– Jumala on hyvä ja rakastava. Voi luottaa, että asiat menevät juuri kuin on tarkoitus. Ei tarvitse omavoimaisesti kikkailla menemään, sanoo Silja Karomäki.
Krista Väyrynen nyökkää. Kikkailusta on kokemusta. Hyvinvoinnin hakeminen vei hiljalleen mitä kummallisimmille — ja kalliimmille — kursseille.
– Minulla se alkoi ravitsemusasioista ja verkostomarkkinointijutuista, Karomäki kertoo.
Mukana oli myös energiahoitajia. Karomäki suoritti itsekin energiahoito- ja reikikursseja. New age -palettiin kuuluivat myös eteeriset öljyt, vyöhyketerapia, intialainen päähieronta, jooga ja meditaatio.
– Koko ajan piti voida hyvin. Oli tunne, että tämä on nyt se miun juttu, eikun tämä.
Loputon suo
Krista Väyrystä kiinnostivat jo lapsena suuret kysymykset. Hän pohti elämän merkitystä ja ajatteli, ettei kaikki tyhjene siihen mitä on nähtävissä.
– Halusin löytää itseni ja tieni, kehittyä.
Väyrynenkin opiskeli reikihoitajaksi ja -terapeutiksi, uskoi chakroihin ja yritti meditoida tunnin päivässä.
– Ajattelin, että elämä paranee ja rauha löytyy.
New agen suo osoittautui kuitenkin loputtomaksi.
– Se vei kaikki rahat. Enkelihoitokurssi maksoi järkyttävän paljon, mutta se esitettiin niin, että tällä kertaa juuri sinä saat sen halvemmalla.
Nostin viimeisen tarot-kortin. Sen aihe oli armo.
Täyttymystä ja rauhaa ei rahalla saanut. Jälkikäteen Väyrynen ajattelee, että mukana oli myös tietoista rahastusta. Silja Karomäki oli rahaa vastaanottavakin osapuoli. Se tuntui vaikealta.
– Halusin vain auttaa, mutta selitettiin, että ei saa jäädä energeettistä velkaa. Menneisyydessäni tai entisessä elämässäni oli kuulemma trauma, jonka vuoksi en osannut ottaa rahaa vastaan.
– Jos maailmassa olisi jotakin, joka toisi rauhan ja täyttymyksen, eikö sen pitäisi olla ilmaista ja kaikkien saatavilla, kertoo Krista Väyrynen alkaneensa miettiä.
Kristus-energiaa
– Nää on näitä sattumia, sanoo Väyrynen vinosti hymyillen.
Pari vuotta sitten hän muutti sattumalta Karomäen naapuriin. Lapsetkin sattuivat samalle luokalle.
– Tiesin, että Silja on new age -jutuissa. Laitoimme viestiä, että nähtäisiin, mutta tulinkin uskoon. Ajattelin, että vitsit, ei taida olla enää yhteistä puheenaihetta.
Karomäki oli kuitenkin jo siinä pisteessä new age -elämässään, että lähinnä odotti sen loppumista.
– Kristan kautta tulin uskoon.
– Viimeisenä new age -tuttavistani, toistaiseksi, Väyrynen sanoo.
Karomäki syntyi uskovaan kotiin, jonka elämä tosin muuttui avioeron myötä. New age -piireissä lapsuuden usko ikään kuin laajeni. Karomäki ajatteli, että kaikki on lopulta yhtä ja samaa. Energiahoitoja tehdessä mieleen saattoi nousta Isä meidän -rukous tai tuttu virsi.
– Koin, että tämän on oltava Jumalasta. New age -piireissä on tavallista mieltää itsensä kristityksi. Ajatellaan, että meillä on jo Pyhä Henki. Puhutaan Kristus-energiasta ja Jeesuksestakin.
Krista Väyrynen vastusti Jumalaa voimakkaasti new age -vaiheessaan.
– En kyennyt keskustelemaan uskosta edes new agessa mukana olevien kanssa. Ehkä kyse oli pelosta, etten olekaan oikealla tiellä.
Väyrynen asui lapsena ja nuorena mummonsa luona. Mummo uskoi, luki Raamattua ja rukoili — ja oli Väyryselle äärettömän rakas. Lapsen usko kantoi päälle parikymppiseksi, kunnes Väyrynen sanoo hippiytyneensä.
– Kaipasin yhteyttä ja kokemusta, että voi olla toisten kanssa suurta perhettä.
New age -piireistä toivottua yhteisöllisyyttä ei lopulta löytynyt, vaikka niissä meni kolme vuotta.
– Lyhyessä ajassa kaikkea mahdollista, Väyrynen kiteyttää.
Karomäenkin tiivein new age -vaihe kesti muutaman vuoden.
