Pikkupoikana Manuel Rautalahti haaveili jalkapalloilijan urasta. Jalka juoksee ja pallo kulkee satunnaisesti yhä, mutta aivan muuta miehestä tuli.
– Koskaan en osannut kuvitella, että olisin pastori, maanviljelijä ja päätoimittaja, Rautalahti nauraa.
Elämä ja Jumala osaavat yllättää.
– Siitä asti, kun tulin uskoon, olen ollut tavattoman kiinnostunut Jumalan johdatuksesta. On tajunnanräjäyttävä ajatus, että Jumala suunnittelee pienen ihmisen elämää.
Rautalahti päätti ottaa selvää, mitä se hänen elämänsä kohdalla tarkoittaa. Toistaiseksi se on tarkoittanut nuorisotyötä Kuopiossa, pastorin tehtäviä Kihniöllä, Vapaakirkon kotimaantyötä, sikatilallisuutta ja luomukauran viljelyä.
Viime keväänä järjestetyn vanhimmistopäivän päätteeksi Rautalahdelle ennestään tuntematon mies tuli kertomaan, että oli saanut häneen liittyvän profetian.
– Minulle tulisi uusi tehtävä, sellainen, jota en ole itse ajatellut. En elä profetioiden mukaan, mutta Jumala on aiemminkin viitannut joihinkin asioihin vähän etumaastoon.
Kun kesäkuussa päätoimittajakysymys otettiin Rautalahden kanssa vakavasti esiin, hän lupasi rukoilla ja tutkia, kuuluisiko juuri tämä tehtävä hänen elämäänsä koskevaan suunnitelmaan.
– Yksittäisiin heittoihin en lähde. Monta asiaa punnittiin, mutta sisäinen rauha, varmuus ja selvyys ratkaisivat. Ne ovat kaiken aa ja oo.
Kuulostaa pahalta, jos Vapaakirkon tai vapaaseurakunnan työntekijälle tai vastuulliselle ei tule Viikkolehteä.
Ennen uskoontuloaan vajaa parikymppisenä Manuel Rautalahti ei muista lukeneensa Viikkolehteä. Sittemmin tuntui luonnolliselta avata sen kautta ikkuna vapaakirkolliselle kentälle.
– Lehti on tullut minulle siitä lähtien, kun aloitin nuorisotyön Kuopion vapiksella 23-vuotiaana.
Muitakin ikkunoita pidetään auki; Rautalahdille tilataan myös helluntaiherätyksen Ristin Voittoa, Kansanlähetyksen Uutta Tietä sekä monia hengellisisä ilmaislehtiä.
– Kuulostaa pahalta, jos Vapaakirkon tai vapaaseurakunnan työntekijälle tai vastuulliselle ei tule Viikkolehteä. Kyllä siihen toimenkuvaan ja vastuuseen kuuluu olla kiinnostunut ja seurata, mitä omassa liikkeessä ja vähän muuallakin tapahtuu.
Rautalahti pitää sekä haasteena että mahdollisuutena tehdä lehteä, jota ihmiset todella tarvitsevat. Elämäkertakirjallisuuden ystäväksi tunnustautuva mies kokee itse tarvitsevansa etenkin samaistuttavia ja rohkaisevia kertomuksia aidosta ihmiselämästä, jota Jumala on koskettanut.
Aikanaan Viikkolehden sivuilla vilkkaastikin käynyttä keskustelua Rautalahti myöntää kaipaavansa. Moni yleisönosastokirjoitus tuntui mielenkiintoiselta avaukselta.
– Seuraavalla viikolla olen avannut Viikkolehdestä ensimmäisenä yleisönosastosivun nähdäkseni, miten avaukseen on reagoitu.
Vuosien vieriessä ajatustenvaihto lienee valunut sosiaalisen median alustoille. Viikkolehden paperiversion muutos viikoittaisesta tabloidista kuukausittaiseen aikakauslehteenkin lienee vähentänyt sivuilla käytävän keskustelun mahdollisuuksia.
On eri asia olla ajankohtainen ja olla hengellisesti ajankohtainen.
Yhteiskunta kehittyy suuntaan, jossa kielletään absoluuttiset, pysyvät totuudet.
– Emme ole kristittyinä immuuneja kehitykselle. Otamme tietoisesti ja tiedostamattamme vaikutteita, Manuel Rautalahti ajattelee.
Kristillisen median tehtävä korostuu asetelmassa. Sen tulee ammentaa hengellinen hyvä yhteydestä Jeesukseen ja Raamatun muuttumattomasta ilmoituksesta.
