›› Kristillisen kirjallisuuden ja musiikin verkkokauppa.

nettikirjakauppa-2015

MAINOS

Search

Meitä kutsutaan täysi-ikäisyyteen 1/2

Joskus liikaa kiirehtiessä ottaa väärän suunnan ja menee vikarastille. Sieltä joutuu sitten joko palaamaan takaisinpäin tai ainakin ottamaan uuden suunnan. Kuva: Unsplash
Johdatus uskovan elämässä on joskus jännittävää ja joskus sitä ei edes huomaa. Saako johdatuksessa kulkeminen aikaan hengellistä kasvua? Miten johdatus ja kasvu nivoutuvat toisiinsa? Onko johdatus aina helpoin tie? Hämeenlinnan vapaaseurakunnan pastori Arto Kortemaa kirjoittaa johdatuksesta ja vaikeuksien kohtaamisesta kahden artikkelin sarjan. Jälkimmäisessä osassa hän ottaa esimerkin Joosefin elämästä.

Suunnistajalle annetaan rastipisteitä, joilla hänen kuuluu käydä. Jos hän onnistuu etsimään rastit oikeassa järjestyksessä, se helpottaa ja nopeuttaa maalin saavuttamisessa. Suunnistajalla on apunaan kartta ja kompassi. 

Tietenkin auttaa, että on tutustunut karttaan etukäteen ja että osaa käyttää kompassia. Kokenut suunnistaja lähtee heti juoksemaan täyttä vauhtia ja lukee juostessaan karttaa. 

Elämän rastirata on toki erilainen. Joskus saattaa tuntua, että kartta on väärinpäin tai että kompassissa on jokin vika, kun suuntaa ei löydy. Joskus liikaa kiirehtiessä ottaa väärän suunnan ja menee vikarastille. Sieltä joutuu sitten joko palaamaan takaisinpäin tai ainakin ottamaan uuden suunnan. 

Sanan pintatasolla

Uskon, että jokaiselle tulee välillä vikarastejakin. Heprealaiskirjeen 5. luvussa jakeissa 13–14 viitataan tähän: ”Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on pikkulapsi. Vahva ruoka taas on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” 

Kirjeen vastaanottaneiden seurakuntien keskuudessa vallinnut tilanne liittyi osaltaan siihen, että he eivät olleet omaksuneet kunnolla sitä, mitä apostolit ja muut Jeesuksen seuraajat olivat opettaneet. Toisaalta siihen liittyi se, että he pelkäsivät vainoja. 

Meitä ei sanota pyhiksi erinomaisuutemme vuoksi.

Juutalaiskristityille, joita kirjeen saajat olivat, oli kyllä käynyt selväksi, että Jeesus oli kauan odotettu Messias, mutta he eivät olleet päässeet syvemmälle sanaan. Kirjoittaja neuvoo heitä kasvamaan uskossa täysi-ikäisyyteen ja käyttää vertauskuvana lapsen ja aikuisen ruokavaliota.  Meidän perheessämme on näitä asioita myös mietitty, sillä kun lapsenlapset tulevat käymään, heille ei voi tarjota samaa ruokaa kuin aikuisille. 

Pyhät eivät ole pidemmälle päässeitä

Kirjeessä efesolaisille, 4. luvun jakeissa 11–16 Paavali kertoo suurenmoisella tavalla samasta aiheesta ja kuvaa, kuinka voimme auttaa toisiamme tällä tiellä.

Jotkut ohjaavat, antavat hengellistä ravintoa, jotta kaikki voivat kasvaa ja vahvistua: ”Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.” 

Seurakunnassa on erilaisia tehtäviä ja niissä erilaisia henkilöitä, jotta pyhät tehdään valmiiksi palvelutyöhön. Sana pyhät tarkoittaa siis uskovia. Helposti ajattelemme, että se tarkoittaa joitakuita tavallista pidemmälle päässeitä, mutta on tärkeää muistaa, että kun meitä sanotaan pyhiksi, meitä ei sanota pyhiksi erinomaisuutemme vuoksi vaan Jeesuksen tähden. Hän on pyhittänyt meidät. Hänen ristintyönsä tähden, sovituksen tähden meitä voidaan sanoa pyhiksi. 

Kohti hengellistä kypsyyttä

Tässä kohtaa on hyvä myös huomata, mitä varten meitä valmistetaan. Meitä valmistetaan valmiiksi palvelutyöhön, ja kaikki palvelutyö seurakunnassa on Kristuksen ruumiin rakentamista. Joskus tehtävät seurakunnassa tuntuvat pieniltä ja vähäpätöisiltä, mutta niillä on yhdessä tehtyinä suuri merkitys. Lisäksi Paavali puhuu kasvusta pois alaikäisyydestä, jossa ehkä poukkoilemme milloin mihinkin. Kasvu saa meidät kulkemaan oikeaa reittiä rastilta rastille, ja suunta pysyy oikeana. 

Kun kasvamme Jeesuksessa ja elämme oppimaamme todeksi, kykymme ymmärtää Jumalan totuuksia vahvistuu.

Jos haluamme kasvaa kohti hengellistä täysi-ikäisyyttä, meidän kuuluu tehdä työtä, nähdä vaivaa, jotta voimme oppia erottamaan oikean väärästä. Töiden tekeminen tässä voi tarkoittaa esimerkiksi sekä omantunnon äänen että ajatusten ja tunteiden arviointia Jumalan sanan valossa. Kasvaessamme kohti hengellistä täysi-ikäisyyttä opimme tunnistamaan kiusauksen ennen kuin se saa meidät ansaan. Kun kasvamme Jeesuksessa ja elämme oppimaamme todeksi, kykymme ymmärtää Jumalan totuuksia vahvistuu. 

Joskus elämään tulee tasaisia vaiheita tai jopa alamäkiä.  Jumala näkee, että nyt joku alkaa hiljaa vetäytyä taaksepäin. Tällaisissa hetkissä Jumala sallii joskus elämään tietynlaisia koetuksia, joiden kautta hän tahtoo vetää ihmisiä lähemmäs itseään. 

Ei muu kuin inhimillinen kiusaus

Paavali kirjoittaa Israelin kansan erämaavaelluksesta ja toteaa siinä yhteydessä (1. Kor. 10:12–13): ”Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. ”

Koetukset on helpompi kestää, jos ajattelee, että niistä koituu aikanaan hyviä asioita. Vaikeat ajat voivat opettaa esimerkiksi kestävyyttä, josta voi seurata kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden kasvua. 

Arto KortemaaKuva: Markku Pitkänen
Teksti: Arto Kortemaa
JAA ARTIKKELI:

Aiheeseen liittyvää