Vapaakirkon syyskokouksessa seurakunnat valitsevat uudet johtajansa. Kirkkokunnanjohtajan, hallituksen puheenjohtajan sekä uusia hallituksen jäseniä erovuoroisten tilalle.
Tärkeiden kirkon suuntaa ja tulevaisuutta koskettavien asioiden rinnalle Vapaakirkon tulevaisuutta pohdittaessa haluan nostaa kirkon talouden. Kun kirjoitan tässä mielipidekirjoituksessa kirkon taloudesta, haluan kirjoittaa koko ”konsernin” taloudenhoidosta ja tulevaisuudesta, en ainoastaan keskushallinnon, vaan myös Teologisen opiston, Kiponniemen, Päivän sekä Suomen Viikkolehden tulevaisuudesta, tätä tarkoitan konsernitaloudella.
Viimeistään nyt ollaan mielestäni tilanteessa, jossa kirkon johdon tulisi vakavasti ja rohkeasti miettiä, kestääkö Vapaakirkon talous nykyisen kokoista keskushallintoa.
Kirkon keskushallinnon koko ja varojen käyttö on kasvanut parin viime vuosikymmenen aikana ja viimeistään nyt ollaan mielestäni tilanteessa, jossa kirkon johdon tulisi vakavasti ja rohkeasti miettiä, kestääkö Vapaakirkon talous nykyisen kokoista keskushallintoa. Seurakuntien lukumäärä on laskusuunnassa, kirkon jäsenmäärä ei kasva ja suurimmalla osalla paikallisseurakuntia on riittävästi huolta omankin taloutensa hoitamisesta, joten seurakuntien mahdollisuudet tulla keskushallinnon tueksi ovat lähes olemattomat.
Kirkon talouden tukijalkoina ovat perinteisesti olleet Santalasta jo hotelli Annasta saadut tuotot. Näillä tuotoilla on rahoitettu merkittävä osa kirkon taloudesta. Nyt suurin osa Santalasta on myyty, samoin hotelli Anna on jo myyty. Annan myyntiä on perusteltu tulevan remontin hinnalla sekä sillä että myynnin tuotot voitaisiin sijoittaa turvallisemmin useampiin kohteisiin. Hotelli Anna on taannut jatkuvan ja säännöllisen kuukausittaisen tuoton kirkolle — tuoton, jonka määrä sijoitettuun pääomaan (tässä tapauksessa myynnistä saatu hinta) on ollut erittäin hyvä. Tuoton hajasijoittaminen ei takaa tasaista tuottoa ja vaarana on se, että rahapulassa kirkko joutuu myymään näin sijoitettua omaisuuttaan. Omaisuutta myytäessä kirkon omaisuus pienenee ja tuotot sen mukana. Nykyistä kulurakennetta kirkon talous ei tulevaisuudessa kestä.
Usein toiminnan supistaminen ennakoiden voi olla suurempaa viisautta kuin paniikkiratkaisut vasta pakon edessä.
Toivon ja haluan uskoakin, että kirkon uusittu johto haluaa ja uskaltaa kohdata taloudenhoidon haasteet rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Tiukassa tilanteessa viisautta voi olla se, että on valmis luopumaan sinänsä hyvistä ja Vapaakirkolle tärkeistäkin toiminnoista. Kirkkokunnan tuleva johtaja sekä hallituksen uusi puheenjohtaja ovat tässä asiassa niitä avainhenkilöitä, joilla tulisi olla näkökykyä ja rohkeutta johtaa tällaista keskustelua. Avoimesti, läpinäkyvästi ja seurakunnat keskusteluun mukaan kutsuen. Usein toiminnan supistaminen ennakoiden voi olla suurempaa viisautta kuin paniikkiratkaisut vasta pakon edessä.