– Näin ollaan oikealla tavalla ajankohtaisia. On eri asia olla ajankohtainen ja olla hengellisesti ajankohtainen. Kun ajankohtaisiin asioihin tartutaan aina ajankohtaisen Raamatun näkökulmasta, voidaan puhutella tämän ajan ihmistä. Tämän tulee olla keihäänkärkemme.
Rautalahti tiedostaa, että työ vaatii herkkyyttä ja viisautta. On erotettava ne yhteiskunnassa vellovat ja nopeasti muuttuvat asiat, joihin kristillisen median tehtävä ei ole puuttua.
– Ne eivät ole ydintämme. Keskitymme siihen, mikä menee pintaa vielä paljon syvemmälle.
Viikkolehti on Vapaakirkon ääni sekä liikkeen sisä- että ulkopuolella. Se kertoo vapaaseurakunnille tärkeistä asioista, mutta toisaalta esimerkiksi selkeästi ulospäinsuuntautuneet Hyviä uutisia -numerotkin nähdään tärkeinä.
– Tämä ei ole joko tai. Parhaimmillaan ulos- ja sisäänpäin suuntautuvat äänet tukevat toisiaan. Haluamme kuulla, mitä Jumala tekee liikkeemme keskellä, mutta olla samalla kenttämme ääni laajemmalle yleisölle. Pitäisin tätä positiivisena jännitteenä.
Rautalahti muistuttaa myös Viikkolehden tehtävästä, jonka vapaakirkollinen vaikuttaja Jaakko Pihlajamäki on pukenut sanoiksi todeten, että vallan vahtikoirakin tulee olla, ei vain sylipuudeli. Valtaa löytyy vahdittavaksi sekä vapaakirkollisen liikkeen sisältä että ulkoa.
En halua olla kuin aito itseni, olipa tehtävä tai vastuu mikä hyvänsä, ajattelee Manuel Rautalahti.
– Jokaisella on persoonansa ja persoonallinen tapansa tehdä työtä. Kasvamme ja muovaudumme myös tehtävän mukana.
Kukaan ei tunnetusti ole myöskään saari.
– Kaikki Jumalan valtakunnan työ on tiimityötä. Tarvitsemme ja täydennämme toisiamme, kun jokaisella on oma vastuualueensa. Ehkä vuoden päästä osaan jo sanoa, mitä kaikkea omaan toimenkuvaani kuuluu, Rautalahti naurahtaa.
Sitä ennen hän kyselee paljon, jotta kokonaiskuva lehdestä ja sen tekemisestä hahmottuu. Edeltäjiensä evästyksiä Rautalahti pyysi lähettämällä aiemmille Viikkolehden päätoimittajille viestin, jossa ky-syi, mitkä kolme asiaa on tärkeintä pitää tehtävässä mielessä.
– Jokainen vastasi persoonansa mukaisesti, mutta etenkin kaksi asiaa toistui: vahva yhteys seurakuntiin ja vahva yhteys toimitukseen ja toimittajiin.
Miten yhteyttä seurakuntiin vahvistetaan?
– Soittamalla, viestittelemällä, seurakuntavierailuilla. Yhteisissä tapahtumassakin on tärkeää olla mukana, jotta kuulee tuoreita kuulumisia, Rautalahti luettelee.
Toimituksen kanssa pidetään viikoittain palaveri ja muina päivinä muutoin tiiviisti yhteyttä. Avustavien toimittajien verkostoa vahvistetaan.
Yhteys työn ytimenä tuntuu Rautalahdesta luontaiselta.
– Minulla on ennestään paljon yhteyksiä seurakuntiin ja liikkeemme ulkopuolellekin. Persoonana olen sosiaalinen, tykkään ihmisistä.
Rautalahti kokee, että hänessä on myös pioneerihenkeä, joka lienee valjastettavissa Viikkolehdenkin palvelukseen. Hän kokeilee mielellään uutta. Tiettyä impulsiivisuuttakin löytyy.
– Perusluonteeni on kuitenkin tasainen. Ei suuria laaksonpohjia, muttei mahdottomia vuorenhuippujakaan, Rautalahti hymyilee.
Nuorelle polvelle luodaan omistajuutta tarjoamalla sisältöä, jonka he kokevat tarpeelliseksi, jopa välttämättömäksi.
Viikkolehden tilauksia on ollut parhaimmillaan viitisen tuhatta, nyt enää reilut 1800.
