Kun Kaj Grönqvistiä pyydettiin keväällä ehdolle Vapaakirkon hallituksen puheenjohtajan tehtävään, hän lupasin ”puntaroida, tutkia ja rukoilla” asiaa. Kesäjuhlilla Grönqvist koki ”mielenkiitoista johdatusta”, joka osaltaan kypsytti myönteisen päätöksen juhannukseen mennessä. Hallitustyöskentely oli ennestään tuttua.
– Olin toiminut ensin varajäsenenä kaksi ja varsinaisena jäsenenä kuusi vuotta. Vuodet antoivat eväitä miettiä puheenjohtajankin roolia. Hallituksessa on huipputyyppejä, viisaita ihmisiä. Olisi kunnia olla palvelemassa heitä johtamalla.
Henkilöhistoriansa vuoksi Grönqvistillä on laaja ymmärrys paikallisten vapaaseurakuntien työstä. Omassa seurakunnassaan hän on palvellut vanhimmistossa.
– Hallituksen lisäksi olen ollut muissakin kirkkokunnan vastuutehtävissä. Eri toimialojen työ on tullut tutuksi, samoin vastuunkantajat.
Johtamiskokemusta löytyy siviilityön puoleltakin.
– Olen toiminut yrittäjänä 15 vuotta ja esihenkilönä lähes 25 vuotta, ollut rakentamassa ja johtamassa erikokoisia tiimejä ja yhteisöjä eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Johtaminen on haasteellista, mutta pidän ja nautinkin siitä, tuskin muuten tällaisiin tehtäviin hakeutuisin.
Hyvää palautetta Grönqvist on saanut etenkin päämäärätietoisuudestaan, tunnollisuudestaan ja halustaan huolehtia sekä ihmisistä että asioista.
Yhteyttä ennen muuta
Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan hallituksen puheenjohtaja johtaa hallituksen työskentelyä ja seuraa kirkkokunnanjohtajan kanssa kirkkokunnan ja seurakuntien tilaa ja kehitystä. Hallituksen liki kolmestakymmenestä tehtävästä ensimmäisenä yhdyskuntajärjestyksessä mainitaan seurakuntien tukeminen ja niiden hengellisen tilan seuraaminen.
– Se on se tärkein. Toisena erityisen tärkeänä poimisin tehtävän valvoa Vapaakirkon tunnustuksen ja yhdyskuntajärjestyksen noudattamista, Kaj Grönqvist sanoo.
Vapaakirkko koostuu tunnustuksensa mukaan kristityistä, jotka tahtovat Raamatun perustuksella ja apostolisen tunnustuksen kanssa yhtäpitävästi elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi. Grönqvist ajattelee, että mikäli tätä voidaan muiden toimijoiden kanssa edistää, ollaan hallituksen työn ytimessä.
Turvallisuus on se, mitä nykyvanhemmat haluavat erityisesti tarjota lapsilleen.
Työn toiminnallisia tavoitteet on kirjattu Vapaakirkon strategiaan. Se ohjaa hallituksen ja kirkkokunnan eri toimialojen työtä. Uusia tavoitteita ei siis ole tarpeen keksiä, mutta hallituksen työskentelytapoja ja yhteyttä Grönqvist tutkisi ja kehittäisi.
– Hyvääkin voi aina parantaa. Yhteys toteutuu eri tasoilla: hallituksen sisällä sekä suhteessa seurakuntiin, kirkkokunnanjohtajaan, johtoryhmään ja Vapaakirkon toimialoihin. Yhteys on aina vaalimisen arvoista.
Kun yhteyteen yhdistetään hyvä vuorovaikutus ja toimivat työskentelytavat, toiminnallisetkin tavoitteet voidaan saavuttaa.
– Usein toiminnallisuus menee yhteyden edelle, vaikka ne eivät sulje toisiaan pois— päinvastoin. Olen itsekin keskittynyt pitkään työssäni toiminnallisiin tavoitteisiin, mutta viime vuosina yhteys ja sitä synnyttävä keskustelu ovat nousseet vahvemmin kiinnostukseni kohteiksi.
Usko ja luottamus
Vapaakirkon työ toteutuu pääosin seurakunnissa, joten Vapaakirkon haasteet ovat haasteita, joita paikallisseurakunnilla on, ajattelee Kaj Grönqvist.
– Ne liittyvät yhteiskunnan tilanteisiin ja muutoksiin. Jos uutisvirtaa seuraa, myllerryksen keskellä ollaan. Se on myös mahdollisuus. Uskon, että sekä evankeliumille että seurakunnissa koettavalle yhteydelle on taatusti tilausta ihmisten arjessa.
Grönqvist liittää hallituksen tavan tukea seurakuntia Vapaakirkon strategiaan. Hallituksen vastuulla on tutkia, kuinka strategia toimii ja jalkautuu.
– Kuinka todella autamme seurakuntia ja toimialoja strategian tavoitteiden saavuttamisessa? Kuinka reagoimme, jos tavoitteet eivät lähdekään toteutumaan? Voimmeko luopua jostakin, jotta uutta voi kasvaa tilalle?
Vapaakirkon keskeisenä vahvuutena Grönqvist näkee sen ytimen: uskon ja luottamuksen Jeesukseen.
– Seurakunnat ovat muodostuneet hänen seuraamisekseen. Usein mielletään, että vahvuus on meissä ihmisissä, mutta ajattelen toisin päin: vahvuus on Jumalassa.
Siksi hallitustyöskentelyssäkin on tarpeen palauttaa säännöllisesti perusasiat muistiin.
– Miksi Vapaakirkko on olemassa? Miksi tätä työtä tehdään? Mitä ylipäänsä kannattaa tehdä, ja vieläpä, miten?
Hyvinvointia ja elinvoimaa
Sirkka Jortikan nelivuotinen kausi Vapaakirkon hallituksessa päättyy kuluvan vuoden lopussa. Hän on kuitenkin käytettävissä tehtävään uudelle kaudelle.
– Pohdin asiaa pitkään, mutta tunnistin itsessäni halun olla vaikuttamassa hyvää kirkkokunnassamme, Jortikka kertoo.
Päätöstä tehdessään hän ajatteli myös jatkuvuutta. Sekä hallituksen puheenjohtaja että kirkkokunnanjohtaja vaihtuvat, joten on kenties hyvä, jos hallituksen jäsenistössä ei tapahdu muutoksia. Ottaa myös aikansa, että hallituksen työskentelytapoihin pääsee sisälle. Tässäkin suhteessa jatkokausi on perusteltu.
Jortikka on halunnut vaikuttaa hallituksessa etenkin työntekijöiden hyvinvoinnin tukemiseen. Työnohjauksen yleistymiseen tähtäävä työ on aloitettu hiljaiselon jälkeen.
– Vielä ei ole syttynyt suurta roihua, mutta olen toiveikas. Seurakuntien elinvoimaisuuden tukeminenkin on lähellä sydäntäni. Haluaisin, että tutkisimme yhdessä, mitä elinvoimaisuus on, ja mitä kaikkea me sillä tarkoitamme, jotta voimme vaikuttaa siihen paremmin.
Jortikka ajattelee, että juuri työntekijöiden hyvinvointi on avainasemassa elinvoimaisuuden kannalta.
– Myös kotimaantyötä pitäisi pohtia johtoryhmän ja seurakuntien kanssa. Mitä sen tulisi olla? Mitä seurakunnat tarvitsevat?
Ihmisläheisyyttä
Kyseenalaistajan rooli ei ole aina kiitollisin, mutta Sirkka Jortikka on huomannut, että hän nostaa usein esiin uusia näkökulmia. Se on vahvuus.
– Olen saanut palautetta siitäkin, että tuon työskentelyyn ihmisläheisyyttä, ihmisnäkökulmaa. Rohkaisen ja annan hyvää palautetta, haluan sanoa asioita ääneen.
Se tarkoittaa, että toisaalta kiitetään ja nostetaan hyvää esiin, kun on sen aika. Toisaalta ilmaistaan sekin, jos jotakin päätöstä pitäisi vielä harkita ja työstää.
Seurakuntien tukeminen toteutuu paljolti työntekijöiden tukemisen kautta.
Kaj Grönqvistin tavoin Jortikka pitää keskeisenä hallituksen tehtävää tukea vapaaseurakuntia. Hän itse on nykyisin Raision vapaaseurakunnan jäsen.
