Mitä mielenterveys on tänä päivänä, kun yhteiskuntamme on monilta osin murroksessa? Päteekö sama mielenterveyden määritelmä kuin ennen?
Yhteiskunnan muuttuessa myös ymmärrys mielenterveydestä käsitteenä muuttuu. Puhumme paljon hyvästä mielenterveydestä, jolle on oma WHO:n määritelmänsä. Ajattelen kuitenkin, että nykyihmisen psyykkistä hyvinvointia kuvaavampi termi on ”riittävä mielenterveys”. Se antaa tilaa elämän kuormituksista johtuvalle henkisen voinnin häilyväisyydelle perusterveillä sekä heille, joiden tilanne sisältää stigmatisoivan mielensairauden.
Jos ihminen kokee elävänsä laadukasta elämää psyykkisestä sairaudesta huolimatta, hänellä on riittävästi mielenterveyttä.
Pystyvyys tehdä työtä on yksi hyvän mielenterveyden kriteeri. Meidän aikamme työntekemisen kulttuuri on muuttunut, ja murros on tuonut osa-aikatyön yhä laajemmin kaikkien ulottuville. Tämä voi auttaa psyykkisiä haasteita potevankin työllistymistä omien voimavarojen mukaisesti.
Kun mielenterveyden ongelmia kohdannut kykenee tekemään palkkatyötä, hänellä on riittävästi mielenterveyttä. Jos ihminen kokee hyvän toimintakykynsä puitteissa elävänsä laadukasta elämää psyykkisestä sairaudestaan huolimatta, hänellä on silloinkin riittävästi mielenterveyttä.
Jos ihminen on onnellinen diagnoosista huolimatta ja kykenee huolehtimaan itsestään, kuuluuko häntä pitää sairaana?
Henkilökohtainen kokemus omasta psyykkisestä tilasta on lopulta subjektiivinen. Jos ihminen on onnellinen diagnoosista huolimatta ja kykenee huolehtimaan itsestään, kuuluuko sellaista ihmistä pitää sairaana? Eikö oireilua voitaisi silloin pitää enemmänkin hänen henkilökohtaisena ominaisuutenaan?
Meistä kukaan ei voi aina hyvin, sillä elämä sisältää kuoppia ja kolhii kulkijaa. Vahvinkin voi sairastua, toisaalta sairastunutkin voi toipua ja jatkaa tasapainoista elämää. Siksi näytän vihreää valoa — ei hyvälle — vaan riittävälle mielenterveydelle!