Harva pääsee lopulta tässä elämässä kovin paljon ylpeilemään sukutaustallaan. Sukututkimuksissa voi hienoimmistakin sukupuista löytyä oksa, joka mielellään karsittaisiin pois. Täydellisyyttä ei ole ihmisten kesken tarjolla.
Kesäloman aikana tuli kirpputorilla vastaan teos, jossa käytiin läpi pohjoissatakuntalaisen kunnan vaiheita erityisesti 1900-luvun sotien aikaan. Kuka oli ollut mukana vuonna 1918 valitettavassa sisällissodassa, kuka taas taisteli maan puolesta talvi- ja jatkosodassa.
Kirjassa vilahteli suuri määrä nimiä, ja löytyipä sieltä lyhyt tarina muutamasta sukulaisestakin. Kyse ei ollut niinkään merkkihenkilöistä, vaikka toki jokainen maataan palvellut ja sille kaikkensa antanut voidaan sellaiseksi kirjata. Sen arvoa on vaikea edes mitata.
Meidän kanssamme on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tunne, joka kyseisiä sivuja lukiessa valtasi, oli mielenkiintoinen. Nämä ovat olleet sukulaisia. Hautausmaalla nähdyt hautakivet saivat ikään kuin kasvot. Nimi, syntymäaika ja kuolinpäivä saivat jonkinlaisen tarinallisen viitekehyksen.
Hautausmaalla myös näki vanhan tyylin, jossa ehkäpä hautakiven korkeudella ja leveydellä oli merkitystä. Ei tosin multiin siunatulle, mutta jälkipolville.
Yhdessä suhteellisen korkeassa oli tuttu sukunimi. Kyseessä olivat esivanhemmat muutaman sukupolven takaa. Jännä oli myös pohtia, miksi 1800-luvun alkuvuosina oli ensin ja näkyvämmin mainittu talon emäntä. Tasa-arvon alkutahteja?
Sukututkimusta joitakin vuosia sitten tehnyt läheinen pohti viestiketjussa, että ehkä taustatieto auttaa ymmärtämään paremmin joitakin olosuhteita ja elämänvaiheita.
Jollakin tavalla meihin on sisään rakennettu tarve tietää, mistä tulemme. Millainen on sukutaustamme. Tätä päivää ymmärtääkseen on hyvä tuntea omaa historiaansa, mutta myös perheen ja suvun historiaa.
Vaikka menneisyyteen ei tarvitse takertua, sen mahdollinen vaikutus kannattaa ottaa tosissaan.
Jeesuksen sovitustyön kautta meistä on tullut Jumalan lapsia. Mikä valtava sukulaisuussuhde! Saamme kokea yhteenkuuluvaisuutta Jeesukseen uskovien kanssa, olivatpa he kotoisin mistä päin maailmaa tahansa.
Raamatusta voimme lukea, millaista on ollut sisariemme ja veljiemme taival vuosituhansia sitten. Ja mitä meillä kaikilla on vielä edessämme, kun Jumalan suunnitelmat ihmiskuntaa kohtaan toteutuvat.
Sen rinnalla kalpenee jokainen sukulaisuus, jota tässä elämässä saatetaan pitää arvovaltaisena. Meidän kanssamme on Isä, Poika ja Pyhä Henki, aika kova kolmikko.
Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei ajallinen sukutausta itsessään ole siunauksen este tai tae. Paavali kirjoittaa, että Jumala valitsi sen, joka ei ollut mitään. Toisaalta Raamatussa mainitaan, kuinka uskovien joukossa oli myös sen ajan ylimystöä.
Evankeliumi kuuluu jokaiselle, sukutaustasta ja elämän olosuhteista riippumatta.
