Jäin hieman ymmälleni luettuani viime Viikkolehdestä (numero 4/2026) Tommi Koivusen pääkirjoituksen, jossa sivuttiin arvoja ja arvopohjaista realismia. Minun oli aivan pakko tarkistaa arvon määritelmä, kun en oikein saanut kiinni Koivusen ajatuksista arvojen ja faktojen suhteen sekä arvopohjaisen realismin osalta vedettävistä johtopäätöksistä. TEPA-termipankki määrittelee arvon aika hyvin:
Arvo tarkoittaa käsitystä, standardia tai kriteeriä, joka ohjaa yksilön tai ryhmän käyttäytymistä, asenteita ja valintoja. Arvot ovat toivottuja asioita tai päämääriä (kuten rehellisyys ja vapaus), jotka ovat itselle tai yhteisölle tärkeitä ja merkityksellisiä. Ne ovat toiminnan ohjenuorana ja vaikuttavat päätöksentekoon.
Ymmärrän arvopohjaisen realismin sillä tavoin, että reaalimaailmaa tarkastellaan omien arvojen läpi, niin että ne ovat koko ajan ohjaamassa omaa toimintaa ratkaisuihin, jotka ovat mahdollisimman paljon omien arvojen mukaisia. Arvoja ei siis unohdeta tiukoissakaan paikoissa, vaan pyritään löytämään sellaisia ratkaisumalleja, jotka vievät mahdollisimman lähelle omia arvoja.
Kun Koivunen toteaa, että arvopohjainen realismi johtaa nopeasti kompromisseihin, tilanteisiin, joissa ylevä tarkoitus pyhittää alhaiset keinot, itse olisin valmis ajattelemaan, että toimiva arvopohjainen realismi nimenomaan pyrkii estämään tämän. Tarkoituksenahan on löytää ratkaisuja omat arvot lähtökohtana. Tämä ”karu maailma” tietysti kaventaa valintamahdollisuuksia eikä varsinkaan valtiotasolla johtajilla aina ole käytettävissä muita kuin huonoja ja vielä huonompia valintoja.
Meidän yksilöihmisten kohdalla tilanne on yleensä onneksi helpompi. Joka tapauksessa pidän arvopohjaista realismia kansainvälisissä suhteissa oleellisesti parempana lähtökohtana kuin entisen, yliopisto-opettajanakin aikanaan toimineen ulkoministerimme näkemystä siitä, että ulkopolitiikka on alue, jolle ei tule sotkea arvoja ja moraalia.