– Menin lopulta jalkojenhoitajana töihin yritykseen, jossa haluttiin tarjota keskusteluterapian lisäksi kehoterapiaa. Pian olin käynnistämässä siellä energiahoitoja.
Jokin vain ei asettunut kohdilleen.
Armo-kortti
Vuotta ennen uskoontuloaan Krista Väyrynen tutustui erääseen uskovaan, joka puhui hänelle Jumalasta ja Raamatusta.
– Kävimme kiivaita keskusteluja.
Väyrynen yritti lukea Raamattua, mutta takertui vain kummallisuuksiin. Masennus vaivasi ja maailman pahuus ahdisti.
– Katsoin dokumentin saatananpalvojista ja perehdyin salaliittoteorioihin. Jäätävät pelot ja ahdistukset iskivät. Tuntui, että kuolen. Lopulta nöyrryin Jumalan puoleen. Sanoin, että jos olet, auta minua.
Samaan aikaan Silja Karomäki etsi epätoivoisesti tyhjyyteensä rakkautta. Pää ja sydän löivät jatkuvasti seinään. Oli laitettava kädet ristiin.
– Samana päivänä kadulla tuli vastaan naisia, jotka kertoivat Jeesuksesta. Rukoilin heidän kanssaan pelastusrukouksen. Puolen vuoden kuluttua tutustuin Kristaan.
Karomäen mieleen on painunut noilta ajoilta eräs päivän töissä. Hänellä oli tapana nostella siellä enkeli- tai tarotkortteja.
– En halunnut enää. Nostin viimeisen kortin. Sen aihe oli armo.
Olin ollut niin Jumalaa vastaan. Tunsin esittäväni uskovaa.
Kotona Karomäen päätä särki. Hän yritti kaikki keinonsa, öljyt ja energiahoidot.
– Sanoin, että jos Jeesus olet olemassa, auta. Aloin itkeä samalla, kun särky vain lähti. Tiesin, että Jeesus on totta.
Huuto Jumalan puoleen oli vienyt pois myös Krista Väyrysen ahdistukset ja pelot. Hän jatkoi rukousta, mutta olo oli tekopyhä.
– Olin ollut niin Jumalaa vastaan. Tunsin esittäväni uskovaa.
Väyrynen päätti uskaltautua seurakuntaan. Joensuun vapaaseurakunta tuntui välittömästi enemmän yhteisöltä kuin mikään aikaisemmassa elämässä. Vastaanotto oli lämmin.
Silja Karomäen kokemus on sama.
– Ajattelin, etten varmasti juttele kenellekään ja istun perimmäiseen nurkkaan. Mutta kaikki tulivat esittäytymään ja kättelemään.
Muiden new age -piireistä uskoon tulleiden kanssa on voitu opetella uutta ja kysyä neuvoa pidempään uskossa olleilta.
– Se on ollut vertaistukea, Karomäki sanooo.
Jeesus riittää
Rauha, yksinkertaisuus, vapaus. Siinä päällimmäisimmät uskon elämään tuomat asiat, Silja Karonen ja Krista Väyrynen sanovat.
– Ei tarvitse etsiä ratkaisuja, hoitaa itseään monilla kymmenillä keinoilla tai laittaa jatkuvasti rahaa johonkin. On kärsivällisyyttä lastenkin kanssa. Ärtymys hävisi, Karomäki kuvailee.
– Aiemmin oli koko ajan sitä haalimista, jotakin piti saada lisää. Nyt Jeesus riittää, siinä kaikki, Väyrynen täydentää.
Hän sanoo olleensa elävä kuollut.
– Olen saanut elämän, se näkyy kaikessa. Kipuilin paljon vanhemmuuttani, mutta nyt on Jumala, johon turvata. Häneltä tulee voima ja rakkaus, jolla rakastan lapsiani. Hän on kaikessa mukana. Ei ole sanoja, millä kuvailla, miten elämä on muuttunut.
Jumala on myös avartanut ymmärrystä lähimmäisenrakkaudesta itsekeskeisen kauden jälkeen.
– Ennen ajattelin, että jos ihmiset eivät ole samaa mieltä kanssani, en vietä aikaa heidän kanssaan. Minun tieni ja minun elämäni. Jeesus oli nöyrä ja lempeä ja palveli muita. Sen on vapauttavaa.
Silja Karomäki kokee, että suhde omaan työhönkin muuttui.
– Vähempi on enempi. Palasin päiväkotiin, vaikka olin ennen ajatellut, että se on niin tylsää, pitäisi olla jotain spesiaalia. Nyt arvostan arkista työtä. Ei tarvitse liihotella henkimaailmassa ennustelemassa ja hoitamassa. Ai että!
Sekä Silja Karomäen että Krista Väyrysen videotodistukset ovat katsottavissa mystory.me-sivustolla.
