Yleisönosastokirjoituksia

Kuva: Pixabay
Yleisönosastollamme on käsitelty hiljattain muun muassa maallistumista, syyllisyyden vaihtumista syyttömyyteen ja viime kesän Tulisielu-konferenssia.

Jumala valmistaa omiansa

Jo pitemmän aikaa on mielessäni ollut tunne, että Taivaan isä valmistaa meitä uskovia aivan kuin uudella tavalla ottamaan vastaan sen, mitä tuleman pitää. Tämä tunne on vain lisääntynyt siitä huolimatta, että olemme kuuluneet Natoonkiin jo runsaan vuoden huhtikuusta 2023 lähtien.

Jumalan suunnitelmat ovat eri kuin meidän ihmisten, sen kaikki uskovat ovat tulleet elämänsä aikana useastikin huomaamaan, joko ilolla tai sitten surulla. Kaikki kiertyy siihen, millaista elämämme on ollut.

Suomalaisten elämä tuntuu aina vain muodostuvan enemmän ja enemmän irtonaiseksi Jumalasta. Ei oikein tunnuta ottavan tosissaan sitä mahdollisuutta, että tulossa voisi olla jotain pahaa tai kauheaa. 

Jumala uudistaa meidät ja alkaa irrottaa meitä tästä maailmasta seuraamaan hänen tahtoansa.

Nyt on aika uskovien ryhdistäytyä!

Maailmallisten arvojen seuraamisen on loputtava ja on palattava takaisin hengellisten perusarvojen pariin. On siis tehtävä parannusta. Jumala valmistaa omiansa. Jumalalla riittää väkeä (Jes. 40:29 KR-33) eli voimaa uudistaa meidät, halleluja!

Se onkin ainoa keino, kun olemme niin maallistuneita ja tahdomme aina valita sen helpomman tien. Tästähän se Taivaan isä aina kantaa huolta: Emme valvo vaellustamme! 

Jumala sen tekee. Hän uudistaa meidät ja alkaa varovasti irrottaa meitä tästä maailmasta seuraamaan hänen tahtoansa kaikessa. Itse emme siihen kykene. Maailman tilanteiden muuttuessa aina vain kummallisempaan ja kummallisempaan suuntaan, on ehdottoman tärkeätä, että me uskovat seuraamme vain Jumalaa valinnoissamme.

Se voi tuntua aluksia vaikealta, mutta Pyhä Henki tulee ja auttaa meitä kyllä. Pyhän Hengen nimenomainen tehtävähän on uudistaa, sulattaa, korjata ja palauttaa ennalleen sitä, mikä on harhaan mennyt tai missä asioissa on eksytty seuraamaan vääriä ihanteita tai päämääriä.

Tule Pyhä Henki, Helluntain henki! Uudista meidät!

Eero Kavasto rovasti, Pori

Syyllisyydestä syyttömyyteen 

Kun katselee maallisia oikeudenkäyntejä, huomio kiinnittyy syytetyn puolustusasianajajan toimintaan. Se tähtää syytetyn saamiseksi syyttömäksi tai ainakin siihen, että mahdollinen tuomio lievenisi minimiin, jos ei muuta.

Jos syyttäjän todistusaineisto ei ole kyllin pätevä, on syyllinen vapautettava. 

Näin ei ole hengellisessä elämässä. Me kaikki olemme syyllisiä syntiin, mutta meillä on sellainen puolustaja, jonka todistus on pätevä ja pitävä. 

Kuka on tällainen ”todistaja”? Hän on Jeesus, uhrikaritsa, Jumalan Poika, joka sovitti meidän syyllisyytemme Golgatan ristillä. Hänen verensä vuoti syntiemme sovitukseksi ja vapautti näin meidät synnin ja kuoleman laista. (Room. 8:21.) Se vain edellyttää, että otamme vastaan sovituksen tunnustamalla syntimme ja nöyrtymällä katumuksen kautta uudestisyntymisen ihanaan vapauteen. 

Silloin toteutuu absoluuttinen oikeus ja totuus. 

Päivänä, jona astumme viimeiselle tuomiolle, jokainen ihminen joutuu tuomittavaksi tekojensa mukaan. Silloin toteutuu absoluuttinen oikeus ja totuus. 

Siinä oikeudenkäynnissä tapahtuu jako kahteen joukkoon. Ne, jotka ovat julistetut syyttömiksi, armahdetuiksi Jeesuksen sovituksen vastaanottamisen tähden, saavat kuulla vapauttavat sanat: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt. 25:34.) 

Entä miten käy niille, jotka ovat erotetut armahdetuista? Voi kauhistuksen kauhistus, heitä odottaa ankara tuomio: ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” (Matt. 25:41.)

Kysymys kuuluu: ”Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu, et”, kuten lauluntekijä sanoo.

Vielä on armon aika, vielä on pelastuksen päivä. Tee valintasi tänään. Et ole katuva tuota askelta todelliseen vapauteen synnin ja kuoleman vallasta. 

Olavi Riikonen Jämsä

Tulisielukonffassa haastettiin rohkeuteen

Olen ollut kymmenen vuoden aikana vaimoni Marjan kanssa mukana nuorten aikuisten 12 Tulisielukoulussa ja 7 Tulisielukonffassa mentorin tehtävässä.

Mitä olen oppinut?

Suomessa on paljon todella upeita kristittyjä nuoria. He ovat hyvin koulutettuja ja viisaita, ja heillä on valtava halu antautua Jeesuksen opetuslapsiksi. Seurakuntien ja kristillisten järjestöjen suuri haaste on, miten saada kanavoitua näiden nuorten valtava potentiaali Jumalan valtakunnan käyttöön. Liian usein pikkusieluisuus sekä rohkaisun puute ja rohkeuden puute antaa tilaa nuorille tyrehdyttää monessa seurakunnassa orastavan nuorten innon elää täysillä Jeesukselle. Tarvitsemme radikaalia julistusta ja rohkeaa elämäntapaa seurakunnissamme ja niiden ulkopuolella yhteiskunnassamme.

Mistä sen tiedän?

Konffassa, josta tulin, oli suoraa puhetta, jota nuoret rakastavat! Sanan säilä heilui, ja pastorit Roope Laukkonen ja Harri Kankare olivat kuin vallankumousjulistajat barrikadeilla. Veljet eivät todellakaan puhuneet korvasyyhyyn vaan haastoivat nuorta sukupolvea nössöilystä ja kerhoilusta rohkeiksi Jeesuksen sotilaiksi ja vaikuttajiksi Suomeen kaikille elämänalueille taiteesta politiikkaan, seurakuntaelämästä koulutukseen, yliopistoista tieteen aloille.
Vanhan pastorin sydäntä lämmitti!

Paul Raja-Aho Järvenpää
JAA ARTIKKELI: