Corrie ten Boomin kirja Kätköpaikka (Päivä 1972, suomennos Rauno Luoto) on ollut monille sävähdyttävä lukukokemus. Siitä tehty näytelmä sävähdyttää myös. Ensimmäisenä Suomessa sen toi näyttämölle seinäjokelainen teatteriryhmä Kristy 25-vuotisjuhlansa kunniaksi. Näytelmän ohjasi Terhi Gröhn ja Bradley Winklerin tekstin suomensi Jaakko Pihlajamäki.
Näytelmän alkuperäistekstin laatija Winkler lähetti tervehdyksen Kristilliselle teatteriyhdistykselle. Siinä hän sanoo, että on erittäin suuri kunnia saada näytelmä Kristyn kääntämäksi ja esittämäksi. Tämä tositarina hollantilaisperheen kohtaloista natsivallan aikana on hänen sanojensa mukaan yksi vaikuttavimmista esimerkeistä siitä, miten elää kristittynä uskonsa mukaan äärimmäisen koettelevissa olosuhteissa.
Alussa Corrie on vanheneva, keskitysleiriltä selviytynyt nainen, joka ei voi antaa anteeksi vainoojilleen. Seuraavat näytökset kertovat, mitä tapahtui. Rakastettava kelloseppäperhe eli elämäänsä sokkeloisessa pienessä talossaan, jonne jokainen vierailija oli tervetullut. Tuli sota, tuli miehitys ja monet vierailijat olivat hengenhädässä olevia vainottuja juutalaisia. Ten Boomit eivät voineet ajaa heitä ulos, ja niin taloon rakennettiin piilohuone. Huone pelasti siellä piileksivät, mutta auttajat vangittiin.
Mukava koti muuttuu pidätysselliksi ja keskitysleiriksi. Kylmyyden, nälän ja ahtauden keskellä sisaruksilla on kuitenkin apunaan rukous ja salakuljetettu pieni Raamattu. ”He heittävät teidät vankiloihin… Ja näin te joudutte todistamaan”, sanoi Jeesus (Luuk. 21). Jotain tästä kokivat myös Corrie ja Betsie. Kovaa sisäistä painia aiheutti ajatus, että myös pahoinpitelijöitä tulisi siunata. Viimein Corrie suostuu tähän, ja anteeksiantamisen julistamisesta tulee hänen elämäntehtävänsä.
Lavastaja Karmo Mende oli rakentanut kodikkaan kelloliikkeen ja asunnon yhdistelmän, jonka vastakohtana on pidätyksen jälkeinen äärimmäisen karu ympäristö. Rooleissa Marja Mäkelän Corrie, Elina Kosken Betsie ja Jaakko Pihlajamäen isä ovat sisäistäneet osansa hienosti rakastettavan perheen jäseninä. Kun sitten ensimmäiset Gestapon miehet ryntäävät lavalle, yleisö kavahtaa kauhusta. Väkivaltakohtauksilla on ollut oma vieraileva ohjaaja Ville Orttenvuori, joka on saanut tilanteet näyttämään kauheilta ilman oikeita lyöntejä. Tarina on kuitenkin niin raju, että se on sallittu vain yli 10-vuotiaille.
Kätköpaikka on näytelmä, joka pistää ajattelemaan. Siinä kuvataan synkkää aikaa, mutta kaiken keskellä on myös taivaallista valoa, joka vaikuttaa niin pahantekijöihin kuin viattomiinkin.
Näytelmän äänimaisemaan kuuluu myös lauluja, joista viimeiseen sai yleisökin yhtyä mukaan. Jotain yleisön innostuksesta kertonee, että viimeisten säkeistöjen aikana ensi-iltayleisö lauloi seisaallaan.
Kätköpaikkaa esitetään 26.11. saakka. Seinäjoen vapaaseurakunnassa on nähtävillä myös viikoilla 41–47 Yad Vashemin Holokausti-näyttely.
Teksti: Leena Brandt-Haapamäki
Lue lisää: Corrie ten Boomin tarina tuodaan näyttämölle
