Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Voodoovuoren ihme — Kutsu valoon Haitin lapsille (suom. Mirja Sévon, Päivä 2022) Megan Boudreaux kertoo kaiken alkaneen tamarindipuusta. Unen puu herätti nuoren naisen kuukausien ajan. Hän oli käynyt Haitissa jokusen kerran vapaaehtoisena avustustyöntekijänä. Jonkun olisi totisesti puututtava maan ahdinkoon. Toistuvan unen puu tuntui kuiskaavan: joku olet sinä itse.
Boudreaux ymmärtää Jumalan todella kutsuvan juuri häntä lähtemään maanjäristysten runteleman Karibianmeren saarivaltioon, jonka yhteiskunta on yksi maailman hauraimmista.
Katto on pään päällä, muttei mitään suunnitelmaa jalkojen alla.
Megan Boudreaux vuokraa talon Gressieristä Haitin pääkaupunki Port-au-Princen lähettyviltä. Katto on pään päällä, muttei mitään suunnitelmaa jalkojen alla. Polvet on painettava tiukasti lattiaan ja kädet ristiin.
Askel askeleelta Boudreaux alkaa lukea ja ymmärtää yhteiskuntaa ympärillään. Unesta tuttu puukin löytyy. Sen viereen nousee aikanaan koulu haitilaislapsille, joilla ei muutoin ole mahdollisuutta koulua käydä. Joka askeleellaan Boudreaux tarraa Jumalaan, jolla on oltava suunnitelma. Jumalahan rakastaa haitilaisia, erityisesti lapsia, jotka ovat menettäneet vanhempiensa huolenpidon.
Moni haitilaisorpo ei ole orpo — vanhemmilla vain ei ole varaa lapsiinsa.
Haitilaisesta yhteiskunnasta paljastuu ajan kanssa asioita, joista on vaikeaa olla järkyttymättä. Perinteinen restavek-järjestelmä ylläpitää lapsiorjuutta, ja köyhyys ajaa ihmisiä epätoivoisiin valintoihin. Moni haitilaisorpo ei ole orpo — vanhemmilla vain ei ole varaa lapsiinsa.
Orpokotien todellisuus on oma lukunsa. Kun Megan Boudreaux alkaa vierailla eräässä kristillisessä orpokodissa, tuhoisa kuvio piirtyy hitaasti esiin: yhdysvaltalaisseurakunnat lahjoittavat rahaa ja tavaraa kodille, joka ei tosiasiassa pidä huolta lapsista. Vierailijoiden aikana kaikki on kohdillaan, heidän lähdettyään lelut myydään. Ruokaa ja hoitoa tarjotaan riittämättömästi. Boudreaux alkaa myös epäillä, että orpokodin lapsiakin myydään. Jokainen voi kuvitella, mikä on kaupatun lapsen kohtalo.
Boudreaux liittää ihmeet tarinassaan hyvän edistämiseen pahuuden panttivangiksi joutuneessa maailmassa.
Rakenteellisen pahuuden ja ihmisten väärien valintojen vyyhti voisi lannistaa. Mitä yksi nuori nainen millekään voi? Megan Boudreaux tekee kuitenkin sen minkä hän voi, asia ja ihminen kerrallaan — ja todistaa ihmeitä. 500 lapsen koululle järjestyy tontti ja rahoitus. Boudreaux oppii hetkessä ja täydellisesti paikallisen kreolin kielen. Jumalalla on hänelle yllättäen myös perhe.
Kenties ihmeellistä johdatusta ja suoranaisia ihmeitäkin esiintyy tihentyneesti, kun niitä totisimmin tarvitaan. Ne auttavat rakentamaan Jumalan valon ja vapauden valtakuntaa, kun pimeys ja orjuus on sakeinta.
Lieneekin lähinnä länsimainen näkökulma käsitellä ihmeitä etupäässä vakuutuksina Jumalan olemassaolosta ja toiminnasta. Ihmeen kokemukset vahvistavat toki uskoa, mutta Boudreaux liittää ne tarinassaan hyvän edistämiseen pahuuden panttivangiksi joutuneessa maailmassa. Hän jatkaa yhä monen haitilaisen elämää ja koko yhteiskuntaa hitaasti muuttavaa työtään vuonna 2011 perustamansa Respire Haiti -järjestön kautta. Ihmettä sekin.
