Kenno Leier esitti kesäjuhlien lauantai-iltapäivän puheessaan vapaakirkolliselle juhlakansalle arvoituksen. Montako vapaakirkollista tarvitaan siihen, että kymmenen vuoden aikana syntyisi yksi uusi vapaakirkollinen?
– Vastaus on kolme. Tutkimuksen mukaan kymmenen vuoden aikana jokainen vapaakirkollinen toi noin 0,33 uutta vapaakirkollista mukanaan. Tämä uusi aika kutsuu meitä uuteen seikkailuun Jumalan kanssa, Leier totesi.
Leierin saarnateksti pohjautui Luukkaan evankeliumin viidenteentoista lukuun, jossa Jeesus vastaa vertauksien avulla fariseusten ja lainopettajien arvosteluun siitä, että hän juhli ja söi julkisyntisten kanssa.
– Mistä tiedät olevasi Jeesuksen asialla? Ensinnäkin syntiset haluavat olla kanssasi. Ja toiseksi uskonnolliset tiukkapipot ärähtävät, Leier kiteyttää.
Tuhlaajapoikavertausta edeltää vertaus paimenesta, joka etsii kadonnutta lammasta ja jättää 99 muuta löytääkseen sen yhden kadonneen sekä vertaus naisesta, jolla on kymmenen hopearahaa, joista yhden hän kadottaa.
– Tämän päivän rahassa mitattuna sen hopearahan arvo oli noin 200–300 euroa. Kyllä olisin lähetystyöntekijän palkalla huolissani, jos kadottaisin kaksi tai kolmesataa euroa, Leier naurahtaa.
Nämä molemmat tarinat päättyvät iloon. Taivaassa iloitaan enemmän yhdestä kääntyneestä kuin niistä 99, jotka eivät tarvitse kääntymystä.
Etsijän luonne
– Molemmat vertaukset kuvaavat etsijän luonnetta. Kun joku etsii kadonnutta, on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta kadonnut voisi löytyä, Leier muistuttaa.
Kolmas vertaus kertoo tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–32), joka lähtee vieraalle maalle ja kuluttaa koko perintönsä ja joutuu sikopaimeneksi. Tajutessaan himoitsevansa sikojen ruokaa, poika tulee kääntymyksen paikalle.
– Ennakkoperintöä ei tunnettu siinä ajassa. Kaksi kolmasosaa perinnöstä meni isän kuoltua vanhimmalle pojalle ja kolmasosa nuoremmalle pojalle. Nuorempi poika arvosti enemmän isältä saatuja etuja kuin itse isää, sillä hän ei tuntenut isän sydäntä. Tieto siitä, että isän työntekijöillä oli paremmat olot kuin hänellä, sai pojan palaamaan takaisin isän luokse.
Leier toteaa, ettei isän reaktio pojan paluuseen ollut itsestään selvä. — Edellisissä vertauksissa reaktio oli itsestään selvä. Isä olisi voinut torua poikaa tai asettaa joitain ehtoja kotiinpaluulle. Miksi isä ottaa pojan takaisin ja järjestää juhlat hänen kunniakseen?
– Vasta isän reaktion jälkeen tulee katumus. Ensiksi hyväksyntä, sitten katumus. Se ei voi olla sattumaa. Jeesus vastaa fariseuksille ja kirjanoppineille heidän syytöksiinsä. Ensiksi syödään ja juhlitaan, sitten tulee suhteen rakentaminen, Leier painottaa.
– Minulta uskonnottomat kysyvät: Kenno, kuinka voit olla niin normaali, vaikka uskot Jeesukseen? Miten voit olla niin ihminen ja samalla uskoa Jeesukseen? Olemmeko unohtaneet, miten ollaan ihmisiä?
Molemmat veljet ovat itseasiassa yhtä hukassa — vanhempi veli siinä missä nuorempikin.
Isä järjestää juhlat ja käskee tuoda parhaat vaatteet, sandaalit jalkoihin ja sormuksen sormeen pojalle. Vanhempi veli kuuli juhlista kantautuvan laulun ja tanssin. — Siellä on täytynyt olla melkoiset reivit pystyssä, että tanssin kuulee ulos, Leier toteaa.
– Isoveljelle kerrotaan, että nuorempi veli on tullut takaisin. Hän ei mene sisälle, vaan kutsuu isänsä ulos. Hän ei halua samaistua perheeseen. ”Olen raatanut vuosia kuin orja, etkä ole antanut edes vuohta, että voisin juhlia ystävieni kanssa”, veli toteaa harmistuneena.
– Ehkäpä tarinaa kertoessaan Jeesus miettii, miten kuulija reagoi tarinaan kuullessaan, että juhlaa varten on teurastettu lihotettu vasikka. Sitä ei tehty edes isojen juhlien vuoksi, mutta nyt se oli tehty.
– Vanhempi veli oli hyvä ja kuuliainen, uskollinen isälleen tekemässään työssä, mutta halusi vain isän omaisuutta. Molemmat veljet ovat itseasiassa yhtä hukassa — vanhempi veli siinä missä nuorempikin. Kumpikin oli kadottanut isän sydämen. He olivat kadottaneet sen, mikä isälle on kaikkein tärkeintä, Leier muistutti.
Lähetystyötä kotikulmilla
Leier totesi, että elämme hyvin erikoista aikaa. Aikaa, joka määrittää, miten kristinuskon käy. Asioiden on muututtava.
– Olemme lähetystyöntekijöitä omilla kulmillamme. Enkä tarkoita maahanmuuttajia, Leier korostaa.
– Keneen sinä samaistut tässä Jeesuksen vertauksessa? Oletko nuorempi poika, joka on lähtenyt karkuun? Isä etsii sinua tänään. Jeesus juoksee vastaan ja haluaa löytää sinut.
– Tai kuvastaako elämääsi isä, joka etsii ja juhlii kun kadonnut löytyy? Vai kuvastaako elämäsi vanhempaa veljeä, joka on kaiken isälle tekemänsä ohessa unohtanut isän ja kadehtii veljeään?
Leier haastaa pohtimaan, miksi pyöritämme seurakuntaa, miksi meillä on Vapaakirkko? — Taivaallinen isämme etsii meitä.
– Sotien jälkeen ei ole ollut samanlaista aikaa, jolloin ihmiset etsisivät Isää yhtä paljon. Ihmiset etsivät Jumalaa, mutta eivät osaa etsiä sitä kirkoista. Kun ylitän seurakunnan ja maailman rajan, kohtaan ihmisiä, jotka ovat eksyksissä ja ihmisiä, jotka etsivät Isää, Leier kertoi
Olisitko sinä palvelija, jolle voi soittaa tietäen, että ei tuomita?
Tarinassa on neljänsiäkin ihmisiä, palvelijat, jotka auttavat pukemaan pojan ja tuomaan pojan takaisin.
– Monia teistä kutsutaan, jotta nuoremmat veljet voisivat tulla kotiin. Olemaan niitä, jotka ottavat vastaan vanhemman veljen suuttumuksen. Olisitko sinä palvelija, jolle voi soittaa tietäen, että ei tuomita?
– Olemme suuren tehtävän edessä. Jos haluamme olla tulevaisuuden kirkkokunta, meidän tulisi olla kristittyjä, jotka ymmärtävät Isän sydämen sykkeen kadotettujen sydänten perään.
– Sun Isäsi odottaa sinua, Leier muistuttaa.
