua ja pullia, kertovat emäntien edustajat Anne Annala ja Päivi Shemeikka.
Ruoka maistui, vaikka herkkukioski jäätelöineen, sipseineen ja karkkeineen oli auki ruokailujen jälkeen. Sielläkin kauppa kävi!
Leirin punainen lanka
Toinen leirinjohtajista, Petri Aittoniemi, on tyytyväinen leirin onnistumiseen.
– Olen syntymästäni saakka ollut leireillä mukana. Ensimmäisiä selkeitä muistikuvia minulla on leiriltä, kun olin noin kahdeksanvuotias. Ensin olin leiriläisenä, sitten apuohjaajana, ohjaajana, apujohtajana ja nyt leirinjohtajana, hän kertoo.
Sanoma, usko Jeesukseen ja evankeliumi ei ole muuttunut vuosien saatossa, mutta tavat tuoda evankeliumi esiin ovat muuttuneet. Leiri ilman kehitystyötä ja uusiutumista ei kestä aikaa! Joka vuosi täytyy nousta uusi ajatus ja teema, joka elää johtotiimin sydämessä. Asiasta pitää innostua sekä suunnitteluvaiheessa että leirillä. Innostuksen kuuluu näkyä leiriläisille. Kaikkien on oltava täysillä mukana!
– Leiri on vuoden tärkein satsaus seurakunnassamme. Lapsityön avulla tavoitamme kaikkein tehokkaimmin lapsia ja perheitä. Tämän työmuodon kautta meillä on tulevaisuus seurakunnissa.
– Lapsityö ja lasten leirityö olisikin syytä ottaa suurennuslasin alle kaikkien seurakuntiemme päättävissä elimissä. Sen luonnollisena jatkeena on tietysti nuorisotyö, Aittoniemi pohtii.
Kaikki otetaan huomioon
Osa leiriläisistä, apuohjaajista ja ohjaajista tulee leirille Kihniön ulkopuolelta. Ensimmäistä kertaa leirillä ollut Milja Närhi, 22, on kotoisin Leppävirralta mutta asuu nyt Tampereella. Hän tekee arkityötään lasten parissa. Leirillä Närhi on ryhmänohjaaja. Aikaisempaa kokemusta leireillä ja ohjaajana olemisesta hänellä on Leppävirralta.
– Kavereiden innostamana tulin nyt tänne ensimmäistä kertaa. Ja Kihniölle myös! Tällainen iso lastenleiri on hieno juttu!
– Oon tykännyt tästä kovasti. Kaikki leiriläiset ja ohjaajat otetaan tosi hyvin huomioon, Närhi vakuuttaa.
”Oothan täällä ensi vuonnakin?”
Muutamat leiriläiset juttelevat ruokajonossa kokemuksistaan. Ensimmäistä kertaa teltassa nukkuminen on ollut jännittävää ja mönkijällä ajaminen kivaa, kuten vesisota alieneita vastaan, uusien kavereiden saaminen ja raamattutunnitkin.
Osa ryhmänohjaajista saa palautteista parhaimman, kun ryhmäläiset kapsahtavat kaulaan ja kysyvät: ”Oothan täällä ensi vuonnakin?”
Vierailijoiden lähtiessä kahville viimeiseltä iltanuotiolta, kuulen erään äidin toteavan iloisen hämmästyneenä: ”Poikani ei ole koskaan laulanut tai halunnut esiintyä. Nyt hän oli lavalla kuorossa laulamassa.”
