KETKO-kurssilla pääsee kurkistamaan eri kirkkojen elämään

Maria Mountraki puhui Suomen Ekumeenisen Neuvoston KETKO-kurssin tämänvuotiselle ryhmälle ortodoksisuudesta ja ekumeniasta Kotikirkossa. Kotikirkko on Helsingin ortodoksisen seurakunnan Kruununhaan kaupunginosassa sijaitsevan hallintorakennuksen eli Pappilatalon neljännessä kerroksessa. Suomen Vapaakirkko on Suomen Ekumeenisen Neuvoston kolmanneksi suurin jäsen. Neuvosto toimii kirkkojen ja järjestöjen yhteistyöelimenä. Se edistää pyrkimyksiä kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä, vahvistaa kristittyjen yhteyttä ja toimia kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kohtaamispaikkana.
Miten eri kristilliset kirkkokunnat ja yhteisöt eroavat toisistaan? Mikä on ehtoollisen merkitys missäkin kirkossa? Millä eri nimillä jumalanpalveluksia nimitetään? Miksi ortodoksisen liturgian musiikissa ei käytetä soittimia?

Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelma tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa eri kirkkokuntiin yhdessä oman pienryhmän osanottajien kanssa. Koulutusohjelma tunnetaan tuttavallisemmin KETKO-kurssina.

SEN on järjestänyt KETKO-kurssia jo yli 40-vuoden ajan. Kurssin käymällä saa tietoa ekumeniasta, voi verkostoitua ja lisäksi kerryttää sellaista eri kirkkojen ja liikkeiden tuntemusta, josta on hyötyä kaikkien kristillisten yhteisöjen parissa tehtävässä työssä. Kurssilla jalkaudutaan eri kirkko- ja tunnustuskuntien pariin vierailujen kautta. Näin eri perinteistä opitaan käytännönläheisesti.

Teologian opiskelijoille suunnattu KETKO ei ole vain nuorille; kaikki ovat tervetulleita. Juuri alkaneessa tämän talven ryhmässä on teologiaa opiskelevien nuorten lisäksi mukana kolme keski-ikäistä, joista kukaan ei opiskele teologiaa. Enemmistö kurssin suorittavista on ollut perinteisesti evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, mutta mukaan on mahtunut osanottajia useista muistakin kristillisistä kirkkokunnista. Nykyisessä ryhmässä on luterilaisten lisäksi yksi ortodoksi yksi vapaakirkollinen.  

KETKO-kurssilaiset osallistuivat viikonlopun aikana kahteen vigiliaan. Vigiliat ovat yleensä iltaisin vietettäviä juhlapalveluksia. Kuva on otettu Pyhän Kolminaisuuden kirkossa kirkkoslaaviksi vietetystä vigiliasta. Kyseinen kirkko sijaitsee Helsingin Kruununhaassa. Se on vanhin Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkoista. Carl Ludvig Engelin suunnittelema empirekirkko vihittiin käyttöön vuonna 1827. Ruotsinkielinen vigilia vietettiin Kotikirkossa.

KETKO-kurssi kokoontuu loka–maaliskuussa Helsingissä neljänä viikonloppuna. Ensimmäisenä niistä kävimme läpi muun muassa evankelisluterilaisia herätysliikkeitä. Itse luterilaiseen kirkkoon ei käytetty paljoa aikaa, sillä se oli kurssilaisille jo etukäteen hyvin tai varsin tuttu.

Sen sijaan ortodoksiseen kirkkoon tutustuttiin perusteellisemmin. Vierailimme Helsingin ortodoksisen seurakunnan eri tiloissa. Lauantai-iltana osallistuimme vigiliaan ja sunnuntaiaamuna liturgiaan Uspenskin katedraalissa. Saimme myös perehdytyksen ortodoksien kirkon sakramentteihin, kirkkomusiikkiin ja ikoneihin. Meillä oli lisäksi mahdollisuus keskustella ja esittää vapaasti kysymyksiä kaikkiaan kuuden ortodoksin kanssa, muun muassa isä Teo Merraksen ja isä Heikki Huttusen. Keskustelu sujui tuttavallisessa ja rennossa ilmapiirissä. Jokainen kurssilainen varmasti oppi paljon uutta ja sai uusia näkökulmia. 

Tulevina kurssiviikonloppuina käsitellään anglikaanista ja katolista kirkkoa, vapaakristillisiä seurakuntia ja ekumeenista toimintaa.

Ilmaiselle KETKO-kurssille on hakuaika aina syyskuussa. Käytännön ekumeniaa on helpompi toteuttaa, kun ymmärtää ensin toisia kristittyjä ja heidän kirkkokuntiensa painotuksia. 

Teksti ja kuvat: Tuija Jäntti
JAA ARTIKKELI:

Aiheeseen liittyvää