”Mun ikioma, oikea Raamattu!” Tämän olen kuullut usealta, hymysuiselta lapselta, joka on saanut oman Raamatun. Voisiko lapselle antaa ”oikean” Raamatun? Eikös se ole pitkä ja vaikea? Itse luin Raamatun ensimmäisen kerran läpi 10-vuotiaana. Moni kohta jäi ymmärtämättä. Silti näen sen tärkeänä alkuna omalla rakkaudelleni Raamattuun.
Evankeliumien ääressä
Pari vuotta olen saanut olla 8–10-vuotiaan Tessan rinnalla, kun hän on harjoitellut lukemista äänikirjaa varten. Johanneksen ja Markuksen evankeliumit luimme muutamaan kertaan läpi ja nyt on menossa Matteus. Lukemistakin arvokkaammaksi ovat nousseet luetusta kumpuavat keskustelut. Miksi Jeesus sanoi äidilleen ”nainen” eikä ”äiti”? Voisikohan näystä ottaa kuvan? Alussa kysymystulva oli suuri, useita satoja. Keskustelut venyivät pitkiksi ja antoisiksi. Vähitellen Tessa alkoi myös itse selittää tekstejä. Aiemmat pohdinnat olivat kerryttäneet pohjatietoa, jolle rakentaa.
Saako näitä edes kysyä?
– Ymmärrän, että tätä ei kerrota pyhäkoulussa, Tessa totesi. Olin samaa mieltä Johannes Kastajan mestauksesta. Miksi tytär tottelee äitiään silloinkin, kun äiti pyytää jotain järjetöntä ja pahaa? Miksi kuningas ei uskaltanut kieltäytyä järjettömän pyynnön toteuttamisesta? Eikö tytöllä ollut mitään omaa toivetta? Tessan mukaan lapsiystävällistä luettavaa ei ollut myöskään se, että Jeesus käskee hakkaamaan käden tai jalan poikki, jos se viettelee ihmistä. Tessa itse luki nämä kohdat kuitenkin useaan kertaan ja auttoi minuakin näkemään niissä näkökulmia, joita en ollut aiemmin nähnyt.
Eikö Jumala olisi pystynyt estämään, että synti tuli maailmaan? Miksi Jumala antaa nykyisin pahaa tapahtua? Päästäänkö me heti kuoltua taivaaseen vai pitääkö meidän odottaa?
Eikö Jumala olisi pystynyt estämään, että synti tuli maailmaan? Miksi Jumala antaa nykyisin pahaa tapahtua? Päästäänkö me heti kuoltua taivaaseen vai pitääkö meidän odottaa? Oli hyvin mielenkiintoista kuulla spontaanisti lapsen suusta samoja kysymyksiä, joiden äärellä teologit ovat vuosisatoja väitelleet.
Muutamat ystävänikin lukivat Tessan kysymyksiä ja totesivat, että tässä on niitä kysymyksiä, joita moni aikuinen pohtii, mutta ei uskalla kysyä. Muutaman kerran sanoitin Tessallekin hänen kysymystensä arvoa. Siihen Tessa totesi:
– Eikö muka kaikki tee kysymyksiä? Eihän silloin voi saada vastauksiakaan.
Olisiko meillä jotain opittavaa lapsilta Raamattummekin ääressä?
Vastauksista
Pyrin vastaamaan Tessan kysymyksiin niin, että vastaus löytyy enemmänkin Raamatusta kuin useiden kommentaarien selailusta. Piti vastata lyhyesti ja selvästi. Jos yritin vastata pinnallisesti tai epämääräisesti, sain lisäkysymyksiä. Tessa kaipasi aitoa, rehellistä vastausta. Joihinkin kysymyksiin oli helppo vastata ja osaan vastaisin seuraavalla kerralla. Suuren osan äärellä päädyimme yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Myös minä itse kyselen ja ihmettelen. Kerta toisensa jälkeen totesimme, että vaikka emme ymmärrä Jumalasta ja Raamatusta kaikkea, on kuitenkin kylliksi niitä kohtia, joiden pohjalta pystymme luottamaan Jumalaan ja hänen suureen armoonsa ja ymmärrykseensä. Tessaa ei haitannut se, että kaikkiin kysymyksiin ei löytynyt vastausta. Tärkeämpää oli se, että kysymyksiä sai esittää vapaasti turvallisessa yhteydessä.
– Raamatun lukeminen on vaikuttanut minuun tosi hyvällä tavalla. Mun usko on vahvistunut selvästi ja se on lähentänyt mun suhdetta Jumalaan. Suosittelen muitakin lukemaan Raamattua, sanoo Tessa.
Tessan kysymyksistä on syntynyt Jippiimissio ry:n kustantamana vihko ”Miksi joku vain vastaa, vaikka kukaan ei kysy?” — Lapsen kysymyksiä Johanneksen evankeliumista sekä äänite ”Alussa oli sana — Johanneksen evankeliumi lapsen lukemana”. Vappuna ilmestyy toinen äänite: ”Ilosanoma Jeesuksesta — Markuksen evankeliumi lapsen lukemana”
