Aila Bollströmin lapsenusko oli jäänyt taakse jo kauan sitten. Viisilapsinen perhe piti äidin liikkeellä kaiken päivää, mutta hiljaa sisimmässään Aila tunsi tarvetta uudistua uskossa. Yksin kotona hän rukoili ja jättäytyi Jeesuksen käsiin.
Uskovan kodin tytär löysi helposti tien seurakuntaan, mukana tulivat myös lapset.
Puoliso Tino Bollström kulki tuolloin vielä toista tietä. Uskovan kodin poika oli hyvän lapsuuden jälkeen lähtenyt jännittävään seuraan, jossa alkoholi ja päihteet tulivat tutuiksi. Työelämässäkin meni sen verran hyvin, että uskonasiat eivät kiinnostaneet. Monenlaista siinä sattui, sairaalakäyntejäkin.
Paineet alkoivat vaivata miestä ja tunne, että jotain pahaa sattuu. Kun Tino tajusi, että hän tarvitsee uskoontuloa, paine meni ohi. Usko muutti elämän entisen vastakohdaksi, ja Tino sai muuttua sellaiseksi mieheksi, jonka hän luuli jo kadonneen. Päihteet jäivät, tilalle tuli Pyhän Hengen täyteys.
Luonteeltaan auttavainen Tino lähti heti mukaan hyväntekeväisyystoimintaan. Hänen seurakuntatyötä tekevät vanhempansa sekä uskossa olevat sisaruksensa, setänsä ja tätinsä iloitsivat muutoksesta — eniten ehkä kuitenkin Aila.
Lämmin yhteisö
Vuosaaressa toimii useita aktiivisia seurakuntia. Ailalle mukaantulo Vuosaaren vapaaseurakuntaan oli luonteva, olihan hän käynyt siellä jo ennen uskoontuloaan. Aila oli kokenut seurakunnassa lämpöä ja ajatellut, että tänne hän vielä joskus liittyy. Myös Tino tunsi seurakuntaa jo vanhastaan.
Vuosaaren seurakunnilla on paljon yhteistyötä. Evankelisluterilaiset, helluntailaiset ja vapaakirkolliset kuuluvat monien muiden toimijoiden kanssa Vuosaaren verkostoon, joka keskittyy tekemään hyvää suuressa kaupunginosassa. Tino on verkostossa täysin voimin mukana.
Molemmat puolisot myöntävät, että kiirettä pitää.
Moninaista arkea
Arjesta puhuttaessa molemmat puolisot myöntävät, että kiirettä pitää. Aila Bollström on sekä työntekijä, opiskelija että perheenäiti. Taitavana keittiöihmisenä hänestä on tullut seurakunnan pääemäntä. Päiviin mahtuu myös tilausleivontaa. Opiskelua on takana jo kolme vuotta. Pian Aila on valmis kondiittori ja kokki. Toki hän tekee myös vapaaehtoistyötä. Tinon jakama lauantailounas on yleensä Ailan valmistama.
Myös Tino Bollströmillä on aikuiskoulutusta sekä takanaan että meneillään. Kolmivuotinen opiskelu Iso Kirja -opiston Roihuvuoren kampuksella on vienyt miehen syvälle Raamattuun. Käytännön seurakuntatyöharjoittelussa Tino on erikoistunut äänityksen ja miksauslaitteiden saloihin.
Eikä siinä kaikki. Vuoden alussa hän aloitti vielä Iso Kirja -opiston järjestämän terapeuttisen sielunhoidon koulutuksen. Nämä opinnot vievät hänet noin kerran kuukaudessa Keuruulle.
Kaidalla tiellä
Diakoniatyötä Tino tekee kolmena päivänä viikossa. Ensin mies hakee ruuat keskustasta, sen jälkeen hän kävelee ruoka-annokset mukanaan kaikille kolmelle Vuosaaren ostarille. Ihmisystävällinen kun on, Tino juttelee, keskustelee ja evankelioi ihmisiä samalla. Usein joku, joka muistaa miehen hurjan nuoruuden, kysyy: ”Ootko pysynyt kaidalla tiellä?” Siihen onkin helppo kertoa, että Jeesuksen avulla se onnistuu.
Kun ollaan seurakunnan evankelioimistilaisuuksissa torilla, ohjelmassa on makkaran paistoa, lettujen kääntelyä ja traktaattien jakoa.
Seurakunnan sisälläkin on diakonian tarvetta. On vanhuksia ja yksinhuoltajia, jotka tarvitsevat toisinaan pientä apua. Vuosaaren ”vapiksessa” ei tehdä erillistä romanityötä, sillä kaikki väestönosat toimivat sujuvasti yhdessä.
Tällä hetkellä Tino ei ole palkkatyössä. Hän kokee Jumalan näyttäneen hänelle huolenpitoaan myös elatusasioissa. Esimerkiksi kun maksettavana oli iso koulumaksu, piti hänen maksaakin siitä itse vain pieni osa. Nimettömät auttajat olivat hoitaneet loput.
Pitkään kestävät kirkkoretket eivät tuota ongelmia, sillä lapset tulevat mukaan.