– Suunta on valitettavasti ollut väärä. Haasteita on, mutta myös mahdollisuuksia. Teemme niin hyvää lehteä kuin mahdollista niillä resursseilla, joita Jumala on antanut.
Rautalahti tulee olemaan paljon läsnä seurakunnissa. Osaltaan vierailut palvelevat myös tilaajakunnan kasvattamisen tavoitetta.
– Olen itse nelikymppinen, ja mietin, kuinka tavoittaa itseni ikäiset ja nuoremmat. Kuinka Viikkolehti tehdään heille tärkeäksi? Osaltaan tässä tullaan myös laajempaan kysymykseen vapaakirkollisesta identiteetistä. Vanhemmilla polvilla se on selkeämpi, ja Viikkolehti on kuulunut siihen tärkeänä palasena.
Nuoremmat eivät miellä itseään välttämättä ensi sijassa tietyn herätysliikkeen jäseniksi. Tulokulmaa pitää löytää muualtakin. Nuoret saattavat olla myös hyvin tarkkoja siitä, mihin he rahojaan käyttävät. Moni on tottunut verkossa maksuttomuuteen, vaikka useat mediat ovatkin ottaneet viime vuosina askelia maksumuurien suuntaan.
– Tärkeä tekijä on nuorten ja nuorten aikuisten saaminen sisällöntuottajiksi. Olen myös pohtinut mahdollisuutta laajentaa Viikkolehden tarjontaa podcasteihin. Nuorelle polvelle luodaan omistajuutta tarjoamalla sisältöä, jonka he kokevat tarpeelliseksi, jopa välttämättömäksi.
Sosiaalisesta mediasta Rautalahdella on kahtalaisia ajatuksia.
– Jos jossakin sosiaalisessa mediassa ollaan, siellä on todella oltava. Kaikessa sisällöntuottamisessa akilleenkantapää on, pystytkö tekemään sitä pitkässä juoksussa.
Tavalla tai toisella Viikkolehden someläsnäoloa tullaan yhtä kaikki kehittämään.
– Täytyy ottaa sitäkin jalansijaa.
Akilleenkantapäitä varoen.
Vapaakirkollinen kenttä voi olla verkkolehden kautta joka päivä läsnä Jeesuksen seuraajan elämässä.
Yhtenäiskulttuurin aika on ohi, se on syytä tunnustaa.
– Turha sitä on väärällä tavalla haikailla, Manuel Rautalahti sanoo.
Sirpaloituneen median ja sosiaalisen median tuottama informaatiotulva on niin valtava, että Viikkolehden tehtävä ”vapaakirkollisena liimana” ja identiteetin luojana on mitä merkityksellisin.
– Kuten vaikkapa kesäjuhlien, Valtakunta-tapahtuman ja seuristenkin. Ne nivovat osaltaan yksittäisen Jeesuksen seuraajan elämää osaksi suurempaa kokonaisuutta, Rautalahti sanoo.
Viikkolehden tekee ainutlaatuiseksi tässä joukossa sen päivittäinen luonne verkkolehtenä.
– Vapaakirkollinen kenttä voi olla verkkolehden kautta joka päivä läsnä Jeesuksen seuraajan elämässä.
Taannoisen Vapaakirkon viestintää kehittäneen hankkeen myötä Viikkolehdelle määritettiin kaikkiaan neljä päätehtävää. Sen tulee välittää kiinnostavaa ja ajankohtaista tietoa vapaakirkollisen liikkeen ja muun kristillisen kentän tapahtumista ja ilmiöistä. Uskonelämää Viikkolehti herättää ja säilyttää pitämällä evankeliumia esillä ja tarjoamalla aineksia uskonnollisten ilmiöiden pohdintaan ja hartauselämään. Vapaakirkollisen identiteetin luomisen tehtävä liittyy liikkeen yhteenkuuluvuuden synnyttämiseen, sanoittamiseen ja ylläpitämiseen. Lisäksi yhteiskunnan, kristillisen kentän ja vapaakirkollisen liikkeen ilmiöitä tulee tutkia ja arvioida journalistisesti.
Ovatko nämä jatkossakin lehden tehtävät?
Rautalahti nyökkää. Ydintehtävät pysyvät ennallaan.
– Kaikkia näitä lehdessä ja verkkolehdessä esiintyy, mutta entisestään tulee vahvistaa yhteyttä seurakuntiin. Haluamme olla niiden sydämen sykkeessä kertomassa koko kentälle, mitä Jumala tekee.
Millaista tietoa Viikkolehden on tärkeää välittää?
