Heureka-sana juontuu kreikan kielestä ja voidaan suomentaa; olen löytänyt. Huudahdusta käytetään usein asiayhteydessä, jossa ihminen ymmärtää tai löytää jotain todella suurta. Apostolien tekojen luvussa kymmenen Pietari sai kokea oman heureka-hetkensä.
Pietari oli kasvanut ajattelemaan, että ihmisten taustalla oli merkitystä heidän suhteessaan Jumalaan. Nyt Jumala avasi hänen sydämensä näkemään toisin: Kristuksessa ihmiset kaikista kansoista ovat Jumalalle yhtä arvokkaita.
Se oli suuri löytö. Todellinen heureka!
Evankeliumi on ihmiskunnan suurin tasa-arvon tekijä. Sanoma rististä asettaa kaikki samalle viivalle. Rikas ja köyhä, oppinut ja oppimaton, tumma ja vaalea – jokainen on syntinen, tarvitsee Jumalan armoa ja jokaista Jumala rakastaa yhtä paljon! Tämä sanoma alkoi murtaa raja-aitoja, joita ihmiset olivat rakentaneet kansojen, kulttuurien ja ihmisryhmien välille.
Pietarin kokemus oli yksi alkusysäys evankeliumin leviämiseen myös ei-juutalaisten keskuuteen ja sen seurauksena evankeliumi on saapunut maailman ääriin, aina meidän pohjolaamme saakka.
Evankeliumi rakentaa siltoja sinne, minne ihmiset rakentavat muureja.
Kun Elämä ja Valo -järjestöä (ent. Suomen vapaa evankelinen romanilähetys) perustettiin, romanit olivat Suomessa monin paikoin evankeliumin ulkopuolelle jäänyt kansanryhmä. Jumala kuitenkin oli sytyttänyt muutamien uskovien sydämiin näyn tavoittaa ja rakastaa myös tätä vieroksuttua kärrykansaa.
Näyn ympärille kokoontui ihmisiä eri seurakunnista – Vapaakirkosta, baptistiseurakunnista ja helluntaiherätyksestä. Valtaväestön ihmisiä ja muutamia uskoon tulleita romaneita. Heitä yhdisti Jumalan antama yhteinen näky ja lopputulos on kaikkien nähtävillä.
Evankeliumi rakentaa siltoja sinne, minne ihmiset rakentavat muureja.
Romanien keskellä alkoi voimakas herätys. Se muutti koko suomalaisen romaniväestön historiaa ja tulevaisuutta. Tänään romaneita on kaikkialla aktiivisesti mukana seurakuntien elämässä eri puolilla, ja he palvelevat seurakunnissaan monissa eri tehtävissä.
Kaikkialla Euroopassa seurakuntien ovet eivät valitettavasti vieläkään avaudu romaniuskoville. Ennakkoluulot, kulttuurierot ja asenteet voivat olla uskovissakin sitkeitä.
Suomalaisella romanilähetystyöllä on ollut tässä merkittävästi annettavaa myös Euroopalle. Meidän kokemuksemme kertoo, että erilaisuus ei ole uhka seurakunnalle, vaan se on sen rikkaus. Pitkäjänteisen työn seurauksena olemme saaneet iloksemme nähdä, että monin paikoin sydämet ja seurakunnat ovat avautuneet ottamaan vastaan romaniystäviä.
Meidän kokemuksemme kertoo, että erilaisuus ei ole uhka seurakunnalle, vaan se on sen rikkaus.
Ilmestyskirjan seitsemännessä luvussa Johannes näkee Jumalan edessä suuren joukon pelastuneita laulamassa kiitosta Jumalalle. Ihmisiä, jotka olivat kaikista kansoista, heimoista ja kielistä. Ei erillään toisistaan, vaan yhdessä.
Se on kaunis kuvaus tulevasta, mutta onneksi meidän ei tarvitse odottaa sinne saakka, vaan voimme saada kokea jo esimakua tulevasta evankeliumin luoman yhteyden kautta.
Yhdessä eteenpäin, perille asti!
