”Farmi-arjesta juhlahumuun” — Seuraavan leirin odotus alkaa heti edellisen‬ päätyttyä

Kesäkarnevaalien tunnelmaan koristeltu traktori ja peräkärry. Traktorikyyti oli yksi suosituimmista toimintapisteistä. Kuva: Hanna Annala
Kihniön vapaaseurakunta järjesti jälleen perinteisen lasten ja nuorten telttaleirin‬ Nerkoojärven rannalla Raskinrannassa.

Tämän kesän teemana oli ”Farmi-arjesta juhlahumuun”. Leirille osallistui lapsia ja nuoria sekä Kihniön seudulta että muualtakin Suomesta.

—Leirimme ovat vuodesta toiseen erittäin suosittuja. Moni lapsi sanoi, että kesäleiri on vuoden odotetuin tapahtuma — ja seuraavan leirin odotus alkaa heti edellisen päätyttyä, Petri Aittoniemi, toinen leirin johtajista kertoo.

Tänä vuonna leirillä oli 80 lasta, ja yhdessä alle leiri-ikäisten, vanhempien ja ohjaajien kanssa päivittäinen osallistujamäärä nousi lähes 150:een.

Kesäkarnevaaleilla oli monia toimintapisteitä. Heppapisteella sai kisailla keppariradalla tai kokeilla isoa puuheppaa. Vetäjänä Jemina Hedman (kuvassa vasemmalla). Emilia Shemeikka (kuvassa oikealla) vieraili huskykoira Levin kanssa, jota sai käydä silittelemässä ja rapsuttelemassa. Kuva: Silja Oksanen

Vapaaehtoisten voimin ja turvallisuus edellä‬

Leiripaikan pystyttäminen ja valmistelu tehtiin viikkoja etukäteen suuren vapaaehtoisten joukon voimin. Myös herkut leiriläisille leivottiin talkoilla. Useat ohjaajat, apuohjaajat ja vapaaehtoiset käyttivät osan kesälomastaan leiriin.

—Leiri on kuin palapeli, joka koostuu monista eri paloista: lapsista, nuorista, isosista ja ohjaajista, keittiöväestä ja talkoolaisista – jokainen on tärkeä, Kihniön vapaaseurakunnan lapsityötiimiläinen Annika Aittoniemi tiivistää.

Leirinjohtajat Harri Kankare ja Petri Aittoniemi korostavat huolellisen suunnittelun ja hyvän johtamistyön merkitystä.

—Tärkeää on myös se, että ensin itse innostumme leirin teemasta — se alkaa elää meissä ja välittyy eteenpäin.

—Leirin suunnittelu- ja johtotiimiin kuuluu kymmenkunta ihmistä, jotka organisoivat eri osa-alueita.

Erityisen merkittävässä roolissa ovat sitoutuneet ohjaajat.

—Meille on kasvamassa omasta seurakunnastamme uusi ohjaajien joukko, mikä tuntuu erityisen hyvältä, Kankare ja Aittoniemi iloitsevat.

Leirin turvallisuus oli keskeisessä osassa. Asianmukaiset luvat ja hyvin suunniteltu infrastruktuuri mahdollistivat luottavaisen mielen itse leirin pitämiseen. Mahdollisiin ensiaputilanteisiin on varauduttu koulutetun sairaanhoitajan johtaman tiimin avulla.

Tänä vuonna selvittiin vain parilla laastarilla ja kipulääkkeellä, onneksi.

Leirin todellinen ydin‬

—Näen, että tänä päivänä lapset kaipaavat ennen kaikkea tavallista, aitoa läsnäoloa. Siitä on tullut asia, jota he eivät kiireisessä arjessa välttämättä saa tarpeeksi. Leirin tärkeiksi hetkiksi nousevatkin yhdessä pelatut koppipallopelit, keskustelut, opetushetket ja pienet arkiset kohtaamiset, Petri Aittoniemi toteaa.

—Leirin yhtenä tavoitteena on julistaa evankeliumia turvallisesti ja selkeästi. Antaa lapsille mahdollisuuden oppia tuntemaan Jumalaa. Siinä on leirin sydän, Juho Shemeikka painottaa.

