Urho Ahtinen syntyi Impilahdella 18. helmikuuta 1934. Sieltä alkoi hänen evakkomatkansa äidin ja sisarusten kanssa Outokumpuun. Sitten tie vei Helsinkiin, jossa hän teki uskonratkaisunsa 22-vuotiaana. Helsingissä hän tapasi myös Pieksämäellä syntyneen Kirsti Raition. Heidät vihittiin avioliittoon helluntaina 1959.
Pian uskoontulonsa jälkeen Urho sai voimakkaan kutsun Jumalan valtakunnantyöhön. Ovet kokoaikaiseen julistustyöhön eivät kuitenkaan avautuneet. Ahtisten tie vei sitten Helsingistä Ruokolahdelle, Kotkaan, Varkauteen ja lopulta Pieksämäelle. Päivätyönsä ohella Urho toimi erilaisissa tehtävissä seurakunnissa. Kun hän jäi eläkkeelle, hänen kutsumuksensa avautui ensin vankilatyöhön Mikkelissä ja Pieksämäen Naarajärvellä. Sen rinnalle tulivat evankelioimismatkat Kostamukseen ja Kantalahteen Neuvostoliitossa.
1960-luvulla Kirstiä ja Urhoa oli profetiassa kehotettu opiskelemaan venäjää ja varustautumaan hengelliseen työhön Neuvostoliitossa. Tämä näky toteutui vasta Kirstin jäätyä eläkkeelle. Yhdessä he tekivät vuosien aikana lukuisia evankelioimis- ja avustusmatkoja Vienan karjalaan ja Karjalaan.
Sen jälkeen Kirsti ja Urho saivat kutsun tulla Pietariin. Heidän työnsä alkoi ensin juutalaisten parissa syksyllä 1998. Pian se vaihtui työhön useissa Pietarin vankiloissa. Kun Venäjän vankilat sulkeutuvat ulkomaiselta hengelliseltä työltä vuonna 2010, työ jatkui Pietarissa internaateissa koronapandemiaan asti.
Lähes 40 vuotta useiden vankiloiden johtotehtävissä Neuvostoliitossa ja Venäjällä toiminut Vjatseslav Kadrykov on kuvannut Urhon toimintaa: ”Kun Urho puhuu, se on sydämen puhetta sydämelle… Kun Urho rukoilee kokosydämisesti suomeksi ja kokonaan itsensä Jumalalle antaneena, hän ’laittaa kuulijoiden sieluun Jumalan sanaa’.” Kadrykovin mukaan Kirsti ja Urho ovat olleet ”kuin enkeleitä Pietarin vähäosaisille”.
