Maire Heiskasen (o.s. Nyberg) ja hänen sisarensa, evankelista Sylvia Norrgårdin koko lapsuuden perhe tuli uskoon William Jokisen kautta vuonna 1944. Musikaalinen perhe lauloi jo pian kuorossa.
Maire ja Sakari Heiskanen avioituivat 1946. Perhettä siunattiin viidellä lapsella.
Suurperheen arjen mattoa on kudottu monin värein. Maire sairasti nuorena paljon, jolloin Sylvia-sisko oli korvaamattomana apuna perheelle. Oli toki myös seesteisten vuosien aikaa, jolloin perhe sai olla monipuolisesti mukana Jumalan valtakunnan työssä. Perheen isä Sakari kutsuttiin kuitenkin jo varhain Taivaan kotiin, ja Maire jäi leskeksi vain 45-vuotiaana.
Mutta Jumalan armo on kantanut ja hän on saanut olla perheen ja myös seurakuntaperheen keskellä turvallinen, luotettava, lukeva, rakastava ja rukoileva äiti. Hän johti yli 35 vuotta kuoroa, joka lauloi kolmeäänisesti kitaroiden ja pianon säestyksellä. Vieläkin siskokset laulavat.
Syyskauden avajaisissa kuultiin runsaasti musiikkia. TIE-ylistysryhmä koostuu kiinalaisista kristityistä, jotka ovat tulleet runsas vuosi sitten Porvooseen opiskelemaan kolmevuotista sairaanhoidon ammattikorkeakoulututkintoa. Heistä monet ovat tulleet uskoon täällä ja saaneet kasteen, ja he ovat halunneet paikallisseurakunnan jäsenyyteen. He ilahduttavat ihanilla ylistyslauluilla ja laulavat myös jo suomeksi.
Pyhäkoulu alkaa viikon kuluttua, mutta osa lapsista oli jo paikalla ja lauloivat siitä, miten hyvä Jeesus on. Pyhäkoulun opetuskieli on englanti, ja kaupungissa on myös kristillinen englanninkielinen päiväkoti.
Pastori Hannu Vuorinen piti juhlapuheen, joka johdatti kuulijat kaivautumaan sydämen syvyyksiin, voitaisiin sanoa kirkas valo kädessään. Aiheena oli kutsumus ja Jumalan kutsu, joka koskee jokaista uskovaa. Pietarin ensimmäisen kirjeen toisessa luvussa sanotaan: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa”.
”Pois meistä ’minun kutsumukseni’. Jumalan kutsu haastaa meidät antautumaan hänelle täydellisesti. Hänelle kuuluu meidän aikamme, työmme, kukkaromme ja niin edelleen. Eikö se näin ole, Vuorinen kysyi.
Juhlassa kuultu Lasse Heikkilän Palmupuu-laulu kiteytti puun juurien kasvusuunnan — ”ja kun on oikein vaikeaa, niin Herra lastaan vahvistaa,
taas juuret kasvaa ja veden raikkaan tavoittaa”.
Runsas kahvipöytä kruunasi juhlat ja herkkuja nautittiin Porvoon mitalla. Tytär Hannele mainitsi juonnossa, että pidetään kiitosjuhlaa, kun äiti on saanut elää jo 36 525 päivää. Jeesuksen armo suuri.