Perinteiset, kaikille kyläläisille avoimet iltanuotiot pääteltassa tarjosivat yhteisiä hetkiä täynnä leikkejä, kilpailuja sekä Jumalan Sanaa, yhteistä rukousta ja ylistystä. Lauantai-iltana vietettiin jättisynttäreitä, jossa juhlittiin elämää, lapsia, aikuisia, Jeesusta ja kaikkia läsnäolijoita.

Idea juhlista tuli Harri Kankareelta, joka toimi aikaisemmin Kihniön vapaaseurakunnan pastorina. Harri on vapaaseurakunnan jäsen ja leirien pitkäaikainen johtaja. Hän täytti 60 vuotta ja halusi liittää juhlimisen lastenleiriin. Lauantain iltanuotiolla oli paikalla noin 350 ihmistä.

Ohjelmaan kuului Harrille tärkeitä musiikkiesityksiä, kuten Petri Aittoniemen tulkitsema ”Myrskyluodon Maija”, Niina Kiviniemen ”Uudelleen” sekä Laura ja Timo Nygårdin esittämä ”Goodness of God”. Kaikissa esityksissä oli mukana leirin 80-henkinen lapsikuoro.

Illan ilmapiiri oli tunteikas. Lahjaleikki toi jännitystä ja riemua, kun 350 hengen voimalla kajautettiin ”Paljon onnea vaan”. Sketsit toivat iloa, ja useat silmäparit kostuivat artistien laulaessa lapsikuoron kanssa. Iltarukouksen ja ylistyksen aikana teltan täytti tunne Pyhän Hengen läsnäolosta.

Teltan täyttää Ylistys

kädet tavoittelevat taivasta

sydämistä nousee rukous

Jumala tule sydämeeni ja elämääni varjele ja siunaa minua

(Elisa Hallikainen)

Harri Kankare sai ikimuistoiset 60-vuotisjuhlat. Kuva: Juho Shemeikka

BASE:lla tavataan!‬

Pohja näin laajalle ja suositulle leirityölle on seurakunnan ympärivuotisessa lasten- ja nuorisotyössä. Perjantaisin seurakunta avaa ovet BASE-toiminnalle Kihniön keskustassa. BASE:lla lapsilla on mahdollisuus tulla kerhoon, tekemään läksyjä ja syömään välipalaa koulun jälkeen.

Tärkeintä on aikuisten läsnäolo, kohtaaminen, kuuntelu, ohjelman järjestäminen ja huolenpito. Myöhemmin perjantaina kerholaiset vaihtuvat viidesluokkalaisiin ja sitä vanhempiin nuoriin.

BASE:n toiminta on tärkeää, jotta jokaisella nuorella on mahdollisuus tulla kohdatuksi, viettää aikaa kavereiden kanssa ja saada paikka perjantai-illaksi. BASE:n toimintaan osallistuu yhä enemmän lapsia ja nuoria myös vapaaseurakunnan ulkopuolelta. Kaikki ovat yhtä tervetulleita!

Usein perjantaisin BASE:lta löytää myös päiväkodissa työskentelevän ja pitkään seurakunnan lapsityössä mukana olleen Annika Aittoniemen.

—Meillä seurakunnissa on valtava tehtävä olla lasten lähellä, tukea heitä ja näyttää heille taivaan valoa. Kun lapsi kokee kosketuksen taivaasta, se on todellista.

Yllättävä myrsky ja turvasatama‬

Leirin ensimmäisenä päivänä sateiset ja tuuliset olosuhteet saapuivat, ja ukkosmyrsky iski. Vaarallisen kovan myrskytuulen takia kylällä asuvat lapset lähetettiin yöksi kotiin, ja kauempaa tulleet leiriläiset siirrettiin Kihniön Vapaaseurakunnan rukoushuoneen tiloihin.

—Siskonpedissä kirkonlattialla oli tunnelmaa!

Myrsky riepotteli telttoja ja irrotti suojamuoveja, mutta suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Rukoushuone antoi suojaa ja turvaa.