Ei uuvuttavaa
Kun seurakunta työviikon jälkeen kokoontuu sunnuntain jumalanpalvelukseen, moni tulee sinne lepäämään. Entä Bollströmit? Heillä tehtäviä on paljon, ja osa niistä alkaa jo edellisenä päivänä. Jos on tarjoilua, Aila tietysti leipoo. Tino taas käy edellisenä iltana asentamassa laulujen sanat koneelle.
Aamusta asti valmistaudutaan. Kirkkoon tullaan noin kymmeneltä, kun tilaisuus alkaa kahdeltatoista. Tinon tehtävänä voi olla kokouksen juonto tai saarnaaminen, usein miksaus, joskus myös laulaminen tai lasten kanssa toimiminen.
Aila puuhaa keittiössä, kattaa tarjoilupöytää ja lataa kahvinkeittimiä. Hänelläkin on toisinaan lauluvuoro yhdessä miehensä kanssa.
Paljon on tehtävää, mutta se ei tunnu uuvuttavalta. He tekevät kaiken sydämen halusta.
Mutta mistä he saavat energian kaikkeen toimintaan?
– Taivaan Isältä, sanoo Aila.
– Rukouksesta, vastaa Tino.
Pitkään kestävät kirkkoretket eivät tuota ongelmia, sillä lapset tulevat mukaan.
Henki veti laulamaan
Tino ja Aila Bollströmillä on paikkansa myös seurakunnan musiikkityössä, vaikka he eivät pidä itseään esiintyjinä, eivät edes erityisen hyvinä laulajina. Tino ajattelee, että jokainen romani osaa laulaa sen verran kuin hän, ja kosketinsoitinta hän vain vähän näppäilee.
Pari vuotta Bollströmit olivatkin ensin kieltäytyneet musiikkiviroista, mutta periksi piti antaa, kun Herran Henki tuntui olevan lauluissa mukana. Tino, Aila ja usein kolmantena heidän kanssaan laulava Lenita rakastavat laulujaan, ja heidän laulunsa onkin sataprosenttisesti ylistystä. Se tuo hyvän olon laulajalle, ja siihen yhtyvät muutkin paikalla olevat.
Rukousta kotona ja kirkossa
Millainen osa rukouksella on Bollströmien elämässä?
– Olennainen, sanoo Aila.
– Keskeinen, vastaa Tino.
Heidän kodissaan rukoillaan paljon. Tuttavat tietävät, että kun tulee tämän perheen vieraaksi, Raamattua luetaan ja rukoillaan. Parhaat Hengen täyttämät rukoukset on silti koettu yksin aamuyöllä, kun häiriötekijät on eliminoitu pois.
Molemmat puolisot kokevat tärkeäksi myös seurakunnan rukouskokouksen. Siellä voi antaa muille rukoustukea ja saa sitä myös itselleen.
Oma seurakunta ei ole heille mikä tahansa ryhmä vaan ikään kuin toinen perhe, kodinlämpöinen paikka. Tinon toive onkin, että mahdollisimman monet muutkin haluaisivat tulla seurakuntaan ja tuntisivat tällaisia tuntoja.
Vuoden 2024 alussa alkoi Tinon ensimmäinen kausi vanhimmiston jäsenenä. Sitä edelsi kausi varajäsenenä. Hän kertoo kunnioittavansa suuresti arvokasta tehtävää, jonka on ottanut aralla tunnolla vastaan. Se pistää miettimään omaa käyttäytymistä uudella tavalla. Vanhimmistoon kuuluminen motivoi myös lähentymään Jumalaa entisestään. Tino on sydämeltään valmis siihen, mihin Jumala johdattaa. Pastorin tehtäväkin kiinnostaa, jos Herra siihen johtaa. Tino on kiitollinen siitä, että kaikista yhteisöistä hän saa kasvaa juuri Vapaakirkossa.
Ailalle mieluisinta on hakea lupauksia Raamatusta. Niitä sanotaan olevan yhtä paljon kuin on päiviä vuodessa.
Rakas Raamattu
Bollströmit elävät uskoaan todeksi todella monipuolisesti, eikä se taitaisi onnistua, elleivät he olisi myös Jumalan sanan tutkijoita. Jokaisella meistä on oma kasvutarinamme ja vaiheemme myös siinä, kuinka sana meille avautuu. Mikä juuri nyt innoittaa Tinoa ja Ailaa Raamatun lehdillä?
Tinoa kiinnostaa sielunhoidollinen näkökulma. Sekä Vanhan että Uuden testamentin henkilöiden elämät ja esimerkit puhuttelevat. Raamatun mukaanhan jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas.
Ailalle mieluisinta on hakea lupauksia Raamatusta. Niitä sanotaan olevan yhtä paljon kuin on päiviä vuodessa. Monien lohdullisten ja mieltä kohottavien sananpaikkojen joukosta hän poimii lempipaikakseen psalmin 103, joka alkaa näin:
Kiitä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Kiitä Herraa, minun sieluni,
äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Aila ja Tino eivät ole unohtaneet. Sen näkee heidän kirkkaista silmistään.
