Evankeliumi tavoittaa ihmisiä median kautta myös yhteiskunnissa, joihin lähetystyöntekijä ei pääse. Suomalaiset seurakunnat ovat yli vuosisadan lähettäneet, rukoilleet ja kantaneet työtä taloudellisesti – ja se tuottaa monipuolista hedelmää sekä hengellisen että aineellisen köyhyyden keskellä.
Mutta lähetystyötä myös kritisoidaan. Ei-kristilliset toimijat saattavat kyseenalaistaa evankelioinnin moraalisesti vääränä, ja osan mielestä avustustyö tulisi irrottaa kaikesta uskonnollisesta toiminnasta. Tällainen kritiikki sulkee sivuuttaa sen tosiasian, ettei mikään taho toimi arvovapaasti. Aidosti moniarvoisessa yhteiskunnassa tasavertaisuus ei tarkoita yhdenmukaisuuden vaatimista vaan monimuotoisuuden sallimista – myös kristillisiin arvoihin pohjautuvan työn. Objektiivinen tarkastelu huomioi lähetystyön valtavan globaalin myönteisen vaikutuksen.
Kritiikkiä kuuluu myös seurakunnan sisältä:
”Miksi lähettää varoja kauas, kun kotipesässäkin on tarpeita?” ”Samalla rahalla voi palkata monta kohdemaassa toimivaa työntekijää.” ”Lähetystyö vinouttaa valtarakenteita.” ”Emme vielä ole riittävän vahvoja – sitten joskus, kun kotipesä on kunnossa.”
Lähetystyö ei kuitenkaan ole vain optio vaan Jumalan sydämensykettä.
Lähetystyö ei kuitenkaan ole vain optio vaan Jumalan sydämensykettä. Se on seurakunnan tehtävä niin kauan kuin olemme olemassa. Tällä puolella ajanlaskua rakkaus ilmenee seurakunnan osallistumisena Jumalan missioon, Missio Deihin, joka kulkee Jumalan kansan tehtävänä läpi koko Raamatun. Jo Abrahamille antamassaan liitossa Jumalan lupaukset nivoutuvat kaikille kansoille ulottuvaan siunaukseen. Epäkohdat tulee oikoa ja lähetystyötä tehdä viisaasti, eikä sen yksi muoto sulje pois toista. Mutta kaikenlainen rasismi, itsekkyys ja oman edun tavoittelu saavat sulaa pois Jumalan läsnäolossa. Pyhän Hengen vuodatus on kautta historian johtanut seurakunnan lähetysinnostukseen.
Samaa saimme todistaa viime kesän The Send -tapahtumassa. Maamme seurakunnissa kasvaa jälleen Jumalan lähetystyöhön kutsuma sukupolvi. Kuinka varustamme ja lähetämme heidät ja avaamme kutsutuille väylät lähteä? Sen sijaan, että etsisimme syitä sille, miksi juuri me emme lähettäisi, voimme rukoilla, että Jumala sytyttää sydämemme lähettämään, rukoilemaan ja rakentamaan hänen valtakuntaansa siellä, missä hän haluaa meidän niin tekevän. Jeesus antoi henkensä kansojen – meidänkin – puolesta. Miten vastaamme?
