Seppo Mäki ja Anni Harada pohtivat hetken, miten parhaiten määrittelisivät pari vuotta sitten perustetun seurakuntien tukitiimin ydintehtävän. Tiimi auttaa vapaaseurakuntia haastavissa tilanteissa.
– Tuemme hyvää vuorovaikutusta, ehdottaa Mäki.
Harada nyökkää, juuri siitä on kyse.
Mäki oli ennen tukitiimin perustamista havainnut, että seurakuntien ongelmatilanteissa käännytään usein kirkkokunnanjohtajan tai diakoniajohtajan puoleen, vaikka asia ei sitä aina edellyttäisi. Jos ongelmaan liittyy esimerkiksi Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys, kirkkokunnanjohtajan on toki tarpeen olla prosessissa mukana. Tukitiimin osaaminen tulee esiin, kun haasteet painottuvat vajaaseen tai huonoon kommunikaatioon. Koska useimmilla tiimin jäsenistä ei ole muuta asemaa Vapaakirkon organisaatiossa, he ovat varsin neutraali ja tasavertainen taho suhteessa seurakuntiin.
– Meillä ei ole määräysvaltaa, voimme vain tarjota puitteita keskustelulle, Seppo Mäki kuvaa.
Vaikka moni tiimin jäsenistä tuntee laajalti vapaaseurakuntien väkeä, lähtökohta on, että puolueettomuuden säilyttäminen työssä on ehdottoman tärkeää. Tiimi on riittävän suuri, jotta jääviydet voidaan ottaa huomioon. Mäen ja Haradan lisäksi tiimiin kuuluvat Eero Hartikainen, Mirkka Salmensaari, Mari Luotola ja Vapaakirkon diakoniajohtaja Kristian Vilkman. Kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinenkin on ollut mukana, joten todennäköisesti myös hänen seuraajansa liittyy tiimiin. Seppo Mäen rooli on tukea ensi sijassa tiimin jäseniä. Hän tekee Anni Haradan tavoin päätyönään työyhteisösovittelua ja -valmennusta. Lisäksi Mäki myös kouluttaa sovittelijoita kolmessa eri yliopistossa.
Tilaa kokemuksille
Toisinaan asioita hengellistetään seurakunnissa tarpeettomasti, on Seppo Mäki pannut Vapaakirkon pastorina merkille. Anni Haradakin ajattelee, että rukouksella saatetaan ohittaa asioita, jotka on tarpeen puhua auki.
– Jumala antoi meille vastuun antaa anteeksi ja elää sovussa, mutta usein vaadimme Jumalaa hoitamaan asiat puolestamme, Mäki kuvaa.
Yrityspuolella ongelmia ratkotaan usein uudelleenjärjestelyillä. Seurakunnan vahvuus on, että siellä ihmiset otetaan ihmisinä ja arvopohja on lähtökohtaisesti kunnossa — kunhan sen mukaan eletään. Kristillisiin arvoihin lukeutuu muun muassa pitkämielisyys, anteeksianto ja rehellisyys. Lisäksi ymmärretään, että jokainen ihminen on Jumalan luomana arvokas.
– Sovittelun pohjalla ovat kristilliset arvot. Armon löytäminen prosessissa on iso mahdollisuus, Mäki sanoo.
Konflikti ei ole ongelma. Ongelma voi olla se, mitä konfliktille tehdään
Syntinen saa usein olla vain siihen asti, kun tulee uskoon. Voi kertoa, että tällainen ongelma oli, mutta voiko sanoa, että tällainen ongelma yhä on? Konfliktien kautta syntyy mahdollisuus löytää armo.
– Konflikti ei ole ongelma. Ongelma voi olla se, mitä konfliktille tehdään. Jos ollaan armollisia, voidaan kasvaa ja löytää sydänten yhteyttä ja joukkuehenkeä, Mäki pohtii.
Tukitiimin edustajien työ vapaaseurakunnan kanssa on käytännössä sovittelua tai keskustelun tukemista. Tiimi ei ratkaise tai ehdota mitään, vaan auttaa osapuolia kuuntelemaan toisiaan ja etsimään ratkaisut yhdessä.
– Teemme tilaa tunteiden ja kokemusten näkyväksi tulemiselle, Anni Harada sanoo.
Syyllisiä ei etsitä. Kun näkökulmansa saa kertoa, ihmisten välinen yhteys tiivistyy jopa ihmeellisellä tavalla.
Ei tuomarointia
Sovittelun ammattilaisten lisäksi seurakuntien tukitiimiin kuuluu useampi työnohjaaja. Tiimi kokoontuu muutaman kerran vuodessa vahvistamaan jäsentensä sovitteluvalmiuksia. Kun jokin tapaus tulee hoidettavaksi, vastuu annetaan yleensä kahdelle tiimin jäsenelle. Kaikkea tapauksiin liittyvää käsitellään luottamuksella.
Usein ongelmat koskevat erimielisyyksiä, kuormitusta tai pitkäänkin jatkuneita jännitteitä. Rehellisiä riitojakin on.
– Puhumalla löydetään se, mistä varsinaisesti ollaan erimielisiä. Monesti asiat ovat henkilöityneet, mutta lopulta löytyy syitä, jotka kaikki ymmärtävät. Silloin lähdetään etsimään ratkaisuja, Harada kuvaa.
Seppo Mäki lisää, että toki seurakunnissa voi olla kiusaamistakin. Usein ongelmien taustalla on eri näkökulmia siihen, mikä on Jumalan tahto. Kun samoin ajattelevat löytävät toisensa, syntyy jännitteisiä ryhmittymiä.
– Tukitiiminä olemme kiinnostuneita seurakunnan onnistumisesta prosessissa, emme lähde tuomaroimaan, Mäki sanoo.
Huojentaa, kun tulee ymmärretyksi.
Harva lukee toisten ajatuksia, mutta moni yrittää. Mäki huomauttaa, että aikuisen tapa ajatella on hyvin automatisoitunut. Lapsen avoimuus eri tulkinnoille on menetetty.
– Luomme toisista käsityksen, jonka perusteella heidät näemme. Sanotaan, että ihminen uskoo, mitä näkee, mutta oikeasti ihminen näkee, mitä uskoo.
Jos asia on erityisen herkkä tai koskettelee vaikkapa hyväksytyksi tulemisen kokemusta, virhetulkintoja syntyy helposti. Toisten ajatuksia ja tunteita ei kuitenkaan ole tarkoitus tietää ennen kuin ihminen itse ne kertoo. Anni Haradan mukaan on hienoa nähdä, miten vaikuttaa se, kun oman kokemuksensa saa kuvata.
– Se karistaa tarvetta puolustautua tai löytää syyllisiä. Teen lasteni kanssa tätä joka päivä. Menen tilanteisiin puolueettomasti ja varmistan, että kaikki saavat kertoa kokemuksensa. Huojentaa, kun tulee ymmärretyksi.
Ajoissa liikkeelle
Toisinaan vaikea tilanne on voinut jatkua pitkään ennen kuin apua pyydetään. Avunpyyntö saatetaan kokea epäonnistumisen osoituksena.
– Pärjäämiskulttuurimme on sekä vahvuus että heikkous. Kun seurakunnilla on vielä Jumalankin apu, koetaan, että pitää pärjätä muita paremmin, Seppo Mäki sanoo.
Hän muistuttaa, että epäonnistuminen astuu voimaan vasta, kun luovutetaan.
Anni Harada ajattelee, että välillä apua ei pyydetä, koska tilannetta ei hahmoteta ja osata selittää.
– Herkästi vähätellään. Ajatellaan, että asia hoituu omin voimin, tai päätellään, että jos ongelman juurta ei tunnisteta, ongelmaa ei ole. Mutta me kyllä osaamme auttaa syiden tunnistamisessa.
Sekin voi huolettaa, että avunpyynnön myötä tilanteen hallinta luovutetaan pois. Se ei tosin ole totta.
– Varmistamme vain, että keskustelu toimii ja on mahdollisimman avointa, Mäki huomauttaa.
Helppoa se ei ole. Esimerkiksi kiusaus mennä piiloon Jumalan tahdon taakse voi iskeä.
– Keskusteluissa mennään hyvin herkkiin arvoihin ja kokemukseen siitä, olenko rakastettu ja arvostettu, Mäki sanoo.
Hetkinen, emme ole riidoissa ihan vielä, joten kannattaisiko jo nyt ottaa tähän joku.
Seurakunnissa on taustaltaan kirjavaa väkeä, joten avun tarve voi olla pikemmin väistämätöntä kuin häpeä tai epäonnistuminen. Harada kannustaakin laskemaan riman matalalle. Yhteyttä tukitiimiin voi ottaa, vaikkei olisi varma, onko avulle tarvetta. Ei siitä haittaa ole, jos joku ulkopuolinen ohjaa keskustelua ja esittämään hyviä kysymyksiä.
– Voisi ajatella, että hetkinen, emme ole riidoissa ihan vielä, joten kannattasiko jo nyt ottaa tähän joku, Seppo Mäki sanoo.
Kokemus sovitteluista ja tuetuista keskusteluista on poikkeuksetta huojennus. Prosessi tuo näkemystä ja avaa ajattelua, voimaannuttaa ja tervehdyttää. Riidat on tärkeää riidellä. Näin seurakuntiin kertyy pääomaa, joka voi avata sille jopa mahdollisuuksia palvella omaa paikkakuntaa sovittelua vaativissa tilanteissa.
Vastuullista toimintaa
Jos on epävarmuutta siitä, tarvitaanko jonkin jännitteen purkamisessa apua, Anni Harada kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä. Seppo Mäki huomauttaa, että kokeneiden, koulutettujen ammattilaisten palveluista, jotka tukitiimi seurakunnille antaa, maksetaan yrityspuolella pitkä penni.
– Meillä on vastuullinen kirkkokunta, kun tällaista apua tarjotaan.
Mäki muistuttaa, miten Paavali nuhteli Korintin seurakuntaa kysyen, eikö sen parissa ole yhtäkään viisasta ratkaisemaan veljien riidat. Niitä ratkottiin maallisessa tuomioistuimessa.
– Meillä ongelmat halutaan selvittää.
On seurakunnan arvoa ja mahdollisuuksia alentavaa, jos sopua ei löydetä.
Yhteyttä voi ottaa kehen hyvänsä tukitiimin jäseneen. Moni kääntyy diakoniajohtaja Kristian Vilkmanin puoleen. Usein yhteydenoton tekee vanhimmiston puheenjohtaja tai seurakunnanjohtaja, mutta sen voi tehdä rivityöntekijä tai rivijäsenkin. Ihanteellista on, jos asiasta on yhdessä sovittu.
Mäki muistuttaa, että vapaaseurakunnat ovat usein työnantajia, jolloin laki velvoittaa niitä tarttumaan epäasialliseen toimintaan tai häirintään. Suhteessa vapaaehtoistyöntekijöihinkin on hyvä noudattaa samaa periaatetta.
– On seurakunnan arvoa ja mahdollisuuksia alentavaa, jos sopua ei löydetä. ”Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!”
