Kun ihminen valitsi laittomuuden ja synnin tien, hän joutui eroon Luojastaan, Jumalasta. Tuon laittomuuden seuraukset näemme joka päivä keskuudessamme ja ympäri maailmaa. Kauhistuttavat sodat, kidutukset, väkivalta, rasismi ja niin edelleen hallitsevat luomakuntaamme. Kaikki tämä on synnin seurausta. Pahuus ei poistu maailmasta ihmisen omin neuvoin, vaan ilman Jumalaa pahuus saa yhä enemmän sijaa.
Näyttää siltä, että kaikki hengellisyys pyritään karsimaan yhteiskuntamme toiminnoista, ja sen seurauksena maksamme kovaa hintaa esimerkiksi kaikenlaisena pahoinvointina, mielenterveysongelmina, alistamisina, kiusantekoina. Meiltä puuttuu jotakin, joka toisi toisenlaista elämää yhteisöömme. Joku asiantuntija totesi, että meiltä puuttuu empatiaa!
Mutta meiltä puuttuu koko elämän sisältö, Jumala, joka loi hyvän ja joka on kyllä valmistanut oikean tien. Ja se tie on ristintie. Sen tien alusta löytyy synninkatumus, parannuksenteon tahtotila, armon ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen ja Jeesuksen muuttavan elämän siunaus. Muuta tietä ei ole.
Valinta on minun ja sinun. Kumman tien valitsemme?
Me varmastikin ymmärrämme, mihin synnintie johtaa. Mihin johtaa tie, jota Jumala ei voi siunata. Emmehän tahdo kulkea sitä tietä. Valinta on minun ja sinun. Kumman tien valitsemme? Emme voi valita molempia. Raamattu sanoo: ”Ette voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko toista vihaava ja toista rakastava, tahi toiseen liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24)
Jumala etsii kiihkeästi uutta yhteyttä luomaansa ihmiseen ja on mahdollistanut sen Poikansa Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Se mahdollistaa meille iankaikkisen elämän kerran taivaan kodissa.