Vapaakirkon hallitukselle valitaan puheenjohtaja, yksi varsinainen jäsen sekä kolme varajäsentä lauantaina 18.11. kokoontuvassa Vapaakirkon syyskokouksessa Kukin varajäsenehdokas vastasi pyynnöstämme seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi olet käytettävissä Vapaakirkon hallituksen varajäsenen tehtävään?
- Millaiset ominaisuudet ja aiempi kokemus tekevät sinusta hyvän ehdokkaan?
- Mitkä ovat Vapaakirkon merkittävimmät haasteet tällä hetkellä, ja millä tavoin hallitus voisi niihin pyrkiä mielestäsi vastaamaan?
- Mitkä näet Vapaakirkon keskeisinä vahvuuksina? Miten hallitus voi pyrkiä näitä vahvuuksia tukemaan tai hyödyntämään työssään?
- Tänä vuonna on juhlittu satavuotiasta virallista Vapaakirkkoa. Mikä on sinulle henkilökohtaisesti rakkain Vapaakirkkoon liittyvä muisto?
"Kirkkomme ei kasva sillä tavoin kuin pitäisi"
Toni Väyrynen — luokanopettaja, rehtori ja Oulun vapaaseurakunnan jäsen
- Minua ehdotettu hallituksen varajäsenen tehtävään muutaman kerran viime vuosina, ja kahtena kautena olen jo ollut varajäsen. Arvostan kovasti kirkkoamme ja asenteeni luottamustehtäviä kohtaan on aina ollut sellainen, että haluan olla avuksi ja hyödyksi siellä, missä kenties minusta apua on, ja itse koen tehtävän mielekkääksi. Toki monista tehtävistä olen kieltäytynytkin, koska ruuhkavuosia elävä perheellinen ei voi kovin paljon aikaa käyttää luottamustehtäviin.
- Katson tuntevani Suomen Vapaakirkon riittävän hyvin ollakseni osavastuussa sen toiminnasta. Olen ollut aktiivinen jäsen 35 vuoden ajan, toiminut monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä tuona aikana ja vanhimmistossa noin 17 vuotta. Ymmärrän sekä virkatyöni että luottamustehtävähistoriani pohjalta monia hallinnollisia asioita, kuten yhdistystoiminnan lainsäädäntöä ja talousasioita. Olen opiskellut jonkin verran teologiaa, ja minulla on mielestäni varsin selkeä kuva siitä, mikä on kirkkomme paikka kirkkohistorian monihaaraisessa ketjussa, ja mikä sen rooli on suomalaisessa yhteiskunnassa uskovien yhteisönä. Olen saanut paljon rohkaisevaa palautetta, että minua pidetään ihmisläheisenä ja sovittelevana ihmisenä, joka tekee mielellään rakentavaa yhteistyötä toisten kanssa.
Kirkkomme uskoo, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Tämän pitää näkyä konkreettisesti siinä, mihin kirkko satsaa.
- Kirkkomme ei kasva sillä tavoin kuin pitäisi, eli se ei ole kyennyt parhaalla tavalla vastaamaan ihmisten hengelliseen janoon. Murheena on myös omien nuorten ja nuorten aikuisten kaikkoaminen seurakuntayhteydestä pois ikävuosien karttuessa. Meillä on paljon hyvää, kuten lapsi- ja nuorisotyön arvostus ainakin periaatteessa, monien ikäryhmien huomioimisen pyrkimys senioreihin saakka, lähetystyön merkittävä asema, laaja diakoniatyö ja työhönsä sydämellä panostava työntekijäkunta. Kaikesta hyvästä huolimatta suomalaisen ihmisen hengellinen tarve ja kirkkomme tarjonta ei kohtaa nyt niin hyvin, että siihen voisi olla tyytyväinen. Hallituksen tulee luoda puitteita ja toimintatapoja, jotka mahdollisimman hyvin tukevat sitä kasvua, joka loppujen lopuksi kuitenkin on Jumalan työ, jota me ihmiset emme voi hallita.
