Uskomme kuihtui olemattomiin tai kuoli kokonaan, mutta lapsia veimme myöhemmin varhaisnuorisoiltoihin ja ajoittain leireille. Rippikouluikäisinä kävivät vastaavan vapaiden suuntien leirin. Missään näistä ei lapsiamme evankelioitu niin, että he olisivat mahdollisesti tehneet uskonratkaisun.
On leipää ja sirkushuveja, mutta hengellinen osuus jää aika valjuksi.
Tämänhetkisissä alakouluikäisten illoissa tehdään kaikkea kivaa, on leipää ja sirkushuveja, mutta hengellinen osuus jää aika valjuksi. Lapsi ei ymmärrä kristillisyyttä koulun uskonnontunteja syvällisemmin, saati Jeesukseen uskomisen tärkeyttä ja tarpeellisuutta omaan elämäänsä.
Leirillä lapset ja nuoret olivat paljon kännyköillä tekemässä kuka mitäkin jopa myöhäiseen iltaan. Hengellisistä hetkistä muistoksi oli jäänyt Sakkeus-tarina. Siinä Sakkeus oli huono, kunnes tuli hyväksi ja Jeesus oli ihmemies.
Tuntuu, että täysi-ikäistyneet lapsemme ovat jo menetettyjä tapauksia.
Meillä hengellisesti kuihtuneilla vanhemmilla ei ole mitään hengellistä annettavaa lapsillemme. Tuntuu, että täysi-ikäistyneet lapsemme ovat jo menetettyjä tapauksia.
Kuka haluaisi evankelioida lapsemme? Kuka etsii meidät kadonneet isommat ja pienemmät lampaat?
Äiti täältä jostakin
Kirjoitus julkaistaan herkän aihepiirinsä ja kirjoittajan pyynnön vuoksi poikkeuksellisesti nimimerkillä.
