Vuonna 1841 oli muuan lakihenkisen protestanttisen perheen poika kuuntelemassa Berliinin yliopistossa professori, teologi Ferdinand Benaryn (1805–1880) luentoa Ilmestyskirjasta. Benaryn tulkinnat upposivat tuon nuoren miehen ajatuksiin kuin kuuma veitsi voihin.
Tämä nuori mies oli Friedrich Engels (1820–1895). Hän kunnostautui myöhemmin sosialismin teoreetikkona Karl Marxin (1818–1883) rinnalla.
Engels kirjoitti muutaman artikkelin koskien kristinuskon alkuperää. Hän siis tunsi Raamatun varsin hyvin, mutta käytti sitä Raamattua itseään vastaan. Hän loi pohjan sosialismissa vahvasti vaikuttavalle ateismille. Protestanttisen perheen poika kykeni näin kapinoimaan kotiaan ja vanhempiaan vastaan.
Luvun 666 tulkinta keisari Neroksi ei siis ole suoranaisesti Engelsin keksintö, mutta hän toi tämän tulkinnan julkisuuteen tavalla, jonka ovat nielaisseet myös monet kristityt.
Protestanttisen perheen poika kykeni näin kapinoimaan kotiaan ja vanhempiaan vastaan.
On hyvä ymmärtää, että Engelsin tavoite oli tukahduttaa kristinusko kokonaan. Hänelle Raamattu oli kirjava läjä keskenään ristiriitaisia tekstejä, joista merkittävä osa on kirjoitettu valtiokirkoksi nousseen kristinuskon poliittiseksi ohjeeksi. Engelsille koko kristinusko on vain tapa hallita kansalaisia ja alistaa köyhä kansa riistäjien ikeen alle.
Kun näin ajattelee Engelsin motiivia tulkita luku 666 keisari Neroksi, herää epäilys hänen tulkintansa tarkoitushakuisuudesta. Hänen tarkoituksensa oli osoittaa, ettei Ilmestyskirjaan ole kirjoitettu mitään jumalallisia profetioita vaan alkukristillisten yhteisöjen tai lahkojen oppeja ja ajatuksia. Kirjoittajaa ei Engelsin mukaan tiedetä, kuten ei tiedetä Johanneksen evankeliumin ja Johanneksen kirjeidenkään tekijöitä.
Engels väittää, että Ilmestyskirjan apokalyptiset näyt perustuvat pääosin Vanhan testamentin teksteihin. Tärkeimpinä lukuina hän pitää lukuja 13. ja 17. Hän siis väittää, että luku 666 viittaa Neroon. Samaan henkilöön väitetään viitattavan haavoitetulla ja parantuneella päällä. Loppujen lopuksi pedolla ratsastava punainen rouva viittaa Roomaan. Tätäkin tulkintaa näkee viljeltävän kristillisissä piireissä.
On hyvä ymmärtää, että Engelsin tavoite oli tukahduttaa kristinusko kokonaan.
Yhtä hyvin voisi ajatella, että pedolla ratsastava punainen rouva on nykyajan marxismi-leninismin perustalta syntynyt punainen feminismi. Tällainen tulkinta toki loukkaa joidenkin tuntoa. Siksi en väitäkään, että asia olisi varmasti näin. Väitän vain sitä, että tänä päivänä voi Ilmestyskirjaa tulkita Engelsin logiikan kautta siten, että juuri hänen ja muutamien muiden saksalaisten filosofien, kuten Benaryn tai David Friedrich Straussin (1808–1874), Ludwig Feuerbachin (1804–1872), Bruno Bauerin (1809–1882) ja ennen kaikkea Karl Marxin luoma ateistinen marxismi jälkimarxilaisineen olisi tuo pedolla ratsastava helakanpunainen nainen.
Ukrainalainen filosofi Nikolai Berdjajew on päätynyt saman suuntaiseen johtopäätökseen. Hänen mielestään marxismissa on aimo annos messiaanisuutta. Heräävä työväenluokka pelastaa maailman ja luo maapäällisen paratiisin. Berdjajew toteaa senkin, että itse asiassa juuri venäläinen kommunismi edustaa antikristusta.
Marxismi ja myös leninismi ovat vaikuttaneet moneen tämän ajan aatteeseen.
Marxismi ja myös leninismi ovat vaikuttaneet moneen tämän ajan aatteeseen. Marxisminkin taustalla myös valistusaate äärilinjan humanismeineen on edelleen voimissaan. Marx ja Engels ammensivat voimia Hegeliltä ja Kantilta kääntäen vain näiden ajatusmallin ylösalaisin. Vesa Oittinen toteaa, että ”tieteellis-materialistinen uskontokritiikki päätyy oppiin, jonka mukaan ihminen on ihmiselle korkein olento”. Kysymys on siis ”radikaalista materialistisesta humanismista”.
Oittinen on oikeassa. Marxismi on humanismia, jossa ihminen on itsensä Jumala. Tästä syystä on ollut paikallaan tulkita myös Ilmestyskirja tavalla, joka korostaa ihmisen osuutta kirjan synnyssä. Engelsin logiikka on siis kohdallaan, jos haluaa päätyä ateismiin. Jos taas Jumala on rakkaampi kuin ihminen, on syytä suhtautua varauksin jokaiseen Engelsin ja kumppaneiden kirjoittamaan sanaan.
Kiinnostavaa on myös se, että kaikki edellä mainitut filosofit ovat syntyneet ja kasvaneet saksalaisen protestantismin piirissä. Myös Marx kasvoi juutalaisuudesta kääntyneessä protestanttisessa perheessä.
Teksti: Tapio Kangasniemi
Lähteet:
Berdiajew [Berdjajew], Nikolai, Warheit und Lüge des Kommunismus, Holle Verlag 1957.
Engels, Friedrich, Anti-Dühring, Kansankulttuuri 1971.
Engels, Friedrich, Kristinuskon alkuperä, Kansankulttuuri 1979.
Engels, Friedrich, Ludwig Feuerbach ja klassisen saksalaisen filosofian loppu, Kansankulttuuri 1955.
Kirjavainen, Heikki, Marxilaiset suuntaukset ja kristillinen sosialismi, Virikekirjat 1972.
Oittinen, Vesa, Marxilainen uskontokritiikki, Kansankulttuuri 1979.
Schleifstein, Josef, Johdatus Marxin, Engelsin ja Leninin tutkimiseen, Kansankulttuuri 1975.