- Vapaakirkon vahvuus on mielestäni selkeä evankeliumin ydin ja sen ympärillä varsin laajasti erilaisia teologisia korostuksia salliva opetusperinne. Siinä ei ole ahdasmielisesti juututtu pikkutarkkoihin ainoisiin oikeisiin tulkintoihin jokaisesta asiasta, vaan on pyritty ohjaamaan ihmisiä itsenäiseen uskoon ja Jumalan tahdon etsimiseen omassa elämässään. Kirkkomme uskoo, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, ja tämän pitää näkyä konkreettisesti siinä, mihin kirkko satsaa. Hallituksen on myös turvattava mielestäni se, että teologinen opistomme pystyy kouluttamaan jatkossakin korkeatasoisesti työntekijöitä. Seurakuntien istutusta pitää tukea, ja meidän pitäisi kyetä näyttämään suuntaa ihmisiä aidosti kohtaavaan toimintaan, joka vastaa todellisiin tarpeisiin ja näkyy sitten konkreettisesti seurakuntien kasvuna.
- Yksittäistä rakkainta Vapaakirkkoon liittyvää muistoa en osaa nostaa esiin, mutta kokonaisuutena sanoisin, että yhteisöllisyys. Ne sadat ja sadat hetket, joissa on saanut tuntea iloista ja lämmintä yhteenkuuluvuutta yhteisen uskon ja elämän asioiden jakamisen äärellä. Tieni tässä kirkossa alkoi, kun 9-vuotiaana päätin astella alttarille Hilja Aaltosen siunattavaksi hänen saarnansa kuultuani. Tämä tapahtui vuosia ennen kuin edes aloin säännöllisesti Vapaakirkossa kulkea.
"Suomea ei enää voi pitää kristillisenä maana, jossa ihmiset tuntevat Raamatun ja sen sanoman"
Tapio Sätilä — seurakunta- ja hallintopastori sekä Lahden vapaaseurakunnan jäsen
- Ilmoitin Lahden vapaaseurakunnan vanhimmistolle olevani käytettävissä hallituksen varajäsenen tehtävään. Vanhimmisto asetti minut ehdolle. Olen käytettävissä, koska haluan tuoda oman osaamiseni yhteiseksi hyödyksi kirkkokunnalle, jonka hyvinvointi ja kasvu kiinnostaa minua.
- Olen yhteistyökykyinen, kokonaisuuksia hallitseva henkilö, jolla on laajat kontaktiverkot niin vapaakirkossa kuin vapaan kristillisyyden kentällä Suomessa ja laajemminkin. Minulla on monipuolista elämänkokemusta erilaisista tehtävistä, joista osa on ollut pioneerityötä, uusien palvelumuotojen ja yhteisöjen aloittamista.
- Suurimpana Vapaakirkon haasteena näen sen, miten onnistumme sekä pitämään kiinni Raamatun asemasta ja sanomasta että viestimään tämän sanoman aikaan sopivasti. Olemme siirtyneet lähetystyökentän omaiseen vaiheeseen; Suomea ei enää voi pitää kristillisenä maana, jossa ihmiset tuntevat Raamatun ja sen sanoman. Haasteisiin vastatakseen hallitus voi huolehtia puitteista, esimerkiksi koulutuksen osalta, niin, että Raamattu tunnetaan ja sitä uskalletaan saarnata. Hallitus voi vaikuttaa henkilövalintoihin niin, että opintoihin mukaan lähtevät ja valtakirjan saavat ovat sekä luonteensa että opillisten kysymysten suhteen arvojemme ja raamattukäsityksemme mukaan toimivia. Hallitus voi osaltaan auttaa paikallisseurakuntien verkottumisessa, jotta ne voivat auttaa toisiaan edessä olevissa haasteissa. Apu voi olla esimerkiksi resurssien yhteiskäyttöä.
Hallitus voi itse toimia herättäjänä ja perustaa toimintansa Raamatulle.
- Vapaakirkko on sekä herätysliike että raamattuliike. Nämä ovat vahvuuksia, joista on ajankohtaista pitää kiinni. Hallitus voi itse toimia herättäjänä ja perustaa toimintansa Raamatulle. Toimillaan hallitus voi auttaa paikallisseurakuntia fokusoitumaan omassa toiminnassaan näihin kahteen piirteeseen.
- Melko tuoreena vapaakirkollisena muistoni liittyvät yhteistyöhön, veljesyhteyteen pastorien kanssa, kun vielä olin toisessa kirkkokunnassa. Allianssihenkisyys, kristityt yhdessä -ajattelutapa, on jäänyt mieleen. Toisena muistona on yhteys Suomen teologiseen opistoon, jonne rehtori Lintinen minut hyväksyi. Tästä kehkeytyi myöhemmin syvä yhteistyö New Wine -verkostossa.