Manuel Rautalahti mainitsee syksyn kuluessa kirkkokuntajohtajaehdokkaista tehdyt jutut. Niitä on luettu runsaasti.
– Meidän kentässämme oli kyseessä historiallinen päätös. Nämä jutut ovat olleet tärkeässä osassa ehdokkaisiin tutustumisessa ja kannan muodostamisessa. Ja kun ajatellaan seurakuntaelämän iloja ja voittoja, niitä on tärkeä jakaa rohkaisuksi, kuten muutos- ja uskoontulokertomuksiakin.
Rautalahti viittaa esimerkkinä verkkolehdessä lokakuun alussa julkaistuun juttuun kasteista, jotka suoritettiin Jalasjärvellä kekseliäästi vanhassa viljatynnyrissä. Kaiken kaikkiaan ajankohtaisiin asioihin tarttuminen on tärkeää. Esimerkiksi Jesus Revolution -elokuvasta kerrottiin verkkolehdessä heti, kun se alkoi pyöriä Suomessa.
– Uskon sen vaikuttaneen positiivisesti siihen, että elokuvaa lähdettiin katsomaan.
Viime kevään herätys Yhdysvaltojen yliopistomaailmassa puhutti Suomessakin — ja siitäkin Viikkolehti kertoi verkkolehdessä. Oman seurakuntakentän nostojen lisäksi lehdessä voisikin Rautalahdesta olla nykyistä enemmän pieniä juttuja siitä, mitä globaalisti tapahtuu.
– Ne asiat kiinnostavat ja vaikuttavat viiveellä meihinkin. Suomessa ei ole hetkeen koettu herätyksiä, mutta niitä leimuaa eri puolilla maailmaa. Ihmisiä tulee uskoon ja muslimimaailmassa koetaan ihmeitä. Tämä on tärkeä ja rohkaiseva näkökulma, joka Suomen kaamoksessa jää helposti pimentoon.
Jeesuksen seuraaminen koskettaa elämän kaikkia alueita rahan- ja ajankäytöstä töihin, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Rautalahti ajatteleekin, että uskonelämän laaja-alaisuus tarjoaa liikkumatilaa Viikkolehden tehtävässä herättää ja säilyttää uskonelämää.
– Meillä on velvoite sanoittaa asioita hengellisesti rakentavasti ja raamattu-uskollisesti siten, että tarjoamme aineksia mitä erilaisimmille ihmiselämän alueille. Elän itsekin vahvasti arkea, joten koen antoisina arkeen tulevat rohkaisevat opetus- ja hartaustekstit.
Lehden monipuolisuutta tukee sekin, jos avustajina toimii laajasti ihmisiä seurakuntakentästä.
– Silloin Viikkolehteen syntyy omistajuutta. Tulee eri tavalla lähelle, jos paikallisia tuttuja ihmisiä on lehden sivuilla. Ja todella moni on saanut ensikosketuksen johonkin ihmiseen juuri lehden kautta.
Ajan mukana pitää mennä, vaikkei maailman mukana mennäkään.
Iso, hieno ja välttämätön muutos, ajattelee Manuel Rautalahti.
– Myös paljon hyvää palautetta on tullut.
Syksyllä 2022 Viikkolehden verkkolehti sai uuden ilmeen. Vuoden 2023 alusta alkaen printtilehti muuttui aikakauslehdeksi.
– Ajan mukana pitää mennä, vaikkei maailman mukana mennäkään. Täytyy olla siellä, missä ihmiset ovat.
Ja he ovat verkossa. Verkkolehteä tullaankin Rautalahden ruorivuorolla vahvistamaan ja kehittämään.
– Haluamme kertoa ja sanoittaa vieläkin paremmin koko kentällemme, mitä Jumala seurakunnissa tekee. Toivon, että yhä useampi printtilehden tilaaja alkaa käyttää aktiivisesti myös verkkolehteä. Silloin voi edelleen tehdä Viikkolehden kanssa matkaa ihan joka viikko.
Rautalahti pitää Viikkolehden tilaajamäärä nykyiselläänkin merkittävä, vaikka toki se saisi aina kasvaakin.
– Jos ajattelee lukijoitamme ja heidän kauttaan tekemämme työn kerrannaisvaikutuksia, niin vasta perillä selviää, mikä merkityksemme lopulta on. Tässä ajassa sitä on hankala mitata, Rautalahti ajattelee.
Parempi siis vain edetä tiellä, jonka parhaan ymmärryksensä mukaan näkee ja kokee Jumalan suunnitelmaksi pienelle ihmiselle — ja pienelle medialle.
