Viikonlopun kouluttajina olivat viime vuoden tapaan Minna ja Veli-Pekka Joki-Erkkilä Tampereelta. He avasivat meille aluksi Ruutin ja hänen miniänsä elämän vaiheita ja sitä, miten Jumalan johdatus ja huolenpito toteutui heidän elämässänsä.
Ruutin tavoin mekin saamme luottaa Jumalaan kaikissa elämämme eri vaiheissa, ja Veli-Pekka Joki-Erkkilä kehottikin meitä Filippiläiskirjeen tekstillä: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6–7).
—Saatiin oikea syväluotaus Jumalan Sanaan, elävää leipään. Sitä mutusteltiin ja mietiskeltiin yhdessä, mikä oli mielestäni hyvin yhteyttä luova tapa tutkia Raamattua, tapahtumaan osallistunut Lotta Pylkkänen iloitsi.
—Oli ilo kuunnella rauhallista, levollista opetusta. Yleisö sai jakaa omia kokemuksiaan ja oivalluksiaan. Itseäni jäi puhuttelemaan seitsemän askeleen polku huolettomuuteen. Sitä opettelen, Marja-Leena Luukkonen jatkoi.
Rukouksiimme on hyvä soveltaa Joni Earecson Tadan kehittämää 20:80-sääntöä, joka tarkoittaa sitä, että rukouksesta 20 prosenttia olisi pyyntöjä ja 80 prosenttia ylistystä, kiitosta ja keskittymistä Jumalaan.
—Älä anna ajatustesi viipyä toiveessa, että jokin menneisyydessä olisi toisin tai että nykyisyys olisi toisenlainen mitä on. Kaikkivaltias Jumala rakastaa sinua paremmin kuin sinä itseäsi, Kaija Hannula kiteytti tapahtuman antia.
—Älä viivy huomisen murheissa. Raskainta on usein se, että kannamme huoliamme etukäteen. Huominen kuuluu Jumalalle ja hän on luvannut pitää meistä huolta.
Sunnuntain ehtoollissaarnan piti Helena Penttilä, hänen aiheenansa oli Psalmi 73. Psalmissa kerrotaan, kuinka Aasaf joutui ristiriitaan katsellessaan, miten jumalaton menestyy. Aasaf yritti omalla ymmärryksellä selittää asiaa, mutta se oli vaikeaa, kunnes hän pääsi sisälle Jumalan pyhyyksiin ja ymmärsi, mikä on jumalattoman loppu.
Aasafin onni on olla lähellä Jumalaa. Jumala haluaakin avata meidän silmämme näkemään, mikä meitä odottaa, kun meidän aikanamme täällä maan päällä päättyy. Ikuisuuden näkökulmasta meidän ahdistuksemme täällä ajassa on vain lyhyt hetki.
