Seurakunnan työntekijänä marraskuussa 2023 aloittanut ja tänä kesänä Vapaakirkon pastorin valtakirjan saanut Gunnar Lundberg mainitsee, että tavoitteena on olla myös lähettävä seurakunta.
—Meillä jokaista rakastetaan ja huomioidaan, Lundberg korostaa.
Sisään astuessa sen aistiikin. Tunnelma on puoleensa vetävä.
Lundberg mainitsee rukouksen merkityksen. Väkimäärä ei ole ratkaiseva, vaan Jumalan kasvojen etsimisestä tuleva voima viedä sanomaa eteenpäin. Tästä on esimerkkejä jo alkuseurakunnan aikana, ja niistä kerrotaan Apostolien teoissa.
Voima ei ole vähentynyt vieläkään, yli 2 000 vuotta myöhemmin.
Toiminnan loppuminenkin oli lähellä
Lappeenrannan vapaaseurakunta on perustettu vuonna 1930, joten historia on kohtalaisen pitkä. Nykyinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1974.
Hieman yli 90 vuoteen mahtuu jo erilaisia vaiheita, ja seurakunnan johtoryhmään kuuluvalla Minna-Riitta Peipolla on näkökulmaa 31 vuoden ajalta. Aviomiehensä, seurakunnan puheenjohtaja Reijo Peipon, kanssa hän muutti takaisin kotiseuduilleen Vantaalta.
Peippojen muuton aikaan seurakunta Vantaalla oli juuri irtautunut Helsingin vapaaseurakunnasta.
—Vuosien aikana on ollut nousuja ja laskuja seurakunnan elämässä. Aktiivisia jäseniä on tällä hetkellä hieman enemmän verrattuna aikaan, jolloin Lappeenrantaan muutimme, Minna-Riitta Peippo muistelee.
Seurakunnassa aistittavalla lämmöllä on tavallaan ollut hintansa. Vaikeimmat vaiheet ajoittuivat vuosituhannen vaihteeseen.
—Joskus oli ihan lähellä pohdinta, jatkuuko vapaaseurakunnan toiminta ollenkaan. Jäseniä oli alle kymmenen, ja mietimme, onko tässä mitään järkeä.
—Me olimme kuitenkin sitkeitä, Peippo toteaa.
Työ on Jumalan, ei ihmisten varassa
Esimerkki Lappeenrannasta todistaa sen, että Jumalan valtakunnan työ ei ole ihmisten varassa. Siitä huolimatta, että ihmisiltä tarvitaan rohkeutta toimia välillä pelkän uskon varassa.
Vaikeiden vaiheiden aikaan seurakunta oli kolme vuotta ilman työntekijää. Hankalalta näyttäneestä tilanteesta piittaamatta syntyi päätös hakea työntekijää.
—Hakemuksena oli erittäin pieni ilmoitus Viikkolehdessä. Silti löysimme Pekka Tuomaalan, ja se oli Jumalan johdatus.
Ratkaisu osoittautui pitkäaikaiseksi, sillä reilut 20 vuotta myöhemmin viestikapula vaihtui nykyiselle pastorille, Gunnar Lundbergille.
Mitä hankaluuksista on opittu?
—Opimme ymmärtämään, että jokainen on erittäin arvokas. Iloitsemme yhdestäkin kävijästä seurakunnassamme, Minna-Riitta Peippo kiteyttää.
Nykyinen vire on myönteinen
Seurakunnan jäsenistä varsinkin ne, jotka ovat nähneet hankalat vaiheet, osaavat arvostaa nykytilannetta, joka Peipon pariskunnan mukaan vaikuttaa virkeältä.
—Meillä on odotusta ja kaipausta Jumalan ilmestymiseen. Olemme avoimia uusille asioille ja teemme uusia aloituksia toiminnassamme. Meillä jokaisella on vapaus olla oma itsensä.
Peipon näkemyksiä tukee myös tuoreempi seurakunnan jäsen. Vapaakirkollisesta perheestä tuleva Miika Kangasmaa muutti Lappeenrantaan Nurmijärveltä vuonna 2024.
—Oli aika luontevaa alkaa käydä vapaaseurakunnassa, ja toimintaan oli helppo lähteä mukaan, Kangasmaa mainitsee.
Seurakuntayhteisöä Kangasmaa kuvailee kotoisaksi ja sopivalla tavalla tiiviiksi. Kaikki tuntevat toisensa.
Kangasmaan kihlattu on Lappeenrannan vapaaseurakunnasta, ja he ovat saaneet yhdessä palvella seurakunnan keskellä.
—Olemme olleet aktiivisia nuorten kahvilatoiminnassa, tosin kesän ajan kahvila on tauolla. Mutta syksyllä on suunnitelmissa jatkaa taas.
—Kahvilassa on vuoden aikana ollut 30–40 kävijää, joista osa on ollut vakiokävijöitä. Hyvä täällä on ollut olla, kun kerran ovat tulleet uudestaankin.
Seurakuntarakennuksen alakerrassa on mainiot tilat nuorten kahvilan pitämiseen.
Kangasmaa on päässyt palvelemaan myös musiikin lahjallaan. Rummut ovat soineet Jumalan kunniaksi. Samoin hän on satunnaisesti ollut juontamassa seurakunnan tilaisuuksia.
Ilmapiiri on avoin ja välitön. Kuten aktiivisesti toimivassa seurakunnassa kuuluukin olla.
