Näkökulmia

Kansankielessämme elää sanoja, joita käytetään monissa yhteyksissä ehkä tiedostamattakin niiden alkuperäistä kristillistä merkitystä.
Varmoja loppukevään merkkejä on se, että Suvivirrestä käydään keskustelua, joka saavuttaa erikoisia ulottuvuuksia.
Aina siellä, missä Jumalan Pyhä Henki saa toimia, siellä aktivoituu myös vastavoima.
"Emme tarvitse herätystä ja kasvua seurakuntien ja uskovien vuoksi. Tarvitsemme niitä vain ja ainoastaan kadotukseen matkalla olevien lähimmäistemme vuoksi", kirjoittaa Markku Saikkonen.
On todella innostavaa kuulla uutisia Suomesta ja muualta Euroopasta, miten Jeesukseen uskovat nuoret haluavat jakaa evankeliumia rohkeasti ja avoimesti – ja miten monet ovat valmiita ottamaan sen vastaan.
MAINOS
Tänä vuonna The Legacy Projectissa lähetämme noin 80 aktiolaista seitsemään eri kohteeseen, joista kuusi sijaitsee ulkomailla ja yksi Suomessa. Jokaisessa aktiossa pyritään tavoittamaan ihmisiä, joilla ei vielä ole kosketusta kristinuskoon.
Jos kenties traumat siirtyvät geeneissä muistijälkinä sukupolvelta toiselle, voisiko siunaus ilmetä myös ihan fyysisellä tasolla ja imeytyä soluihimme?
Vapunpäivänä kiirehdimme Tampereelle osallistumaan vappumarssiin. Tämä puolenpäivän aikoihin alkanut äärioikeistolaisen Sinimustaliikkeen (SML) marssi ei ollut meidän marssimme.
2000-luvulla suomalaisilta on useamman kerran kysytty suomen kielen kauneinta sanaa. Kyselystä toiseen kärkipaikan on valloittanut sana äiti. Kauneinta sanaa valittaessa vaakakupissa painaa yleensä kaksi asiaa: miltä sana kuulostaa ja mikä on sen merkitys. Sanaan äiti liittyy vahva tunnelataus.
Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty melko syvällisenäkin. Se, mitä olen elämäni aikana lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen yrittänyt kurkistella tiedon maailmaan. Tehdä pistokokeita. Tiedostan olevani ajattelijanakin hyvin keskeneräinen.
Kaikki artikkelit näytetty