Kun puhutaan maanpuolustuksesta, kirkkojen ja herätysliikkeitten kanta tästä on historiallisesti ollut hyvin vaihteleva. On mietitty sodan oikeutusta ja moraalia. Entäpä yksittäisen kristityn ajattelu maanpuolustuksesta, kun samalla koetaan syvästi, että meidät on kutsuttu rauhan tekijöiksi? Uuden testamentin miekkakin vertauskuvana löytää usein monta tulkintaa.
Suuret kirkkokunnat ovat ajan saatossa määritelleet oikeutetun sodan esivallan käskystä viimeiseksi keinoksi, jos sodan tarkoitus on todellisesti puolustaa kansaa ja turvata sen elämä ja jos siihen on myös varauduttu.
Uuden testamentin lehdiltä emme löydä kohtaa, joka kieltäisi yleisesti toimimasta sotilaana, emme edes erillistä kieltoa kristityille. Sota on tosin julmaa, ja siihen liittyy myös moraalikysymyksiä. Raamatun valossa ymmärrän, että moraali oikeasta ja väärästä koskee kaikkia ihmisiä, olivat he kristittyjä tai eivät.
Kun puhumme oikeutetusta sodasta, se ei kata vääryyttä. Siksi tästä vastuusta eivät ole kirkotkaan voineet vetäytyä, vaikka niiden tehtävä olisikin juuri rauhantyö. Eturintamasotilaan rooli ei varmastikaan sovi kaikille, ja kristittyjen ja muidenkin on ollut lupa kieltäytyä omantunnon syistä yhteiskunnan aseellisesta puolustuksesta.
Omantunnon tuomarille onkin hyvä antaa arvonsa. Maanpuolustus kriisiaikana on kuitenkin paljon muutakin: se on vahvasti monialaista väestön suojaamista ja heikoimmista huolta pitämistä. Maailma on edelleen syntiinlankeemuksen tilassa, ja Nooankin aikakauden kuvaus esikuvana enteilee myös meidän aikamme väkivallan ja despoottisten valtiohallintojen kehitystä, ilmentyen sotienkin muodossa.
Kristittyinä meillä on seurakunnissamme kuitenkin sanoma, joka liittyy Rauhan Ruhtinaaseen, pelastuksen ajan kuningas Jeesus tulee, rauha on oleva loppumaton hänen valtakunnassaan (Jes.9:5–6). Aikojen lopussa lupaus täyttyy.
Varhaista seurakuntaa hallitsi Jeesuksen persoonan unohtumaton vaikutus. Rauhaan oli pyrittävä kaikissa olosuhteissa Jeesuksen opetuksen ja hänen esimerkkinsä perusteella, kun hän rukoili teloittajiensa puolesta. Jeesuksella ei ollut vihollisia. Hänen elämässään ja kärsimyksissään näemme kaikkea vihollisuutta ja sotaa vastaan nousevat muurit.