Lasten riemu kaatosateessa

huokailtavan pelottavan kauniit salamat

tummat pilvet ja jylisevä ukkonen

suurempien rientäessä suojaan

pienimmät keinuvat paljain varpain hyppien vesilätäkköön

kesäsade

tuulinen myrsky

märät makuupussit ja litisevät lenkkarit

käsiä kosteuttava muta

leirimuistoista parhaimmat

(Elisa Hallikainen)

Kun‬ lapsi kokee kosketuksen taivaasta, se on todellista.

Raamattutunnilla hiljennyttiin kuuntelemaan tärkeintä sanomaa. Kuva: Arttu Friberg

Leiriohjelman kohokohdat‬

Leirillä päästiin tutustumaan farmielämään erilaisten leikkien ja kilpailujen puitteissa. Perjantaina vietettiin Olympialaiset farmihengessä. Lajeina oli lehmien lypsäminen, eri eläinten hyppyjä pitkin peltoa sekä tietokilpailuviesti.

Lauantaina synttärietkot Kesäkarnevaalien hengessä tarjosivat rentoa yhteistä tekemistä tikanheittoineen, pelihalleineen, vesipyssyammuntoineen, valokuvauspisteineen ja keppisratoineen. Osallistujat palkittiin hyvistä hulinoista.

—Traktorikyytiä tarjoili mainio pehtoori Jussi Annala upeasti koristellulla Massikalla, seurakunnan lapsityötiimiläinen Silja Oksanen kertoo. Farmi-teemaan sopien sai käydä myös tutustumassa Elise Rautalahden kanoihin sekä rapsuttelemassa Emilia Shemeikan huskykoiraa.

Traktorikyytiä Massikalla tarjoili mainio pehtoori Jussi Annala, joka leikkisästi mittasi jokaisen kyytiin tulijan. Kuva: Hanna Annala

Paavalin jalanjäljissä‬

Päivittäiseen ohjelmaan kuului myös raamattutunnit. Tämän kesän leirillä syvennyttiin apostoli Paavalin elämään. Matka alkoi uskoon tulemisen ihmeestä ja johti kohti elämän juoksuradan voittoja.

Raamattutunneilla havainnollistettiin esimerkiksi jodin ja valokuvakehitteen avulla syntien anteeksiannon mullistavaa voimaa. Tavattiin Raamatun henkilöitä, jotka kertoivat, kuinka Paavalin esimerkki inspiroi heitä levittämään ilosanomaa.

Silja Oksasen ja tiimin pitämällä interaktiivisella raamattutunnilla oli teltta muutettu laivaksi, jonne astuttiin Paavalin kanssa. Matkalla Roomaan koettiin jopa haaksirikko, joka päättyi onnellisesti Jumalan varjeluksen ansiosta. Leirin viimeiset Raamis-hetket pureutuivat elämän juoksuradan esteisiin ja niiden voittamiseen. Pohdittiin, mitkä asiat voivat koetella meitä, mutta ennen kaikkea sitä, ettei mikään ulkoinen voi vangita sydämen uskoa.

—Opetukset auttoivat ymmärtämään, kuinka voimme kestää ja kulkea perille asti, Harri Kankare pohtii.

—Usein mietimme vaikeuksissa, missä Jumala on? Silti kaiken yläpuolella on Jumala, johon voimme turvautua ja voimme antaa hänelle ne kaikkein vaikeammatkin asiat, jotka tuntuvat jo mahdottomilta.  Jumalamme on suurempi kuin vastoinkäymiset. Hän on luvannut olla kanssamme perille asti, Silja Oksanen toteaa.

Ruokailu ja talkoohenki‬

Keittiötiimi valmisti koko leirin ajan herkullista kotiruokaa nälkäisille leiriläisille Anna Annalan, Päivi Shemeikan ja Hanna Annalan johdolla. Ruoat valmistettiin rukoushuoneen keittiössä ja kuljetettiin sieltä leirialueelle monta kertaa päivässä.

—Kyllä ruoka maistui! Leirillä tehtiin lasten lemppariruokia: muun muassa makaronilaatikkoa, kanaa ja riisiä. Myös päivälliseksi ollut riisipuuro marjasopan kera teki hyvin kauppansa. Jokaisella ruokailulla oli noin 150 ruokailijaa. Kattilat olivat tyhjät ruokailujen jälkeen, eikä ruokahävikkiä juurikaan syntynyt, keittiötiimin väki iloitsee.

