– Vapaakirkolla ei ole kuin yksi kuningas, hänen nimensä on Jeesus.
Työnsä Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtajana syyskuussa aloittava Tommi Koivunen teki kesäjuhlasunnuntain ehtoollistilaisuuden puheensa aluksi selväksi, kenelle kirkkokunnan johtajuus kuuluu: Jumalalle, jonka hän itse kohtasi 17-vuotiaana nuorena miehenä. Koivunen oli tuolloin ajautumassa pahasti väärille raiteille osin perhettään kohdanneiden vaikeiden tilanteiden vuoksi. Vapaaseurakunnan nuortenillassa hän koki tulleensa kotiin.
– Siitä alkoi Tommin uudelleenkokoaminen, joka kesti vuosia ja on varmaan vieläkin kesken. Jumala on ollut tosi hyvä, Koivunen sanoi.
Parikymppisenä uskovana hän oli varma, että Jumala voi käyttää ketä tahansa, muttei häntä.
– Jumalan armosta saan olla tänään tässä, saan olla se, kuka olen, ja olen saanut tehdä noin 30 vuotta nuorisotyötä. Jumala otti syliinsä sen epävarman, yksinäisen ja vihaisen pojan.
Työtä ei ole tehnyt Tommi Koivunen, vaan Jumalan ihmeellinen armo. Jumala valitsee käyttöönsä aivan tavallisia ihmisiä. Koivunen olikin valinnut saarnatekstikseen Luukkaan evankeliumin toisen luvun jakson, jossa Joosef ja Maria tuovat Jeesus-vauvan temppeliin. Siellä hurskas Simeon ja naisprofeetta Hanna saavat nähdä lapsen, ja Simeon tunnistaa lapsessa luvatun Messiaan. Paikalle saapuva Hanna taas ylistää Jumalaa ja puhuu lapsesta kaikille.
Paikallisseurakuntien tehtävä on opetella ottamaan rakastavasti vastaan kaikki.
Kaikki Luukkaan kuvaamat henkilöt ovat tavallisia ihmisiä. Joosef on rakennusmies Galilean Nasaretista, joka lukeutuu vaimoineen maan hiljaisiin. Simeon on hurskas mies, muttei johtaja-asemassa. Hanna on leskeksi varhain jäänyt vanhus.
– Heidän kohtaamisensa on tavallisten ihmisten varmaankin varsin huomaamaton kohtaaminen.
Toinen merkille pantava asia on, että Jeesuksen ympärillä on sekä miehiä että naisia: Joosef ja Maria, Simeon ja Hanna. Vastaava asetelma toistuu Luukkaan evankeliumissa useita kertoja. Luukas on halunnut nostaa naiset esiin.
– Jos olet nainen, sinulla on yhtäläinen paikka Jumalan tarinassa, Koivunen rohkaisi.
Simeoniin sanoissa tulee esiin myös se, ettei saapuneessa pelastuksessa ole kyse vain juutalaisista vaan kaikista maailman kansoista.
– Suomi muuttuu yhä rikkaammaksi kulttuuriltaan. Paikallisseurakuntien tehtävä on opetella ottamaan rakastavasti vastaan kaikki.
Kun tavallisina, erilaisina ihmisinä olemme kuuliaisia Jumalan sanalle ja Pyhälle Hengelle, Jumala ottaa meidät käyttöönsä siten, että Jeesus on keskellämme — kuten temppelin kohtaamisessa.
Pimeään saapuva valo
Jeesus on tavallisten ihmisten lohdutus, pelastus ja koetus, totesi Tommi Koivunen Luukkaan kuvaaman temppelikohtaamisen pohjalta. Simeon tiesi odottaa lohdutusta, joka hänen kansalleen oli Jesajan kirjassa luvattu. Juutalaiset elivät tuolloin Rooman usein mielivaltaisesti hallitsevan imperiumin ikeessä. Simeon tunnisti luvatun lohdutuksen muutaman viikon ikäisessä lapsessa. Matteuksen evankeliumin lapsenmurhakuvaus korostaa sitä, että lohduttaja syntyi keskelle väkivaltaa ja murhaa.
– Siellä missä eniten tarvitaan lohdutusta, sinne lohduttaja lähetetään. Jeesus kohtaa väkivaltaa jo lapsena ja ristiinnaulitsemisessaan. Se kertoo meille, että Jumala on läsnä maailman kärsimyksessä ja ottaa sen päälleen. Jumalan valtakunta ilmestyy lohdutuksena.
Uskon, että keskelle ahdistusta, mielenterveyden ongelmia, alkoholismia, väkivaltaa ja sotaa tulee Jumalan lohdutus.
Koivunen kertoi nähneensä hiljattain eräässä rukoustilanteessa kuvan Suomi-neidosta, jonka kansallispuku oli sottainen ja repeytynyt, ja jonka silmissä kiilsivät kyyneleet. Koivunen koki, että Jumala haluaa palauttaa aidon ilon, riemun ja tanssin Suomen sydämeen.
