Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tulee kuluneeksi kolme vuotta. Miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa ja aloittamaan elämänsä uudestaan vieraassa maassa. Volodymyr Kibysh, tuttavallisemmin Vova, on asunut perheensä kanssa Kuopiossa vuodesta 2018.
Perhe muutti Kuopioon ennen kuin sodasta oli aavistustakaan. Nyt haastattelua tehdessäni perheen kodissa majoittuu sotaa paennut perhe, jolle etsitään parhaillaan omaa kotia Kuopiosta. Seuraava apua tarvitseva perhe on jo tulossa Kibysheille.
Sukupolvien siunaus
Volodymyr Kibysh on saanut kokea ylisukupolvista siunausta, joka ei ole laimentunut matkan varrella. Hän kertoo olleensa uskossa lapsesta asti. 16-vuotiaana usko muuttui henkilökohtaiseksi. Kasteelle meneminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen olivat merkittäviä hengellisiä kokemuksia ja vahvistivat nuorta uskoa.
Puolison löytyminen ja perheen perustaminen tapahtui Melitopolissa, Zaporizzan maakunnassa, joka sijaitsee Ukrainan eteläosassa. Paikallisessa baptistiseurakunnassa Kibysh oli osa tiimiä, joka kertoi innokkaasti Jeesuksesta niin nuortenilloissa ja kaduilla kuin vankiloissakin. Erityisesti työ teinien ja nuorten parissa oli voimakasta.
Savon metsissä rukouskävelyllä tuli erityinen sisäinen kokemus: täällä on hyvä olla.
Vuonna 2017 avautui mahdollisuus vierailla Kuopiossa. Kibysh kertoo, että Savon metsissä rukouskävelyllä tuli erityinen sisäinen kokemus: täällä on hyvä olla.
– Kun palasin kotiin Zaporizzaan, vaimoni huomasi minun olevan syvissä mietteissä. Kerroin kokemukseni ja ajatukseni, ja aloimme yhdessä rukoilla mahdollisen muuton puolesta.
Kibyshit kokivat Jumalan johdattavan heitä Suomeen ja Kuopioon, jossa jo silloin asui useita ukrainalaisia. Työpaikkakin löytyi heti maanmies Juri Hyvärisen leipomosta.
Hengellinen havahtuminen
Vuonna 2020 Volodymyr Kibysh koki hengellisen uudistumisen. Työ, kiire ja monet sinänsä hyvätkin asiat olivat vieneet ajan ja tilan hengelliseltä elämältä.
– Aloin pohtia elämän merkityksellisyyttä ja sitä, mihin haluan oman elämäni käyttää, hän kertoo.
– Olin Jumalan puhuttelussa ja koin hänen sanovan sydämelleni sanat: ”Sinä olet omassa kodissasi pastori.”
– Pyysin anteeksi vaimolta ja lapsilta, että olin laiminlyönyt tärkeimmän vastuuni isänä. Aloin kuunnella paremmin perhettäni, rukoilla perheemme puolesta ja vastata myös lasten ja puolison hengellisiin tarpeisiin, Kibysh kertoo muutoksesta.
Kibyshin pariskunnalla on neljä lasta, kaksi jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja nuorimmaiset alle kouluikäisiä.
Monet tulevat katkerin ajatuksin, mutta kannustamme ja rohkaisemme heitä aloittamaan alusta.
Hengellisen heräämisen seurauksena Kibysh aloitti myös kotikokoukset ukrainalaisille. Nykyisin ukrainankielisissä tilaisuuksissa, jotka pidetään lauantaisin Kuopion vapaakirkossa, käy noin 50 ihmistä. Suurin osa on ukrainalaisia, mutta mukana on myös Venäjältä ja Valkovenäjältä muuttaneita. Miten tämä onnistuu sodan yhä jatkuessa?
– Kristus yhdistää: olemme kaikki samalla viivalla, tasa-arvoisia. Rukoilemme yhdessä rauhaa ja mielenmuutosta johtajille, Kibysh kertoo.
– Olemme koko ajan yhteydessä kotimaahamme ja lähetämme säännöllisesti myös taloudellista tukea. Majoitamme sodan keskeltä muuttavia perheitä kodissamme.
– Ihmiset ovat uupuneita, väsyneitä ja järkyttyneitä. Monet tulevat katkerin ajatuksin, mutta kannustamme ja rohkaisemme heitä aloittamaan alusta.
Uusia seurakuntia ja yhteisöjä
Monet Ukrainassa asuneet seurakuntien jäsenet ovat menettäneet kotinsa ja muuttaneet eri puolille Eurooppaa. Tämän seurauksena on syntynyt kymmeniä ukrainankielisiä seurakuntia.
– Suomessakin esimerkiksi Vantaalla, Kokkolassa, Joensuussa, Savonlinnassa, Tampereella, Jyväskylässä, Kibysh luettelee.
Hän kertoo, että Suomessa asuvat ukrainalaispastorit kokoontuvat säännöllisesti ja pitävät muutenkin yhteyttä. Suunnitteilla on myös varustava konferenssi pastoreille.
Kibysh siunattiin Kuopion vapaaseurakunnassa toimivan ukrainalaisen seurakunnan pastoriksi vuosi sitten. Uuden tehtävän ohella hän työskentelee myös leipomossa. Oman viikoittaisen jumalanpalveluksen lisäksi ukrainalaiset pitävät kuukausittain yhteisen sunnuntaijumalanpalveluksen Kuopion vapaaseurakunnan kanssa, ja silloin Kibysh saarnaa suomalaisille tulkin välityksellä.
Ukrainalaiset ovat tottuneet rukoilemaan polvillaan tai seisaaltaan, suomalaiset istuen.
Onko suomalaisten ja ukrainalaisten jumalanpalveluskulttuurissa eroja?
– Ukrainalaiset ovat tottuneet rukoilemaan polvillaan tai seisaaltaan, suomalaiset istuen. Rukous ja ylistyslaulut lauletaan aina seisten.
Pienistä kulttuurieroista huolimatta yhteys suomalaisten kanssa on toiminut hienosti. Ukrainalaisen seurakunnan toimintakalenteriin kuuluvat myös aviopareille ja perheille suunnatut illat joka kuukausi.
Leipomotyön ohessa tehtävä seurakuntatyö pitää Kibyshin työpäivät pitkinä. Niin leipominen kuin saarnan valmistelukin vaatii hyviä raaka-aineita ja aikaa, jotta ravinto voidaan valmistumisen jälkeen jakaa tuoreena. Monesti Kibysh on kokenut, että arkisen työn äärellä syntyy puhuttelevia näkökulmia, joilla voi konkretisoida Sanan saarnaa. Hän muistuttaa profeetta Jeremiasta, joka sai Herran sanan savenvalajan työhuoneessa.
Kansojen rukoushuone
Volodymyr Kibysh kertoo perheensä viihtyvän hyvin Kuopiossa. Savon pääkaupungista on muotoutunut kuuden vuoden aikana perheen uusi koti, jossa on hyvä olla. On uusi mielenkiintoinen palvelutehtävä, josta tuore pastori kokee suurta vastuuta. Haastattelun lopuksi Kibysh kertoo näystä, joka hänen sydämelleen on laskettu.
– Kuopion vapaakirkko, täynnä ihmisiä eri kansallisuuksista ylistämässä yhdessä elävää Jumalaa.
Kibyshia kuunnellessa mieleen tulevat Jeesuksen sanat: ”Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”