Lauantai-iltana jättisynttäreillä valmistettiin isoilla paellapannuilla makkaraperunoita 350 ihmiselle. Makkaraa ja perunoita käytettiin sata kilogrammaa.

—Suuri kiitos paikalliselle Maurintorin K-kaupalle, joka mahdollisti elintarvikkeiden haun vielä lauantai-iltana saunan aikaan.

—Kiitoksilla muistetaan myös ruokalahjoituksia tehneitä tahoja.

Tällaisen väkimäärän ruokkiminen on aina iso ponnistus, kuten kaikki muukin leirillä, ohjelmasta ja alueen rakentamisesta alkaen. Keittiö vaatii ylimääräisiä käsiä, kun ruokaa tehdään, pakataan, kuljetetaan, tarjoillaan ja tiskataan eri paikassa.

—Meillä oli hyvä ruokakuski! Leipomuksia tehtiin myös valtavasti. Lapsia hemmoteltiin mokkapaloilla, munkeilla ja sämpylöillä. Yksi ruokailu hoidettiin piknikinä osana ohjelmaa, keittiötiimi kiittelee.

Piknik kuuluu kesään ja syntymäpäiviin. Kuva: Elisa Hallikainen

Leiriläisten kokemuksia ja perinteen jatkuminen‬

Leirin viimeisenä päivänä Hertta Väli-Torala kertoo kokemuksistaan:

—Olen itse ollut leirillä pienestä asti joka kesä. Leiri on aina ollut tärkeä osa kesääni. Siellä vallitsee aina yhtä hyvä ja kannustava ilmapiiri ja siellä on aina mukava viettää kesästä muutama päivä ihan omana itsenään. Parasta leirissä on mahtavat ja hyvin mukaan lähtevät leiriläiset sekä tosi hyvä yhteishenki. Tulen leirille uudestaan ensi vuonna myös, ellei tule isoja esteitä!

Myös ensimmäistä kertaa apuohjaajana ollut Neea Uusi-Ristaniemi kertoo hymyillen:

—Olen ollut aina Raskinrannan leirillä leiriläisenä. Apuohjaajana oli tosi kivaa, viihdyin hienosti. Ja tulen ensi vuonnakin! Mielestäni ehkä kivointa olivat iltanuotiot, ja erityisesti raamattutunnit olivat tosi hyviä ja mukaansatempaavia!

Hanna ja Oskari Kankare vierailivat leirillä 1,5-vuotiaan tyttärensä Leonan kanssa. Heidän kokemuksensa kuvaavat perinteen jatkumista.

—Tämä oli jo nyt mahtava kokemus. Vapaaseurakunnan loistavat kesäleirit (erityisesti Kihniön) ovat olleet tärkeä osa perhettämme, onhan Leonan pappa Harri Kankare johtanut leirejä Kihniöllä jo 37 vuotta. Itse olemme Harrin lapsina olleet mukana ainakin 20 lastenleirillä, joista on tarttunut valtavaa pääomaa ja tärkeitä asioita – aina hauskanpidosta ja ystävistä hengelliseen pääomaan asti, Oskari Kankare kertaa.

He korostavat, kuinka tärkeää oli, että oma tytär pääsi tutustumaan tähän mahtavaan ja lämpimään ympäristöön jo pienenä. Leona nautti turvallisessa ja rakkaudellisessa ilmapiirissä, ja leirin musiikki sekä bändi herättivät hänen mielenkiintonsa.

—Olipas hienoa itsekin olla mukana Kihniöllä ja nähdä, kuinka tärkeää on lapsityö — ja näin kesäisin lastenleirityö — on. Olen vakuuttunut, että noille lapsille jää pysyvästi jotain matkaan. Kihniön leirityötä ei turhaan kutsuta legendaariseksi. Uskallamme väittää, että tuotannoltaan se on koko Suomen paras lastenleiri, Oskari ja Hanna Kankare kiteyttävät.

Pukkitaistelussa sai ottaa kisaa vetäjän Juho Shemeikan kanssa. Kuva: Hanna Annala
Teksti: Elisa Hallikainen
JAA ARTIKKELI: