Arvostan Juha Mikkosen ajatusta siitä, että Raamattua tulee lukea ymmärryksellä ja kunnioituksella ja että sen sisältö on monitasoinen. Olen kuitenkin eri mieltä väitteestä, ettei lapsille tulisi antaa lukea Raamattua itse.
Raamattu on ennen kaikkea elävä Jumalan Sana, joka kasvattaa ja ohjaa kaikenikäisiä. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle:
”Ja koska jo lapsuudestasi saakka olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2 Tim. 3:15)
Raamattu on ennen kaikkea elävä Jumalan Sana, joka kasvattaa ja ohjaa kaikenikäisiä.
Paavali ei tarkoittanut lastenraamattua, vaan Vanhan testamentin kirjoituksia – samoja, joita Jeesus itse luki ja siteerasi. Tämä kertoo siitä, että Jumalan Sana on lapselle ravintoa jo varhain.
Raamattu ei ole vain tiedon lähde, vaan se muovaa sydäntä. Siksi sen äärellä tulisi ohjata lapsia jo varhaisessa iässä. Vanhempien ja seurakunnan tehtävä on tukea ymmärtämistä ja keskustella vaikeista kohdista, ei suojella liikaa Jumalan ilmoitukselta.
Psalmin 119 jae yhdeksän muistuttaa: ”Kuinka nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Sitä noudattamalla sinun sanasi mukaan.”
Sama pätee lapseen. Kun Jumalan sana saa juurtua sydämeen, se varjelee ja ohjaa koko elämää. Lapsen ei tule jäädä ilman tätä perustusta.
Näin hänelle kasvaa luonteva suhde Sanaan ja sen arvovaltaan.
Lastenraamatut voivat olla hyvä apuväline, mutta ne eivät korvaa varsinaista Raamattua. On arvokasta, että lapsi näkee itse, että tämä kirja on tärkeä ja että siihen tartutaan joka päivä. Näin hänelle kasvaa luonteva suhde Sanaan ja sen arvovaltaan.
Siksi uskon, että Raamatun lukeminen ja Sanalla perustelu ovat kristillisessä ohjauksessa välttämättömiä. Kun lapsi oppii jo varhain kääntymään Jumalan sanan puoleen, hänellä on tulevaisuudessa vakaa pohja – ei ihmisten mielipiteissä, vaan Jumalan totuudessa.
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4:4)
