Elämäntilanteiden ja olosuhteiden mukana matkaseuraksi on saattanut tarttua suru, menetyksen viiltävä kipu tai yksinjäämisen raskas taakka. Ehkä masennus tai uupumus ei ole käynyt vain kutsumatta kylässä vaan asettunut taloksi. Joillakin taloudelliset tai terveyden peruspilarit ovat antaneet periksi. Elämä ei aina hymyile.
Näissä tilanteissa moni itkee itkunsa salaa, jos edes itkee. Toinen janoaa kuuntelijaa, mutta kukaan ei kysy, mitä kuuluu. Yhteys toisiin loistaa poissaolollaan. Jopa seurakunta saattaa satuttaa; joidenkin sisimpään kipeimmät iskut on isketty juuri siellä.
Yksinäisyys muuttuu syvimmäksi mahdolliseksi yhteydeksi.
Jossakin kohtaa kivun ja pimeän keskelle kuuluu kuitenkin lempeä koputus, ehkä aavistuksenomaisena kutsuna jakaa sydän ja avata kaikki rehellisesti. Kristuksella ei ole rajoja. Mikään edellä luetelluista ei ole hänelle ylitsepääsemätön este. On ihmeellistä saada kokea hänen rakkautensa. Kun astuu Jeesuksen hyväksyvään, armolliseen läsnäoloon, yhtäkkiä ei ole edes tarvetta selittää. Sen tietää, että Hän tietää. Kaiken.
Vaikka olosuhteet eivät muuttuisi, kaikki on silti toisin. Näköalat muuttuvat. Yksinäisyys muuttuu syvimmäksi mahdolliseksi yhteydeksi. Sisimmän maisemat toivon täyttämiksi. Yhtäkkiä on olemassa tulevaisuus. Elämässä alkaa kuplia merkityksellisyys, koska sisin haluaa vastata tunkeilemattomaan kutsuun ja sanoa: ”Tässä olen, haluan palvella Sinua.” Mieleen alkaa nousta ihmisiä, joiden elämään sama kokemus saakoon virrata eteenpäin oman elämän kautta.
Myös jumalasuhde kasvaa yhteisen ajan kautta.
Vain Kristuksen kohtaaminen täyttää nekin tarpeet, joiden syvimpiin syövereihin kukaan ihminen ei yllä. Siksi Hän kutsuu meitä, päivittäin ja hetkittäin, aina uudelleen tulemaan luokseen. Pysähtymään kohdattavaksi, suostumaan rakastetuksi.
Kuinka raivaamme kaiken kiireen, taustamelun ja turhankin toiminnan keskellä hetkiä tälle? Myös jumalasuhde kasvaa yhteisen ajan kautta. Hän ei vaadi mutta tarjoaa mahdollisuutta. Ovi on hänen puoleltaan auki. Käynkö ja käytkö sisään — ensimmäistä kertaa tai jälleen kerran?
Saamme nauttia hänen läsnäolostaan — tätä on rukous.
Jeesuksen seura ei kahlitse vaan kutsuu vapauteen ja sisäisen elämän yltäkylläisyyteen. Siinä sielua ruokitaan yhteydessä. Saamme nauttia hänen läsnäolostaan — tätä on rukous. Yhteyttä syventää myös Raamatun äärellä viipyminen. Jumalan läheisyys on lahja, jota ei kannata jättää pakettiin. Tästä lahjasta on etuoikeus nauttia yhdessä toisten epätäydellisten kanssa seurakunnassa.
Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
– Jeesus (Joh. 10:9–10.)