– Uskon, että keskelle ahdistusta, mielenterveyden ongelmia, pimeyttä, alkoholismia, toivottomuutta, väkivaltaa ja sotaa tulee Jumalan lohdutus.
Lohdutuksen lisäksi Jeesus on pelastus, jonka Simeonin silmät saivat nähdä. Pelastus on persoona, korosti Koivunen. Jeesus ei ole se, joka vetää pelastusveneeseen; hän on se vene.
Usein ajatellaan, että pimeydessä olevan on itse pelastauduttava, kiivettävä valoon, vapauduttava kahleistaan. Jumalan ilmoitus on kuitenkin toinen: ihmisellä ei ole kykyä tähän.
– Valo lähetetään Jumalan luota keskelle pimeyttä. Hän itse lähettää valon pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tässä valossa on pelastus kaikille kansoille.
Koivunen kertoi tavanneensa hiljattain ukrainalaisia seurakunnanistuttajia, jotka kertoivat, ettei evankeliumi juuri kiinnostanut Ukrainassa ennen sotaa. Sodan alettua ihmiset ovat alkaneet etsiä Jumalaa, Ukrainassa on käynnissä herätys.
– Ajattelen, että valo loistaa pimeydessä.
Mitä risti tuo esiin?
Pelastuksen ja lohdutuksen lisäksi Jeesus on myös koetus — kompastuskivi juutalaisille ja loukkaus kaikille pakanakansoille. Tämä tulee esiin Simeonin Marialle osoittamissa sanoissa.
– Mitä voit odottaa, kun olet Jeesuksessa? Vastustusta ja vainoa. Jeesuksen nimi on ollut ja tulee olemaan loukkaus, Tommi Koivunen sanoi.
Hän totesi, että Jeesuksessa tulevat julki monen sisimmät ajatukset, sillä paine tuo pintaan sen, mitä sisällä on. Simeonin sanat Marialle ennakoivat hetkeä ristin juurella: sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Jeesuksen viimeiset hetket toivat opetuslapsista esiin pelkuruutta, ylipapista halun suojella temppelin pyhyyttä, roomalaisista sotilaista valmiuden rikkoa lakia tottelemalla määräystä tappaa ihminen ilman oikeudenkäyntiä, Pilatuksesta sen, että tämä välitti vain urakehityksestään.
– Mariasta tuli esiin, että hän rakasti Jeesusta. Maria valitsi pysyä ristin juurella. Vaikka hän ei voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun, hän pysyi poikansa kärsimyksen äärellä, suostui olemaan läsnä tuskan ja ahdistuksen paikassa.
Miekka kävi sydämen läpi.
– Mitä risti tuo esiin sinun sydämestäsi? Jeesus tulee koettelemaan koko maailman, mutta myös sinut ja minut.
Se oli hyvä reaktio.
Koivunen kysyi, annammeko hänelle luvan koetella sydäntämme, ajatuksiamme, unelmiamme ja elämäntapaamme. Hän kehotti pohtimaan, mitä Jeesuksessa oleva lohdutus, pelastus ja koetus merkitsevät meille, ja miten niihin tulisi reagoida. Hanna ylisti Jumalaa ja kertoi tapaamastaan lapsesta kaikille.
– Se oli hyvä reaktio. Tähän sinut on kutsuttu.
Jaejakson lopuksi lähdetään kotiin, totesi Koivunen koruttomasti. Elämä on pääasiassa tavallisten ihmisten ihan tavallista arkea. Omassa arjessaan Jeesus kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. Koska olemme kohdanneet Jeesuksen, mekin kasvamme, vahvistumme ja täytymme viisaudella Jumalan armon seuratessa meitä.
– Mitä voisi tapahtua, jos Jeesus saisi syvemmin olla meille lohduttaja, pelastaja ja koetus? Koivunen kysyi.
Alkoisiko Suomi-neito iloita ja tanssia? Saavutettaisiinko kaikki kansat evankeliumilla? Muuta voimaa kuin evankeliumi meillä ei ole.
– Ei ole superihmisiä, on vain tavallisia miehiä ja naisia, vanhoja, nuoria ja keski-ikäisiä. Jumala ottaa ihan tavalliset ihmiset käyttöönsä.
Sukupolvet tarvitsevat toisiaan
Tommi Koivusen työtä Suomen Vapaakirkon Nuoret ry:n (SVN) puheenjohtajana ja Vapaakirkon nuorisotyönjohtajana jatkava Juha-Pekka Hopeavuori piti puheen kesäjuhlien lauantai-illan Yhteinen valtakunta -tilaisuudessa. Hän oli pitänyt viikkoa aiemmin viimeisen nuortenillan nykyisessä tehtävässään Seinäjoen vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijänä. Haikeutta oli siis ilmassa.