"Erityisesti lasten pysyminen seurakunnissa aikuisiksi asti on iso haaste"
Jarmo Moisio — pastori ja Suolahden vapaaseurakunnan jäsen
- Vapaakirkko on minulle rakas hengellinen koti, ja sen tarpeet sekä sen kehittäminen kiinnostavat minua.
- Olen kuunteleva ja minua kiinnostaa laajasti vapaakirkollinen seurakuntakenttä. Kokemusta on aiemmasta hallituksen varajäsenyydestä, sekä muista vastuutehtävistä kirkkokunnan sisällä.
- Näkisin haasteena Vapaakirkon määrittämien arvojen näkymisen seurakuntien elämässä. Erityisesti lasten pysyminen seurakunnissa aikuisiksi asti on iso haaste. Suhteiden luominen ei-uskoviin ja evankeliumin todeksi eläminen heidän kanssaan on myös tavoite, johon tulisi enemmän pyrkiä.
Hallitus voi itse toimia herättäjänä ja perustaa toimintansa Raamatulle.
- Vapaakirkolla on vahvat juuret yhteiskunnassamme erityisesti vähäosaisten auttamisessa. Otamme ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioon ja meitä kiinnostaa elää ihmisten keskellä. Hallitus voi olla luomassa yhteyttä paikallisiin seurakuntiin mahdollisuuksiensa mukaan. Se voi olla liimana yhdistämässä laajalla alueella olevia seurakuntia toisiinsa tuomalla viestiä ja terveisiä vaikkapa Rovaniemeltä Helsinkiin. Seurakuntien elämä voi olla erilaista eri paikkakunnilla, mutta se on myös rikkaus, ja sen elämän tulisi jollain tavalla näkyä hallituksen työskentelyssä.
- Rakkain Vapaakirkkoon liittyvä muisto tulee mieleeni lapsuudesta. Isäni Erkki Moisio, oli siirtolaisseurakunnissa pastorina Kanadassa. Sain elää lapsuuttani ensin Thunder Bayn ja sitten Toronton kaupungeissa. Molemmissa oli vahvat seurakuntayhteisöt. Mieleen ovat jääneet monet piknikit eri puistoihin, joissa lapsille oli järjestetty pelejä ja aikuiset kohtasivat toisiaan grillailun lomassa.
"Kenttä ikääntyy ja on paljon pieniä seurakuntia, joissa muutoskyky voi olla vähäistä"
Kim Auvinen — seurakunnanjohtaja, Kouvolan vapaaseurakunnan jäsen
- Hallituksen varajäsenen tehtävä on mielenkiintoinen näköala koko vapaakirkolliseen kenttään. Oma elämäntilanteeni antaa lisäksi myöden tehtävän hoitamiseen liittyvien asioiden suhteen.
- Hahmotan mielestäni hyvin kokonaisuuksia ja kykenen tekemään tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Olen työskennellyt erilaisissa hallitusvastuissa niin seurakuntakentässä kuin yritystoiminnassakin.
- Vapaakirkko on linjannut tavoitteekseen uudet seurakunnat ja elinvoimaiset seurakunnat. Kenttä kuitenkin ikääntyy ja on paljon pieniä seurakuntia, joissa muutoskyky voi olla vähäistä — tarvittaisiin ulkopuolista apua. Hallitus voisi resursoida enemmän pienten seurakuntien tukemiseen. Resurssit tarkoittavat sekä rahaan, henkilöihin että mallinnuksiin liittyviä resursseja.
Vapaakirkolla on hyvä ja joustava rakenne.
- Vapaakirkko on maallikkoliike. Sen vahvuus on jäsenistössä, jonka sydämiin Jumala on vuodattanut rakkauden ja halun viedä evankeliumi eteenpäin kaikkialle maailmaan. Uskon, että tämä rakkaus ulottuu myös kirkkokunnan tasolle, jos tarve ilmaistaan ja ihmisiä pyydetään osallistumaan. Vapaakirkolla on hyvä ja joustava rakenne. Hallitus voi tarvittaessa reagoida nopeasti muutoksiin ja saada ihmisiä mukaan tarvittaviin tekoihin.
- Minulle rakkain Vapaakirkkoon liittyvä muisto on oma kastehetkeni vuonna 1999 elokuun kauniina aurinkoisena iltana meren äärellä seurakunnan leirikeskuksessa Lehissä.
Sirkka Jortikka ja Sami Westerholm ovat molemmat ehdolla sekä hallituksen varsinaiseksi- että varajäseneksi. Heidän ajatuksiinsa voit tutustua täällä.
