Näkökulmia

Koska synnitön Jumalan Poika tuli synnittömäksi ihmiseksi, eikä hänen tarvinnut pelätä syntisten saastuttavan häntä, voimmeko me syntiset, mennä kaiken maailman menoihin, eikä siitä ole mitään vaaraa meille, pohtii Olavi Eskola.
Jokaisen ihmisen sisimmässä on aavistus toisesta maailmasta. Monesti se on vain peittynyt kerrostumien alle.
Elämä ei aina muutu suurilla harppauksilla. Usein se muuttuu pienillä, lähes huomaamattomilla askelilla, jotka näyttävät ensin mitättömiltä. Vasta jälkeenpäin huomaamme, että juuri ne käänsivät suuntaa.
Aina Jumala ei vastaa rukouksiimme juuri sillä tavalla, kuin itse toivoisimme. Jumala ei ole toivomuskaivo, jolta saamme automaattisesti kaiken, mitä pyydämme.
Jeesuksen ei tarvinnut suojella puhtauttaan syntisiltä, koska likainen ei tehnyt hänestä likaista. Sen sijaan häneen koskeva epäpuhdas parani Kristuksessa vaikuttavasta voimasta.
MAINOS
Me seurakuntien vastuulliset, paimenet, opettajat, vanhimmat ja nuorisotyöntekijät olemme se lähde, jonka kautta vesi pulppuaa kansalle. Eikö pasuuna anna enää selvää ääntä? Eikö se piirrä enää rajaa, mikä on maailmasta ja mikä Jumalasta? Eija Merilän esimerkki vuosikymmenten takaa kertoo toisenlaisesta valinnasta kuin mitä nykyään näkee tehtävän.
Kesän jälkeen alkaa jälleen seurakunnissakin uusi toimintakausi. Työntekijät, vanhimmistot ja vastuunkantajat miettivät kuumeisesti syksyn tapahtumia ja sitä, mistä saadaan tekijät jokaiseen eri työmuotoon ja palvelutehtävään.
Jeesus puhui aikoinaan opetuslapsilleen, mitä tapahtuu ennen Hänen tulemistaan. Tulee vaikeita aikoja, jotka koskettavat meitä kaikkia.
Vaikka jumalanpalveluksessa on monia tärkeitä elementtejä, saarnaan varataan yleensä eniten aikaa – eikä syyttä.
Vanha kansa saattaa vielä muistaa, kuinka lauluyhtye Romanos lauloi eläväiseen tyyliinsä sanoja ”Hei, mä kuulun sukuun suureen, kuninkaalliseen, mä sukulainen olen itse Herran Jeesuksen”. Elettiin 1980-lukua.
Kaikki artikkelit näytetty