Kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi
Jokainen päivä alkoi Teologisen opiston osuudella, joista muodostui hyvä kokonaisuus. Päivien teemaan, eli aidon evankeliumin lähteelle, meitä johdattelivat Markus Nikkanen, Timo Lehikoinen ja Suvi Kankkunen. Jokainen opettajista pääsi yllättämään, minut ainakin. Toki sitä osasin jo odottaakin. Näistä teemoista varmaan kuullaan seurakunnissa syksyn aikana. Teologinen opisto on valmistellut myös hyvää täydennyskoulutusta ensi talveksi.
Anniina Halosen ja Miika Hämäläisen sydämet sykkivät uusille seurakunnille. Evankeliumi menee parhaiten eteenpäin uusien seurakuntien kautta. Jumalan valtakunta menee yhdessä eteenpäin ja sytyttää ihmisiä tavoittamaan myös erilaisia alakulttuureja. Anniina haastaa, että meneekö evankeliumi minun kauttani läpi. Miika puolestaan nostaa ajatuksen meistä. Paavalin roomalaiskirjeessä on pitkä lista hänen työtovereistaan. Onko meillä työtovereita ja teemmekö asioita yhdessä?
Uusien seurakuntien istutuksessa on kyseessä paluu vapaakirkollisuuden juurille. Vapaakirkko syntyi reilu sata vuotta sitten, ja silloin istutettiin uusia seurakuntia. Jotkut saattavat pelätä, että emoseurakunta kuivettuu. Näyttää kuitenkin siltä, että istuttavan seurakunnan elinvoima vahvistuu samalla. Uuden seurakunnan istuttaminen ei ole mikään yksinkertainen ja helppo asia, mutta siinä tuntuu olevan jotain todella kutsuvaa.
Kuulimme myös Laukaan vapaaseurakunnan huikean tarinan. Muutamassa vuodessa on Laukaaseen noussut vakaa ja paikkakunnalla arvostettu yhteisö Kari ja Erja Ahlrothin johdolla. Erjaa mietitytti Laukaan prosessissa, että mitä sitten, jos tämä epäonnistuu. Hän tajusi, että seurakunta on Jumalan hanke, ei ihmisten. Laukaan tiimi oli mukana M4-tiiimiprosessissa, ja se oli hyödyllinen prosessi.
Isän sydän – aidon evankeliumin ilmentymä
Tärkeä osa työntekijäpäiviä on iltatilaisuudet. Niiltä odotetaan ensi sijassa tilaa ja aikaa omalle pysähtymiselle ja kohdatuksi tulemiselle. Tänä vuonna teemana oli Isä sydän. Puhumme usein Jumalan rakkaudesta saarnapöntöistämme, mutta joskus unohdamme sen kuuluvan myös meille. Seurakunnan työntekijäkin täytyy saada kuulla evankeliumin itselleen.
Isän sydämestä oli jakamassa Rauno ja Anna-Liisa Kokkola, sekä omat pastorit Erkki Keski-Lusa, Arto Kortemaa ja Ari Urhonen.
Anna-Liisa muistutti, että hengellisen työn tekijät ovat ensi sijassa Jumalan lapsia.
—Jumalan rakkaus on peruskauraa, jota puhumme toisille. Puhutaan sitä nyt itsellemme, Anna-Liisa Kokkola painotti.
Rauno puolestaan rohkaisi meitä Jumalan työpöydälle. Mikään ei ole niin turvallista, kuin olla Jumalan käsiteltävänä. Samalla hän haastoi eitä myös siunaamaan ihmisiä.
—Onko sinulla pokkaa laskea kätesi sairaiden päälle ja rukoilla, Rauno Kokkola pohti.
Siinä on vähän miettimistä itse kullekin.
On aina rohkeaa puhua totta kipeistä asioista, mutta vallankin tilaisuudessa, jossa kuulijoina on työ- ja taistelutovereita. Mitä jos sydämestä löytyykin tyhjyyttä, orpoutta, tuomitsemista ja muita ei niin miellyttäviä asioita? Mitä jos tajuaakin, että sydämen usko onkin vaihtunut pään uskoon?
Miten ihanaa oli löytää Isä, joka rakasti! Vuosien ja vuosikymmenten aikana on sydämeen kertynyt paljon asioita, jotka estävät meitä näkemästä Isän kasvoja oikein. Jumala alkoi käsitellä asioita, niin Itku murtautui läpi ja puhdisti sydäntä.
—Meidän ongelmamme ei ole se, että rakastamme Jumalaa liian vähän, vaan se, että emme ymmärrä kuinka paljon Jumala rakastaa meitä, Ari Urhonen kiteytti.
Opiskelijat
Opiston opiskelijat olivat myös päivillä mukana. Hyviä tyyppejä on valmistumassa työntekijäkaartiimme. Jokainen sai pitää minuutin hissipuheen ja kertoa jotain oleellista itsestään. Monipuolisia, lahjakkaita ja kutsumustietoisia opiskelijoita. Osalla on jo kuviot selvillä ja osalla vielä auki. Nyt on siis loistava hetki tehdä tuttavuutta opiskelijoiden kanssa, jos seurakunnassa on lähivuosina tarvetta uudelle työntekijälle.
Nyt on aika!
Yllättävän monta kertaa tuli esille ilmaisu, että nyt on aika. On aika aidolle evankeliumille, on aika istuttaa uusia seurakuntia. Tapahtuman päätteeksi olimme vielä Jaana Räsäsen johdolla Jumalan edessä ja ehtoollisella. Kaarina Hoffrén jakoi näyn kauniista ja häikäisevästä morsiamesta. Kansa odotti morsiamen puhetta. ”Morsiamen on aika puhua nyt!” Seurakunnan on aika puhua nyt!
Haastatteluja
Kyselin vielä muutamalta osallistujalta tunnelmia.
Niilo Ahola, nuorisotyöntekijä Espoosta, kommentoi kolmen vuoden vankalla kokemuksella, että olivat parhaat työntekijäpäivät. Teologisen opiston opetus oli varustavaa, ja muuten tilaisuudet koskettivat häntä työntekijänä.
Jani ja Raisa Jalo ovat Huittisten pastorit ja valmistautumassa lähetystyöhön. He kokivat tärkeäksi verkostoitumisen ja kohtaamiset. Teologisen opiston setti oli hyvä, ja Isän sydän -illat olivat käytännön sovellus aidosta evankeliumista. On tärkeää kuulla kokeneiden pastoreiden elämän polusta.
Risto Wotschke, Oulun vapaaseurakunnan pastori, kommentoi, että parasta on ihmisten kohtaaminen, ylistys ja hengellinen anti. On hyvä päästä tutustumaan uusiin työntekijöihin. Tärkeää on myös iltahetket, joissa Jumalan kohtaaminen on keskeisin asia. Niissä on tilaa jakaa asioista rehellisesti.
