Muistokirjoitus: Pastori Asko Halonen oli uskollinen Herran palvelija

Rakas isäni Asko Halonen oli vapaaseurakunnan pastori. Hän syntyi Tampereella 1941. Hän tuli uskoon 7-vuotiaana ja jo kun isäni oli pieni poika, hänelle olivat tärkeitä yhteys, rakkaus ja Pyhän Hengen työ, jota hän koki johtaessaan muita lapsia ja myös aikuisia parannuksen tekoon ja Jeesuksen luo.

Isäni opiskeli 17-vuotiaana Santalan seurakuntalinjalla ja avioitui vuoden kuluttua äitini Saaran kanssa. Isä toimi Tampereen Vapaakirkkoseurakunnassa muun muassa nuorisopappina. Partio oli lähellä hänen sydäntään. Monet mielenkiintoiset leirikokemukset rikastuttivat aktiivisen partiolaisen taivalta.
Myös Toivontupa ja maakuntalähetys olivat hänelle tärkeitä. Isä opiskeli mielisairaanhoitajaksi ja perusti työpaikalleen etsijäpiirin Jeesuksesta kiinnostuneille potilaille. 

Yhteyden rakentaja

Isä työskenteli myös muualla Suomessa: Vilppulassa hän oli perustamassa seurakuntaa, teki työtä Toivola-kodissa, oli pappina ja vankilatyössä Vaasassa sekä palveli myös Kemissä, Kouvolassa, Virroilla ja Raahessa. Jumalan ihmeitä isä sai kokea omassa elämässään monesti. Herra paransi hänet sydänsairauksista, mikä sai lääkärit ihmettelemään, kun isäni todisti Herran parantaneen hänet. Yhteiskristillinen toiminta oli myös hänelle tärkeää, samoin kuin pappien yhteiset rukous- ja neuvotteluhetket. Hän oli perustamassa Virroille yhteiskristillistä harrastetoimintakeskusta. 

Hän halusi aina auttaa heikompia, tukea tarvitsevia ihmisiä. Viimeiset 24 vuotta vanhempani ovat asuneet Isossakyrössä. Isäni sairasti vakavasti eikä päässyt osallistumaan seurakunnan toimintaan. Siihen avuksi tulivat striimaukset, joiden avulla hän pääsi kokouksiin niin Tampereelle, Seinäjoelle kuin myös Kurikkaan, jossa hänen pojanpoikansa Miika on pappina.

Luonnon ystävä

Isäni oli loppuun asti Herran palvelija. Koskaan ei ollut liian pientä tilaisuutta tuoda esiin Jeesuksen armoa ja Jumalan rakkautta. Isä oli aina aurinkoinen ja kannustava. Kotona on aina ollut Jeesus läsnä, ja isä on opettanut meidät, kaikki neljä lasta, kunnioittamaan Jumalaa elämässämme. Olemme saaneet kasvaa uskossa ihan pienestä lähtien. 

Isällä oli myös rikas mielikuvitus, ja hän olikin jo lapsesta lähtien hyvä ja kehuttu tarinankertoja. Lapsuudestani muistan monet jännittävät iltasadut ja seikkailut luonnossa, metsissä ja veden äärellä. Isä oli kova lintubongari. Kun nyt katselen lintuja, muistuu mieleeni, että isä aina tiesi, mistä linnusta kulloinkin oli kyse. Isäni opetti minua myös kunnioittamaan luontoa. Partiolaisena se onkin ollut merkittävä asia opettaa lapsilleen.

Rakastin sinua paljon, isä. 

Ruut Halonen Asko Halosen tytär
JAA ARTIKKELI: