Martti Teikari on juurtunut syvästi Lapuan maisemiin. Hän asuu vaimonsa Pirjon kanssa omalla syntymäpaikallaan, tosin talo on uusittu vuonna 1963.
Mikä vielä tärkeämpää, Teikari, 91, on juurtunut Jumalan Sanaan. Sisimmässä kumpuaa elävä usko Jeesukseen, joka on myös saanut aikaan käytännön osallistumista seurakuntatyöhön.
—Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, ja isäni oli Lapuan vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtajana. Uskossa olen ollut hieman vaille 80 vuotta, Martti Teikari muistelee.
—Lapsena minua vietiin aina juhlille ja kokouksiin. Oman uskonratkaisuni tein 12-vuotiaana. Samana kesänä oli Kauhavalta järjestetty matka Santalaan leirille, ja meitä lähti pari poikaa Lapualtakin. Kyseinen leiri oli Santalassa ensimmäinen sodan jälkeen.
Vapaakirkollisille ikäluokille tuttu seurakuntakoululeiri oli Santalassa Hangossa, ja myöhemmin Teikari meni sinne kansanopistoon. Seurakuntakoululeirin aikana hän kävi myös kasteella.
Seurakunnassa olin poikakerhon pitäjänä ja partioleirin vetäjänä. Palvelutehtävät tulivat vähän kuin luonnostaan.
Perhepiirin menetyksiä
Martti Teikari solmi avioliiton Anneli Aron kanssa vuonna 1956. Heille syntyi viisi tytärtä vähän yli kuuden vuoden sisällä, ja tämä sisälsi yhdet kaksoset.
Teikarin perheen vanhin tytär sairastui rintasyöpään 15-vuotiaana. Hänen poislähtönsä aika oli viiden vuoden päästä, juuri 20 vuotta täyttäneenä. Kaksostyttäristä toinen nukkui hänkin pois nuorena.
—Nämä olivat vaimolleni sellaisia rasituksia, että hän sairastui. Sairaus todettiin tuberkuloosiksi, mutta bakteeria ei löydetty koskaan. Yhdessä vaiheessa diagnoosina oli keuhkofibroosi.
Viimeinen yhteinen matka oli muutaman päivän reissu Liettuaan. Teikarit kotiutuivat sunnuntaina, ja keskussairaalassa oli välikontrolli maanantaina. Siellä todettiin, että tauti on muuttunut syöväksi. Tämä tapahtui vuonna 2004.
—Syöpä- ja sädehoidot alkoivat, mutta vaimoni kunto huononi vähitellen. Hän pääsi taivaan kotiin elokuun vaihteessa 2005.
Martti sairasteli itsekin jo näitä tapahtumia ennen. Toinen munuainen poistettiin syksyllä 1965, syksyllä isän kuoleman jälkeen. Toipuminen vei noin puolitoista vuotta.
Martti Teikarin isä oli menehtynyt junaturmassa jo Martin nuoruusvuosina. Isä oli tulossa Lapuan keskustasta päin hevosella, kun onnettomuus tapahtui.
—Nämä menetykset eivät ole ainakaan horjuttaneet uskoani. Olen ihmeen hyvin selvinnyt, kyllä vain Herran apua on ollut. Kun Herraan turvautuu, pääsee vaikeiden asioiden läpi, Martti Teikari toteaa.
Seurakunnan vastuutehtävissä
Seurakunnan vastuut eivät sinänsä ole periytyviä, mutta toki toisinaan vastuunkantajia löytyy samasta perhekunnasta useampikin. Vuonna 1972 Martti Teikari oli jo ollut vanhimmistossa varapuheenjohtajana. Silloinen puheenjohtaja muutti toiselle paikkakunnalle, jolloin Teikarille lankesi puheenjohtajuus. Sitä kestikin sitten 20 vuotta, aina vuoteen 1993 asti.
Vuonna 1983 alettiin laajentaa Lapuan nykyistä Vapaakirkkoa. Teikari mainitsee, että arkkitehti Erkki Karvala on Lapuan seurakunnan kasvatti niin sanotusti, joten hän oli sitä suunnittelemassa.
—Elokuussa 1982 koin kuin minulle olisi sanottu, että nyt tai ei koskaan, mitä laajennukseen tulee. Karvala teki suunnitelmat, ja keväällä saatiin päätettyä, että aletaan rakentaa.
—Projekti oli raskas vedettävä. Vaimon kanssa totesimme, että lähdemme vähän puhaltamaan. Tilasimme matkan Keski-Aasiaan Kazakstaniin ja Uzbekistaniin. Heinäkuussa päästiin alkamaan työt. Minulla on ollut oma putkifirma, joten minä tein putkityöt Lapuan Vapaakirkossa.
Kesällä 1984 päästiin kuitenkin tekemään uuden kirkkorakennuksen sisustustyöt.
Teikarille tuli kovassa työtahdissa kuukauden kestänyt masennustila. Ajatuksissa painoi huoli, ettei seurakunta selviä projektista millään. Alakulo helpotti, ja seurakunta on ollut aivan tyytyväinen rakennukseen.
Erikoinen johdatus
Viimeinen Israelin matka Kalervo Syvännön raamattulähetystyön oli erikoinen kokemus. Teikari luki sieltä tulleen kirjelmän ja sai sisimpäänsä kehotuksen mennä käymään.
—Kyselin ja kyselin Herralta, onko tämä minusta itsestäni vai ei. Lokakuussa otettiin kehotus yhtäkkiä pois. Säikähdin, että olinko noin tottelematon. Kuukauden päästä se tuli kuitenkin takaisin.
—Olimme Kauhajoella kokouksessa, ja Eila Sillanpää profetoi puheensa alussa: ”Ei tarvitse enää kysellä.” Olin siihen asti kysellyt, onko kutsu Herralta vai onko se minun omaa ajatteluani. Siinä hetkessä koin rauhan asiasta.
Seuraavana talvena Teikarit viettivät kuukauden Israelissa Kalervo Syvännön luona Raamattuja lähettämässä. Martti kertoo leimanneensa noin 7 000 Raamattua 1,5–2 kilon paketteihin.
Israelin matkoja on Martti Teikari on tehnyt kymmenkunta, ja niistä puolet ovat olleet työmatkoja. Yksi merkittävistä oli Raamattukodin rakentaminen. Teuvalainen liikemies osti kaksikerroksisen hirsitalon. Kun Raamattukodilla oli tarvetta lisätiloille, niin hirsitalo ostettiin Raamattukodille.
—Syksyllä 2008 kuormasimme hirret ja muut tarvikkeet kolmeen pitkään konttiin Teuvalla. Kolme miestä Lapualta lähti pystyttämään taloa. Saimme toisen lapualaisen kanssa tehtäväksemme kastaa talo. Israelin rakennusluvat vaativat, että puurakenteinen hirsitalo piti käsitellä palonestoaineissa.
Hirret pyöräytettiin altaassa ja lajiteltiin kukin seinä omaan lokeroonsa. 600 hirttä ”kastettiin”. Maaliskuussa 2009 alkoi seinien kasaaminen. Kun pesti loppui, rakennus oli vesikattoa vaille valmiina.
Kyseinen leiri oli Santalassa ensimmäinen sodan jälkeen.
Juutalaistyö sydämen asiana
Ensimmäisen vaimonsa kanssa Martti Teikari matkusti paljon Venäjällä ja Israelissa. Venäjällä kohteena oli erityisesti juutalaisten avustaminen ja evankeliointi. Nykyinen Pirjo-vaimokin oli joskus mukana matkoilla, vaikkei silloin tiedetty mitään tulevista yhteyksistä.
Yksi matka oli pidempi ja suuntautui Novosibirskiin Siperiaan.
Novosibirskissa oli entinen Israelin armeijan upseeri, joka oli ollut töissä suurlähetystössä. Kyseinen mies oli tullut uskoon ja sai sydämelleen hakea Israelista Raamatun. Entinen suurlähetystön virkailija alkoi niin sanotusti kalastajaksi, joka etsi juutalaisia, jotta he palaisivat Israeliin.
—Mekin saimme olla lentokentällä saattamassa noin 40 hengen ryhmää, joka lähti Israeliin. Murmanskista tuli juutalaisia Suomen läpi 1990-luvulla. Lapua oli yksi pysähtymispaikka, ja seurakunnan bussilla heitä vietiin lentokentällä. Monet yöpyivät luonamme.
—Yksi pastori vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa olivat kaksi yötä meillä. Kuljetin heitä moottorikelkalla järven jäällä. Kun olimme menossa lentokentälle, huomasin pastorin pelkäävän niin, että hiki puski otsan pintaan.
Siihen aikaan oli olettamus, että kristittyjä ei päästetä Israeliin. Myöhemmin Teikari on tavannut heidät Israelissa. Tämä mies on venäjänkielisen seurakunnan pastorina Haifassa, ja Martti Teikari pääsi vierailemaan hänen luonaan.
Seurakuntatyössä rakennuksilla
Martti Teikari on toiminnan mies, ja kyky moniin käytännön työtehtäviin on ollut jumalanpalvelusta. Pitkäaikainen vanhimmiston puheenjohtaja on toki kantanut myös hengellistä vastuuta, mutta rakennusprojektitkin ovat olleet merkittäviä.
1990-luvulla suuntana oli naapurimaa Viro. Lapuan vapaaseurakunnalla oli ystäväseurakunta Viimsin kunnassa Pohjois-Virossa.
—Vuonna 1991 seurakunta teki bussimatkan Viimsiin. Silloin täytyi vielä mennä Pietarin kautta, ja tullitarkastukset olivat kovat.
Teikari oli aina viikon kerrallaan töissä Viimsissä, ja mukaan lähti apulaisia Lapualta. Putkimiehenä hän teki osuutensa lisärakennuksen työmaalla. Käytetty lämminvesivaraaja ja lämmityskattila löytyivät Seinäjoelta.
Yrittäjänä toimineen Martti Teikarin työkeikkojen apulaisiin on liittynyt humoristisia muistoja.
—Tytöt ovat olleet pienestä mukana putkitöissäkin. Yhdessä paikassa esittelin, että tässä on apulaiseni, niin alkoi kuulua epäileviä vastalauseita. Heidän täytyi kuitenkin uskoa, kun Virpi-tyttäreni alkoi tehdä koneella jenkoja, Teikari hymyilee.
Nämä menetykset eivät ole ainakaan horjuttaneet uskoani.
Jumalan johdatusta
Teikarin pariskunnasta huokuu luottamus Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen. Perustana sille on eletty elämä, sillä Herra ei ole jättänyt pulaan ennenkään.
Pirjo Teikarilla todettiin syöpä vuonna 2022, mutta kaikesta on selvitty. Raamattu lupaa, että Jeesus on omiensa kanssa joka päivä aina ihan maailmanaikojen täyttymykseen asti.
Martti ja Pirjo Teikarin yhteistä taivalta on nyt takana 18 vuotta. Vihkiminen oli elokuussa 2009.
—Ensimmäinen vaimoni halusi, että muutamme Kauhavan vapaaseurakuntaan. Vuonna 2003 teimme muutoksen.
Oikeastaan kävi niin, että Pirjo, nykyisin sukunimeltään Teikari, oli yllyttämässä Marttia ja Annelia mukaan Pietarin-matkoille Venäjälle. Pirjo oli tuttu jo samasta seurakunnasta.
Martti Teikarin ensimmäisen vaimon poismenon jälkeen seuraavana vuonna alkoivat Martin ja Pirjon askeleet kulkea samoja reittejä.
—Seurustelumme oli salaista, emmekä näyttäneet sitä seurakunnassa ollenkaan.
Vähänkyrön vapaaseurakunnan pastori Hannu Turunen pyysi Marttia juutalaistyön leireille Lappiin, ja hän ollut niissä mukana noin kymmenen kertaa. Pohjoisin leiri on ollut Näätämössä, aivan Norjan rajan tuntumassa. Myös Pirjo on ollut joillakin leireillä mukana.
Turunen oli tullut luvanneeksi Teikarille, että jos joskus järjestät juhlia, hän on valmis tulemaan auttamaan.
—Olimme Hannun luona kahvipöydässä ja kysyin: ”Hei Hannu, oletko sanasi mittainen mies?” Hän vähän säikähti, että mitä tarkoitat. Kysyimme, järjestäisitkö meille häät. Lupaus tuli, ja Hannu järjesti hääjuhlan.
—Seurakunnassa asiasta tiesi kaksi pariskuntaa. Vihkipastori ja hänen puolisonsa ja sitten pariskunta, jonka rouva teki vaimolleni hääpuvun.
Elämä soljuu eteenpäin rauhallisesti. Teikarit korostavat kiitollisuuttaan Jumalalle, sillä Hänen huolenpitonsa on ollut kaiken yllä.
Jumalan uskollisuuteen ja rakkauteen voi turvata koko elämänsä ajan.
