Suomessa on yli 300 paikkakuntaa. Vapaaseurakunta löytyy 89 paikkakunnalta ja vapaaseurakuntia on 90. Seurakuntien yhteenlaskettu varsinaisten jäsenten määrä on noin 10 000 ja perhejäsenten kanssa noin 15 000. Varsinaisista jäsenistä lähes joka neljäs kuuluu Tampereen, Jyväskylän ja Helsingin vapaaseurakuntiin. Yhdessätoista vapaaseurakunnassa jäsenmäärä on kahdensadan ja neljänsadan välillä. Suureen osaan vapaaseurakunnista (39) kuuluu alle viisikymmentä jäsentä, valtaosassa näistä seurakunnista ei ole omaa palkattua työntekijää.
Jokilaaksojen mallissa Pohjois-Pohjanmaan alueen kuusi vapaaseurakuntaa — Kempele, Raahe, Kalajoki, Haapavesi, Ylivieska ja Nivala — yhdistivät voimiaan ja palkkasivat yhteisen työntekijän. Yhteistyötä on ollut jo aiemmin, mutta yhteisen työntekijän myötä se tiivistyy entisestään. Jokilaakson vapaaseurakuntien avaus antaa hienoa mallia rohkeudesta ja yhdessä eteenpäin menemisestä. Paikkakuntien yhteenlaskettu väkimäärä on lähes 90 000, joten työkenttää seurakunnilla riittää.
Pieni seurakunta voi vaikuttaa hyvinkin vahvasti omalla paikkakunnallaan. Jumala voi antaa voittoja yhtä hyvin pienen kuin jäsenmäärältään suuremman seurakunnan välityksellä. Ihmisten tunteminen, valtuuttaminen ja hengellinen kasvu tapahtuvat usein paljon tehokkaammin pienemmässä seurakunnassa, jossa yksittäisen jäsenen panos on vielä merkittävämpi, ja uudet ihmiset opitaan tuntemaan ja huomaamaan nopeammin.
Kasvukeskukset saavatkin usein nauttia pienten seurakuntien hedelmistä. Humoristisesti voi pohtia, pitäisikö joukkueurheilusta tuttu siirtokorvauskäytäntö ottaa käyttöön myös seurakuntaelämässä.
Olisiko tässä verkostoitumisen esimerkkiä, jota voisimme soveltaa ja rohkeasti kokeilla eri puolilla Suomea? Yhdessä voimme tehdä monia asioita mihin kukaan meistä ei kykene yksin.
Yhteyteen ja yhdessä tekemiseen on kätketty erityinen Jumalan siunaus. Voisiko tässä olla mallia myös muille seurakunnille?
Rohkeita kokeiluja. On tärkeää, että seurakunnissa on tilaa ja uskallusta tehdä myös ihan uusia aloitteita ja avauksia. Jokaisella paikkakunnalla on omat erityispiirteensä ja Jumalalla on edelleen avaimet jokaiseen pitäjään, pieneen ja suureen.
Jeesuksestakin sanottiin, että ”Hän vaelsi kaikki kaupungit ja kylät.” Mestari oli yhtä kiinnostunut suurista kasvavista kaupungeista kuin pienemmistä maalaiskylistäkin. Epäonnistumisia ei kannata liikaa pelätä. Vanha viisaus sanookin: ”on parempi epäonnistua yrittäessään kuin onnistua siinä, ettei yritä.” Joki virtailee laaksossa, joten olkaamme mekin liikkeellä ja antakaamme Jumalan virran viedä.