– Seurakuntien tukeminen toteutuu paljolti työntekijöiden tukemisen kautta.
Hallitus vastaa monista seurakuntien työntekijäkoulutukseen liittyvistä asioista: hyväksyy koulutussuunnitelmat ja työntekijäkoulutukseen tuleva opiskelijat ja antaa lausunnon opettajavalinnoista.
– Koen tämän tärkeänä hallitustyön alueena: Miten koulutetaan työntekijöitä ja autetaan heidät työkentälle? Miten vahvistetaan jo olemassa olevien seurakuntien elämää ja toisaalta vapautetaan elämä virtaamaan eteenpäin niin, että syntyy uusia seurakuntia?
Jortikka on pastori itsekin. Hän on myös toiminut useiden vuosien ajan mentorina Suomen teologisesta opistosta pastoriksi valmistuville opiskelijoille.
Hengen janoa
Sirkka Jortikalla on seurakuntien tukemisen ohella mielessään toisentyyppinenkin haaste. Seurakuntien elinvoimaan liittyy toki sekin.
– Tarvitsemme Pyhää Henkeä, seurakunnat ovat janoisia. Emme voi itse pumpata herätystä; Jumala antaa voiman ja elämän.
Tähän janoon liittyy Jortikan mukaan kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorisen lanseeraama rukouskampanjakin.
– Syttyminen lähtee jokaisesta meistä, itsestänikin, mutta varmasti voisimme myös yhdessä ilmaista enemmän kaipaustamme Jumalalle. Toivon, että syttyisimme erilaisina seurakuntina keskittymään siihen, mikä meitä yhdistää: elämään ylösnousseen Jeesuksen yhteydessä, ja tuon elämän levittämiseen myös ympärillemme. Tämän tulisi määrittää tavoitteitamme ja lahjojemme käyttöä.
Vaikka hallitustyöskentely on usein senkaltaista asioiden ”kuivakkaa” hoitamista, johon mielikuva Hengen roihusta ei suoraan yhdisty, se on merkittävä osa kokonaisuutta.
– Rakenteista on huolehdittava, jotta elämän virta pääsee virtaamaan. Silti myös yhteisen innostuksen ja rukouksen ruokkiminen on tärkeää.
Jortikka näkee Vapaakirkon selkeänä vahvuutena monet ”upeat ja lahjakkaat” ihmiset, joita löytyy niin yhteisistä toiminnoista kuin seurakunnistakin — miehistä ja naisista. Jortikalle naisten rohkaiseminen on erityisen tärkeää. Tällä hetkellä Vapaakirkon hallituksessa on vain kaksi naista, eikä uusia naisia ole ehdolla edes varajäseniksi.
– Haluaisin pitää asiaa hyvällä tavalla esillä. Jos tunnistatte ympärillänne naisia, joilla olisi annettavaa johtajina tai päättäjinä, rohkaiskaa heitä.
Puhetta, ei puhinaa
Kun nykyisin johdon assistenttina puualan yrityksessä toimiva Sami Westerholm siirtyi pois Vapaakirkon kotimaantyönjohtajan tehtävästä, hän kertoi olevansa jatkossa käytettävissä luottamustehtäviin.
– Kun minua kysyttiin ehdokkaaksi hallitukseen, pidin tästä kiinni, Westerholm sanoo. Kotimaantyönjohtajana Westerholm oli aikanaan osa Vapaakirkon johtoryhmään, joka työskentelee tiiviissä yhteistyössä hallituksen kanssa. Näin hallitustyöskentelykin tuli tutuksi. Vuoden 2023 ajan Westerholm on ollut hallituksen varajäsen.
– Haluan omalta osaltani vaikuttaa Vapaakirkon päätöksentekoon. Vapaakirkollinen kenttä on kotimaantyön ansiosta hyvin hallussa. Tunnen sekä pieniä että suuria seurakuntia ympäri Suomen, mutta myös keskusorganisaation.
Westerholm pitää vahvuutenaan sitä, että hän tutustuu asioihin huolellisesti monelta kantilta.
