Seuris Specialin kahdeksasta leiriläisestä huolehti kuusi henkilökunnan jäsentä, joista kolme toimi henkilökohtaisena avustajana jollekulle leiriläisistä. He ohjasivat silti oma-aloitteisesti myös muita leiriläisiä, kiittelee leirin johtanut Eero Kinnunen.
Historianopettajaksi opiskeleva Kinnunen on toiminut aktiivisesti Vapaakirkon valtakunnallisessa ja Jyväskylän vapaaseurakunnan paikallisessa nuorisotyössä. Ammattitaustaa erityistarpeisten nuorten parissa hänellä ei ole, mutta kehitysvammaisen pikkuveljen kautta kokemusta on kertynyt. Seuris Specialin opetuksesta vastasi erityispedagogi Pauliina Vesterinen.
Leiri leirin sisällä
Seuris Special hakee Kinnusen mukaan uutena konseptina vielä muotoaan. Nyt se toteutui ensikertaa Kiponniemessä ja selkeästi omana kokonaisuutenaan suhteessa isoon leiriin. Perusseuriksen aikataulut määrittivät päivärunkoa, mutta esimerkiksi oppitunteja oli Seuris Specialissa päivittäin yksi vähemmän. Puolet leiriläisistä osallistui ohjaajien tukemana perusleirin oppitunneille, puolet omaan opetukseen. Muutoin ison leirin ohjelmaan osallistuttiin valikoiden.
– Mahdollisuus mennä mukaan leikkeihin ja muuhun toimintaan oli, mutta aika paljon leiriläisemme tykkäsivät olla ja pelata omassa porukassa ison leirin puuhia sivusta seuraillen, Kinnunen kertoo.
Ruokailut porrastettiin niin, että Seuris Special söi omassa rauhassaan ensin. Yhteisille iltanuotioille mentiin nauttimaan rennosta ohjelmasta, minkä jälkeen pidettiin omalla porukalla hartaus ja rauhoitettiin iltaa. Halukkaat saivat vielä palata isomman leirin iltaohjelmiin.
Oli tervetullut olo, eikä tuntunut, että olemme mukana ulkopuolisena.
Kaiken kaikkiaan Kinnunen kokee, että tasapaino oman ja yhteisen ohjelman välillä oli hyvä.
– Ja ison leirin tyypit ottivat meidät loistavasti vastaan. Oli tervetullut olo, eikä tuntunut, että olemme mukana ulkopuolisena.
Seuris Specialin henkilökunnalle Kinnunen antaa kiitosta säästelemättä.
– Jokainen antoi niin hienosti ajastaan ja oli läsnä. Näille nuorille pitää olla eri tavalla tavoitettavissa ja luomassa turvaa ja yhteyttä kuin normileirillä.
Myös tiimin keskinäinen tukeminen ja huumori toimivat.
– Kaiken kaikkiaan harvinaisen onnistunut leiri, joka jäi sydämeen erityisellä tavalla.

Saumatonta sujumista
Seuris Specialin tavoitteena oli luoda turvallinen tila, jotta erityistarpeiset nuoret voivat osallistua sekä omiin että yhteisiin ohjelmaosuuksiin. Seurakuntakoulun pääasiat tulivat viestityiksi, mutta omaan aikaan ja lepoonkin oli mahdollisuus. Hyvästä tasapainosta kertoo, että kaikki leiriläiset pystyivät osallistumaan kaikkiin ohjattuihin tilanteisiin.
Käytännön järjestelyjen ja tilaratkaisujenkin suhteen löydettiin hyvät ratkaisut, vaikka suunnittelua haastoi se, ettei nuoria tavattu etukäteen. Toki huoltajilta saatiin paljon ennakkotietoa. Edes leiriläisten ja henkilökunnan sukupuolten epäsuhta ei lopulta aiheuttanut ongelmia esimerkiksi peseytymistilanteissa.
– Kaikessa näki Herran käden ja johdatuksen. Asiat menivät tosi hyvin ja saumattomasti. Vaikeita tilanteita tai haastavuuksia leiriläisten kanssa ei tullut. He olivat ihania ja antoivat hienosti itsestään. Upeaa, miten Pyhä Henki vaikutti siinä, että nuoret saivat kokea, että on oma tiimi ja omat tyypit, Eero Kinnunen sanoo.
Vaikea sanoa vähempääkään, leiri oli niin hieno kokemus.
Seuris Specialin päätteeksi kolme leiriläistä kävi kasteella Kiponniemessä. Kinnunen kertookin uskaltaneensa melkeinpä todeta erään tiimiläisensä kanssa, että leiri oli täydellinen.
– Tuntui, että siihen saatiin kaikki mitä tarvittiin. Vaikea sanoa vähempääkään, leiri oli niin hieno kokemus.
Leiriläisiltä ja huoltajilta saatu palautekin tukee tätä.
– Erityisesti lämmitti, että leiriläiset kokivat olonsa tosi turvalliseksi. He saivat ystäviä ja kokivat kuuluvuutta. Se kyllä herkisti.

”Vallankaappaus” seurakuntakoululeirillä

Vajaa 50 leiriläistä Kiponniemeen koonneen heinäkuun seuriksen ja Seuris Specialin lisäksi Kiponniemessä järjestettiin kesäkuussa noin 70 leiriläisen seuris.
– Suuri leiri ryhmäytyi nopeasti, jo ensimmäisenä iltana iso joukko pelasi koppipalloa yhdessä, kertoo kesäkuun seuriksen johtanut Riikka Salmensaari.
Vaikka leirille saapui muutamia valmiita kaveriporukoita, muillekin löytyi kaveri tai porukka. Heinäkuun seurikselle tulleet taas eivät juuri tunteneet toisiaan etukäteen. Tutustuminen ja ryhmäytyminen etenivät hitaasti mutta varmasti, kertoo leirinjohtaja Satu Klemm.
Hänelle leirin huippukohtia olivat tilanteet, joissa porukan näki olevan täysillä, ilolla ja keskittyneesti mukana.
– Silloin on päästy siihen mitä toivottiin, on syntynyt yhteys, olipa kyseessä pieni kohtaaminen tai isompi ryhmätilanne.
Tämän takia me tätä teemme.
Usein vaikkapa itsekin nuoren isosen todistus Jumalan vaikutuksesta elämässä osuu ja upposi.
– Jumala on tuolloin todella lähellä ja tekee työtään nuorten sydämissä.
Hyviä kohtaamisia syntyi myös ”iltakämpissä”, eli henkilökunnan kiertäessä juttelemassa päivän kuulumiset ja toivottamassa hyvät yöt. Juttu saattoi jatkua pitkään ja syvälle. Kun Klemm kysyi leirin lopussa, kuinka moni oli päättänyt sen aikana seurata Jeesusta kokosydämisesti, käsiä nousi paljon.
– Tämän takia me tätä teemme.


Huvittavan koskettavaa
Jumalan kohtaamiseen keskittyneet yhteysillat nousivat kesäkuun leirillä suosioon.
– Jossain kohti leiriä leiriläiset itsekin alkoivat rukoilla toistensa puolesta. Staffina iloitsimme ilta illan jälkeen kuullessamme toisiltamme, miten Jumala oli toiminut eri leiriläisten kohdalla, Rikka Salmensaari kertoo.
Viimeisenä iltana leiriläisetkin saivat käyttää todistuspuheenvuoroja, ja niitä riittikin toista tuntia.
– Moni oli ottanut uusia askelia Jeesuksen kanssa tai tullut uskoon.
Ilmapiiri oli jopa huvittuneen koskettunut, kun Salmensaari itse yritti illan johtajana jo ohjata ohjelmaa päätökseen.
– Leiriläiset ryhtyivät ryntäämään lavalle jakamaan vielä yhden todistuksen lisää ennen kuin itse ehdin sinne! Yksi leiriläinen tokaisi pilke silmäkulmassa, että leirin valta on nyt kaapattu leiriläisille. Se olikin helpoin ja ilahduttavin paikka antaa periksi!

