Ohjelmavastuussa tänä syksynä olivat ry:n hallituksen jäsenet. Saimme nauttia Helena Penttilän syvälle luotaavista raamattutunneista sekä Sari Matikaisen, Tarja Huuskosen ja Päivi Vettenniemen musisoinneista. Aikaa oli hyvin varattu myös rukoukselle yhteisesti ja ryhmissä. Me osallistujat saimme kokea ilon tulla siunatuiksi. Päivien monipuoliseen ohjelmaan kuuluivat myös Salme Annalan jakama tuokio jalkojen omahoidosta ja Sari Matikaisen näyttämä koskettava elokuva ”Sabina”, joka kertoo Richard ja Sabina Wurmbrantin elämästä.
Päivien teema ”Älä tyydy vähään” löytyy 2. Kuningasten kirjan 4. luvusta, josta Helena Penttilä aloitti opetussarjansa. Profeetanoppilas oli kuollut ja leski pelkäsi velkojan tulevan ja vievän hänen poikansa orjikseen. Nainen huusi tuskaansa Elisalle, kun hänellä ei enää ollut muuta kuin tilkka öljyä talossaan. Elisan ohje naiselle oli vähintäänkin outo. Hänen tuli poikineen hakea kotiinsa kaikki kylästä löytyvät tyhjät astiat. Pian niitä kuitenkin tarvittiin, kun hän sai kaataa öljytilkkasestaan kaikki astiat täyteen öljyä. Lesken toiminnassa on huomattavaa se, että hän pyysi apua profeetalta ja myös totteli häneltä saamiaan sanoja. Meidänkin tulisi pyytää apua ongelmiimme juuri Jumalalta ja odottaa Hänen antamiaan sanoja omaan elämäämme.
Usein tämä valitettavasti vaatii sen, että Jumalan täytyy viedä meidät tosi ahtaalle, ennen kuin apu Jumalalta kelpaa. Usein me tyydymme vain piipahtamaan Herramme seurassa ja hengellinen elämämme on vain pintaliitoa ilman syvää yhteyttä Hänen kanssaan. Emme uskalla rukoilla ”Jumalan muotoisia” rukouksia, vaan esittelemme Hänelle valmiita ideoita, joiden mukaan toivomme Hänen vastaavan. Elämämme on monesti sullottu täyteen kaikenlaista silppua, mikä vie tilaa tärkeimmältä; Jumalan elämältä meissä.
Pian niitä kuitenkin tarvittiin, kun hän sai kaataa öljytilkkasestaan kaikki astiat täyteen öljyä.
Lauantaina Sari Matikainen kertoi Marttyyrien Äänen VOM Siskot -toiminnasta. Hän jakoi hyljeksittyjen, raiskattujen ja sukujensa vainoamien naisten kohtaloista muun muassa Pakistanissa. Siellä järjestetään esimerkiksi ompelukouluja vuosittain noin 200 tällaiselle naiselle. Ompelukone ja taito käyttää sitä voi muuttaa kaltoin kohdellun naisen koko elämän. Irakissa entisille Isisin vangeille järjestetään terapiaa HOPE-keskuksessa. Marttyyrien Äänen nettisivuilta me turvallisemmassa asemassa elävät naiset voimme löytää tapamme tukea heikommassa asemassa olevia siskojamme.
Opetussarjansa toisessa osiossa Helena jakoi sanaa 1 Sam. 1:stä, Elkanasta ja hänen kahdesta vaimostaan Hannasta ja Peninnasta. Tuosta ajasta sanotaan, että Herran sana oli harvinainen, eikä näkyjä nähty. Muistuttaneeko tilanne meidänkin aikaamme, sitä voimme pohtia. Jumalan suunnitelma tuolloin tilanteen muuttamiseksi oli kuitenkin jo valmiina ja se alkoi toteutua, kun Hän itse sulki Hannan kohdun. Peninna kiusasi Hannaa ja pyrki saamaan hänet raivostumaan Jumalalle. Hanna tyytyi itkemään lapsettomuuden tuskansa alttarilla Jumalalle ja lupasi poikansa Hänelle, jos Hanna hänet saisi.
Kun Hanna sai pappi Eeliltä vakuutuksen rukouksensa kuulemisesta, hän uskoi sen Jumalan sanana. Samuelin saatuaan Hanna latasi poikansa sydämen äidin rakkaudella ja antoi hänet ajaksi Herralle saadakseen olla hänen kanssaan ikuisuuden.
Sunnuntain ehtoolliskokous aloitettiin päivien musiikkivastuullisten Päivi Vettenniemen, Sari Matikaisen ja Tarja Huuskosen laulamalla Asko Pollarin laululla Hän elämää kantaa. Laulu oli johdanto pastori-evankelista Helena Penttilän saarnaan.
Penttilä kertoi saarnansa alkuosassa ystäväpariskuntansa elämästä. Jumala oli auttanut pariskuntaa vuosikymmenten aikana eteen tulleiden haasteiden ja elämän mukanaan tuomien rankkojen vastoinkäymisten aikana. Pollarin laulu kuvaa, missä heidän turvansa on: Hän elämää kantaa, ja taivaan rantaan, kun sateenkaari piirtyy, meille muistuttaa: Ei kuolemalla, ei millään taivaan alla, ole valtaa ohi kaikki valtiaan.
Varsinaisessa saarnassaan Penttilä vei meidät hetkeen, jossa Pietari ja opetuslapset olivat veneessä. Opetuslapset näkivät Jeesuksen tulevan heidän luokseen vetten päällä kävellen. Suuri hämmennys ja pyhä pelko valtasi heidät: Kuka hän on?
Hän antoi heidän purkaa kipunsa, pettymyksensä ja epäuskonsa rauhassa.
Oman elämämme tuskien keskellä meidän on hyvä tiedostaa, että Jumala kyllä vielä nostaa lapsensa syliin ja elämä alkaa avata uusia näköaloja. Ja meidänkin sydämemme saa riemuita Hannan tavoin ja ymmärtää, että Jumalan ikuinen elämä meissä on se timantti, jota ei kannata hukata kaiken toisarvoisen alle. Joskus Jumalan täytyy vain viedä meidät kuin veneet telakalle putsattaviksi, että saisi hiottua meidät omiin suunnitelmiinsa sopiviksi.
Ehtoollishetkessä sunnuntaina Helena vei kuulijansa Emmauksen tielle hämmentyneiden opetuslasten mukaan. Jeesus liittyi heidän seuraansa kohteliaasti vaivihkaa. Hän antoi heidän purkaa kipunsa, pettymyksensä ja epäuskonsa rauhassa. Jälleen kerran Jeesus selitti kirjoituksista sen, mitä ne ennustivat Hänestä, mutta vasta leivän murtaminen majapaikassa avasi oppilaiden silmät tunnistamaan Jeesuksen. Jeesus eli siinä heidän silmiensä edessä. Epäusko ja kuolemanpelko väistyivät, ja syntyi ilo. Ehtoollisella saamme riemuita siitä, miten Jeesus, ikuinen elämä, elää meissä. Tällöin kuolemastamme tulee vain muutto ikuiseen elämään!
