Kuluneena vuonna Vapaakirkolla on ollut merkittävä määrä mittavia ja haastavia taloudellisia hankkeita. Esimerkkeinä voidaan mainita Santalan kiinteistön kaupasta saamatta tulleet eurot, Kiponniemen lisärakennuksen viivästymisestä seurannut lisälasku, kirjakustantamisesta luopumisen vaihtoehtoihin liittyvä työstäminen sekä Kiponniemen toiminnallisen alijäämän taittaminen.
Vapaakirkon tulee olla vähemmän instituutio ja enemmän lähetysliike ja seurakuntien liike. Se tarkoittaa, että evankeliumi Jeesuksesta pitää viedä uudelleen liikkeemme ytimeen. Vapaakirkon tunnustuksen mukaisesti ydintehtävämme on kristillisen uskonelämän herättäminen ja vaaliminen (säilyttäminen). Tässä maassa on valtava määrä ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta. Miten hyvä sanoma tavoittaa heidät? Tässä maailmassa on satoja kansanryhmiä, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Mikä on vapaakirkollisen liikkeemme osuus tässä Jumalan missiossa?
Haluan nähdä uutta elämää! Nykyisten seurakuntien virkistyvän ja kasvavan. Evankeliumin valloittavan sydämiä ja uusista uskovista muodostuvia uusia yhteisöjä ja seurakuntia. Tällä hetkellä kirkossamme on käynnissä kaksitoista seurakunnanistutusta. Upeaa!
Evankeliumin tähden meidän on liikkeenä satsattava edelleen yhteiseen rukoukseen, keskusteluun, keskinäiseen yhteyteemme ja aitoon kohtaamiseen. Uskon, että Jumala haluaa puhua meille ja laskea sydämellemme näyn: Sato on kypsää – rukoilkaa väkeä elonkorjuuseen!
Suomessa ja meidän liikkeessämme on nyt etsikkoaika. Kesäkuun alussa tuhannet nuoret täyttivät Helsingin jäähallin ylistyksellä, rukouksella, antautumisella Jumalalle ja hänen valtakuntansa työlle. Sadat sitoutuivat lähetystyön jatkopoluille. Tämä liike kanavoitukoon seurakuntiin uutena elämänä. Nyt ei saa käydä kuin CE-liikkeelle, joka jäi irralliseksi paikallisista seurakunnista. Peräänkuulutan paimenuutta ja avaraa sydäntä uutta sukupolvea kohtaan.
Käsissämme on haastavia tilanteita, joihin paneudumme rukouksella, huolella, ahkeruudella ja tarkkuudella. Samalla edessämme on valtavia evankeliumin ja uuden elämän mahdollisuuksia. Niihin haluamme heittäytyä sanoen: ”Tässä olen, lähetä minut!”
Kysymys kuuluu edelleen: Mihin kiinnitämme katseemme? Saman todellisuuden näkeminen voi saada meidät joko pelkäämään hirveitä petoja tai kaipaamaan ihania ketoja. Kahdestatoista vakoojasta ainoastaan Joosua ja Kaaleb näkivät viholliskuvien keskellä Herran.
Salli minun ehdottaa, että samalla, kun teemme kaiken voitavamme isojen haasteiden edessä, ensisijaisesti rukoilisimme yhdessä taivaallista näkökykyä.