– Pyrin ottamaan selvää. Päätöksentekijänä olen sillä tavoin selkärankainen, että en helposti mene enemmistön mukaan, vaan uskallan ilmaista eriävänkin mielipiteeni. Pystyn myös keskustelemaan monentyyppisistä asioista, enkä vain puhise itsekseni, Westerholm nauraa.
Yhdessä toiminen innostaa.
– Nautin ajatuksia stimuloivasta työskentelystä ryhmässä. Siinä tulee esiin erilaisia kantoja ja näkökulmia. Auttaa omaakin päätöksentekoa, kun tietää, että asioista on keskusteltu monipuolisesti.
Tilaa nuorille
Suomen Vapaakirkko ei ole kirkkokuntana suuren suuri, muttei aivan pienikään. Sen hallituksella onkin merkittäviä juridisia vastuita. Esimerkiksi omaisuutta on hoidettava ja henkilökunnasta huolehdittava. Samalla Westerholm näkee hallituksen olevan osaltaan vastuussa myös seurakuntien ja niiden työntekijöiden hyvinvoinnista.
– Nämä asiat ovat lähellä sydäntäni. Toivon, että voisimme nähdä seurakunnat rikkautena niiden koosta riippumatta. Jokaisella niistä on paikkansa Jumalan valtakunnankin näkökulmasta. Niille on annettu lähetystehtävä sekä kotimaassa että ulkomailla.
Vapaakirkon haasteena Westerholm näkee tilan antamisen nuoremmalle sukupolvelle.
– Joistain seurakunnista nuoret toki puuttuvat tai heitä on vähän, vaikka toisaalta tapahtuu myös upeita juttuja vaikkapa Valtakunta-tapahtuman kautta. Toivon, että nuori sukupolvi voisi kokea Vapaakirkon ja paikallisseurakunnan omakseen seurakuntakulttuurinkin kautta.
Voimme auttaa seurakuntia keskustelemaan omasta kulttuuristaan ja elämästään.
Sallitaanko nuorille uskonelämän ilmaiseminen mahdollisesti vähän eri tavalla kuin mikä on vanhemmille sukupolville ominaista?
– Uusi voi rikastuttaa jo olemassa olevia seurakuntia, mutta myös koko vapaakirkollista liikettä uusien yhteisöjen syntymisen kautta, Westerholm muistuttaa.
Mutta mikä on hallituksen mahdollisuus vaikuttaa tällaisiin asioihin?
– Se voi antaa esimerkin, mutta tehdä myös päätöksiä. Tarvitaan yhteydenpitoa ja yhteyttä paikallisseurakuntiin, jotta niissä syntyy sisäistä keskustelua. Muutos voi olla jossain määrin organisoitua. Voimme auttaa seurakuntia keskustelemaan omasta kulttuuristaan ja elämästään. Yhteistyössä voidaan etsiä ratkaisuja siihen, miten seurakuntaelämää uudistetaan niin, että nuorempikin polvi haluaa olla mukana.
Tukea maallikoille
Maallikot ovat Sami Westerholmille yksi Vapaakirkon selkeistä vahvuuksista.
– Meillä on paljon sitoutuneita ihmisiä. Monet antavat pyyteettömästi aikaansa ja varojaan yhteiseen työhön.
Westerholmista olisi hienoa olla mukana synnyttämässä uutta maallikkoliikehdintää.
– Haluaisin nähdä vanhanaikaista evankeliumin leviämistä eteenpäin ihan tavan uskovien kautta. Olisi mielenkiintoista tutkia, miten pystyisimme hallituksena ruokkimaan tätä, vaikka tarvitaan myös suoraa Pyhän Hengen vaikutusta.
Westerholm etsisi myös tapoja tukea maallikoita.
– Voisiko rahaa korvamerkitä maallikoiden koulutukseen, varustamiseen tai ihan vain virkistymiseen? Maallikkoja on hyvä muistaa.
Vapaakirkon keskusorganisaatiossa Westerholm näkee paljon hyvää.
– Toimialat pyrkivät palvelemaan seurakuntia monipuolisesti, vaikka resurssit ovat ainakin ajoittain rajalliset. Aika rikkaasti tarjotaan silti monenlaista hyvää, jota halutaan viedä paikalliselle tasolle asti.