Osana Seinäjoella päättyvää työtään Hopeavuori on ollut mukana luomassa ja kehittämässä myös Vapaakirkon nuorisotyön päätapahtuma Valtakuntaa. Tapahtuma tulee jatkumaan Seinäjoella, vaikka Hopeavuori siirtyykin aiempaa tiiviimmin valtakunnallisen nuorisotyön pariin. Siinä hän on tosin ollut mukana jo useamman vuoden ajan SVN:n johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana.
Hopeavuori nosti puheessaan esiin vapaaseurakuntien nuorisotyön huolta herättävän kehityksen: vain 26 vapaaseurakuntaa tekee nykyisin nuorisotyötä. Vapaaseurakuntia on Suomessa kaikkiaan 92.
– Onko meillä yhteinen valtakunta? Jos sanoma Jeesuksesta on sinulle tärkeä, ja Jeesus elämäsi ykkönen, oletko valmis tekemään töitä? Hopeavuori kysyi.
Taivasten valtakunta on niille, jotka kärsivät ja kaipaavat jotain parempaa.
Vuorisaarnaan pohjaten hän totesi Jumalan valtakunnan olevan Jumalaa tarvitsevien ja janoavien; köyhien, murheellisten, vaiennettujen, hiljaisten ja maahan tallattujen.
– Taivasten valtakunta on niille, jotka kärsivät ja kaipaavat jotain parempaa.
Vuorisaarnan mukaan laupiaat saavat laupeuden, puhdassydämiset näkevät Jumalan ja rauhantekijöitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.
– Oletko sinä rauhantekijä? kysyi Hopeavuori muistuttaen etenkin nuoria siitä, että he elävät vaihetta, jossa minuus ja arvot rakentuvat voimakkaasti.
– Rakennatko itseäsi laupiaaksi, puhdassydämiseksi rauhantekijäksi?
Nuoruudessa omat valinnat myös koetellaan, jolloin niistä saattaa joutua maksamaan hintaa. Elämän rakentaminen kestävien arvojen mukaan ei ole helppoa.
– Siinä tarvitsemme myös toisiamme, valtakunta on yhteinen.
Hopeavuori totesikin, että vaikka olisi hienoa sanoa, ettei nuorten tarvitse pärjätä yksin, hän ei ole varma, voiko todella sanoa näin.
– Onko meillä yhteyttä yli sukupolvirajojen? Onko se aidosti niin, että meidän ei tarvitse pärjätä yksin? Hopeavuori haastoi.
Isoveljiä ja -siskoja kaivataan
Juha-Pekka Hopeavuori nosti puheessaan esiin myös Vuorisaarnaan perustuvan tehtävän olla Jeesuksen seuraajana maan suolana ja valona. Vuorisaarnassa Jeesus julkistaa Matteuksen (5:16) mukaan: ” Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
– Oletko sinä saanut hyvillä teoillasi todistaa Jumalan valtakunnan todellisuutta, loistaa sitä valoa? Hopeavuori kysyi muistuttaen, että jokainen loistaa omalla paikallaan — kaikkia ei ole kutsuttu saarnaajiksi tai lähetystyöntekijöiksi.
– Loistammeko me oikeasti sellaista kirkkautta, josta voidaan nähdä, että Jumalan valtakunta on todellinen. Mitä sinä voisit tehdä, että valtakunta saisi levitä? Mitä voit tehdä, että ihmiset saisivat oppia tuntemaan Jeesuksen?
Hopeavuori kertoi havainneensa nuorisotyössä lamaantumista ja väsähtämistä. Voimia tehdä työtä tuntuu olevan vähän, vaikka samaan aikaan on paljon nuoria, jotka janoavat ja ovat nälkäisiä. Vapaaseurakuntien nuorisotyötä koskevista tilastoistakin huomataan Hopeavuoren mukaan, että nuorilta puuttuu isoveljiä ja -siskoja — siis niitä aiempien sukupolvien edustajia, jotka voisivat näyttää tietä, ohjata oikeaan, olla rinnalla ja jakaa yhteistä tietä.
– Voisitko sinä olla sellainen isoveli tai isosisko, joka näkee sen nuoremman ja heikomman?
Hopeavuori totesikin, että Jumalan kansa ja pyhä heimo tarvitsee yhteyttä, jota on osin kadotettu.
– Me tarvitsemme yhteyttä toinen toistemme kanssa, tarvitaan tällaisia tilanteita, jossa iso joukko on yhdessä koolla Jumalan edessä.
Valtakunta on yhteinen, joten Jeesuksen seuraajien on oltava yhtä.
– Meillä on yhteinen tie, sama suunta — ei jätetä ketään matkan varrelle, Hopeavuori rohkaisi puheensa lopussa.
