Kesäjuhlaviikon kenties heikoin sää sattuu torstaille. Aamupäivällä sataa ja kolmen kieppeille asti on pilvistä. Koleassa kelissä jäätelöä ei suoranaisesti tee mieli, mutta eipä sitä olisi vielä tarjollakaan. Camilla Oksanen, Milja Kivioja ja Amanda Oksanen järjestelevät edellisenä iltana Teopoliksen pihaan siirrettyä jäätelövaunua myyntikuntoon — kuten vuosi sittenkin. Viime vuoden talkookokemuksen perusteella oli selvää, että mukana ollaan taas.
– Myyminen on kivointa, mutta järjestelykin ihan kivaa, sanoo Amanda Oksanen toisten nyökytellessä.
Aivan palkatta ei tarvitse talkoilla, sillä kahden tunnin myyntivuorolla ansaitsee jäätelön ja neljän tunnin vuorolla lounaan paellateltassa. Homma selvästi kannattaa, etenkin kun jäätelöä myydessä tapaa valtavasti erilaisia ihmisiä, joita on mukava palvella. Palautekin oli viime vuonna rohkaisevaa.
– Jotkut sanoivat, että tulevat ostoksille vain siksi, että palvelu on niin hyvää, Amanda Oksanen kertoo.
Mistäs aineksista sellainen palvelu syntyy?
Tytöt kertovat, että kohteliaisuudella ja kiltteydellä pääsee pitkälle. Ja niinhän se on — jäätelönmyynnissä ja elämässä.
Vielä on selvitettävä tärkein kysymys: Mikä on jäätelönmyyjän oma jäätelösuosikki?
– Classic kerrossuklaa, sanoo Camilla Oksanen.
– Classic minttukrokantti, jatkaa Milja Kivioja.
– Tiedätkö sen patukan, Bountyn? kysyy klassisen jäätelölinjan rikkova Amanda Oksanen.
Senkö missä on kookosta?
– Just sen. Tykkään sen jäätelöversiosta eniten.
Sitä toimittaja ei hoksannut kysyä, kuuluvatko mainitut herkut jäätelökioskin valikoimiin.
Tapio Kangasniemen kesäjuhlat alkoivat jo tammikuussa, jolloin hän aloitti kuvia ja lyhyitä tekstejä sisältävien historiataulujen valmistelun. Kehikoita tuli rakenneltua pitkin kevättä. Samalla, kun Kangasniemi kävi juhlia edeltävänä torstaina asentelemassa kuvataulut paikalleen, hän ehti auttaa muissakin alueella vielä käynnissä olevissa töissä, muun muassa kahvilateltan rakentamisessa.
Tehty työ kiittää tekijäänsä. Tarkastelemme yhdessä joitakin tauluille päätyneitä kuvia. Kangasniemi on ottanut itse jokusen oikein onnistuneen otoksen. Kamera on kuulemma hyvä, mutta ei liene kuvaajassakaan vikaa.
Yhdestä taulusta löytyy kuva Suomen ensimmäisestä vapaakirkollisesta rukoushuoneesta. Myös vanha kuva Tampereen vapaakirkkoseurakunnan kastejuhlasta Pyynikillä on vaikuttava ja täynnä hienoja yksityiskohtia. Kangasniemi osoittaa kuvassa näkyviä lapsia. Pojista arviolta puolet kuoli myöhemmin sisällissodassa. Yksi kuvan miehistä on poikkeuksellisen uteliaan näköinen.
– Täytyy olla toimittaja, sanoo Kangasniemi.
Valppaudestaan huolimatta toimittaja oli laskenut kastettavien määrän yhdellä pieleen. Historiasta kiinnostunut Kangasniemi kertoo tarkistaneensa asian.
Yksi erityinen huoli on juhlia ajatellen mielenpäällä: Kunpa vain kuvataulujen paperit eivät liiaksi repeilisi, jotta ne saisi esille myöhemminkin.
– Otin kyllä tauluista jo kuvat, Kangasniemi sanoo.
Varmuus paras.
– Somistus, kahvila, tarjoilut, luettelee Marjaleena Erkkilä vastuualueitaan.
Onhan siinä. Monettako kertaa Erkkilä vastaa näistä asioista?
– Sanonko viimeistä? kysyy Erkkilä ja nauraa makeasti.
Selvästi työ ja tekeminen alkaa jo hieman painaa. Puhelin soi koko ajan ja kaikkeen pitäisi olla vastaus. Kaikkeen työhön väistämättä kuuluvasta ajoittaisesta turhaumasta huolimatta hommaan motivoi se, että juhlille pääsee tuomaan Jumalan luomaa kauneutta.
Etukäteistyön määrä on Erkkilän mukaan jotakin, minkä vain tekemällä ja kokemalla käsittää. Hän on valmistellut juhlia jo tammikuusta alkaen. Monenlaisia hankintoja on esimerkiksi pitänyt tehdä. Teopoliksella Erkkilä on kuitenkin ensikertaa tälle viikolle vasta nyt torstaina — ellei aiemmin viikolla ollutta palaveria lasketa.
Mikä on palkitsevin hetki?
– Sunnuntai-ilta, sanoo Erkkilä jälleen nauraen, mutta myöntää sitten, että kun kaikki on päälavaa myöten valmista, käsillä on kieltämättä hieno hetki.
Viime vuoden juhlilta jäi erityisesti mieleen se, kun päälavan valot viimein sytytettiin. Näky oli yksinkertaisesti kaunis.
Kauko Kleemolan kesäjuhlatalkoot käynnistyivät jo tiistaina, jolloin Teopoliksella aloitettiin telttojen pystytys. Talkoopäivät ovat alkaneet aamuvarhaisella. Tänäänkin Kleemola tuli paikalle jo seitsemältä vapauttamaan yövartijan.
Työ on ollut monipuolista. Kun teltat saatiin pystyyn, alkoi penkkien, tuolien ja pöytien kantaminen. Mutta mikäpä tehdessä, kun porukka on mitä mukavin.
– Heti huomaa, että uskovia ollaan, on sellainen luottamus, Kleemola sanoo.
Hän antaa tunnustusta myös työtä johtaneille, muun muassa Manuel Rautalahdelle ja Marko Kaasalaiselle.
– Homma on hallussa.
Ensikertalaiselle kesäjuhlien talkoolaiselle kokemus on ollut avartava. Työmäärää ei voi kuvitella, jos sitä ei ole todistamassa.
– Yksikään penkki ei tule paikalleen, jollei sitä joku kanna.
Hyvän ryhmähengen ja iloisen meiningin lisäksi talkootyöstä tulee Kleemolan mukaan yksinkertaisesti hyvä mieli. Sitä kokee tekevänsä tarpeellista työtä.
Mitä odotat eniten juhlilta?
Kleemolalla on selvä näkemys: Antero Laukkasen tulevat esiintymiset ovat päällimmäisenä mielessä. Toki Kleemola odottaa myös esimerkiksi Nina Åstöminkin konserttia. Siihen ei enää olekaan kuin reilu vuorokausi.
