Matti Miikael Jäntti syntyi 15. heinäkuuta 1946 ”heinäseipään alle” Tervon Pulkkilansaareen vanhempiensa Einon ja Hilja Katrin kahdeksantena lapsena. Yhteensä lapsia oli yhdeksän. Matti kasvoi Savon saaressa luonnon keskellä. Jo varhain oli opittava kalastamaan, tekemään kotitöitä ja kulkemaan joka säällä luonnossa, sillä kouluun mennäkseen oli ylitettävä salmi kilometrien metsäpolkukävelyn jälkeen myrskyistä tai heikoista jäistä huolimatta.
Rippikoulun Matti kävi Karttulan vapaakirkossa, mikä oli perheen seurakunta naapuripitäjässä. Sinne soudettiin ja käveltiin, talvella hiihdettiin. Matkaa oli 15 kilometriä.
Katri-äiti sairasti syöpää, ja 17-vuotiaana Matti hyvästeli kotona loppuun saakka hoitamansa äitinsä. Seuraavana syksynä Matti lähti maailmalle. Ensimmäinen työ oli Kotkassa Wahlroosien elintarviketehtaalla. Seurakuntatyö kutsui myös Mattia kuten isoveljiä Tuomasta, Hugoa ja Veikkoa. Santalassa ja Tapanilan saarnaajakoulussa Matti opiskeli nuoriso-ohjaajaksi. Vapaaseurakunnissa tulikin vuosikymmenien aikana tehtyä monenlaista vapaaehtoistyön pohjalta: nuoriso-, kuoro-, kiinteistötöitä, säestystä ja vanhimmistossa palvelemista. Kipujen rajoissa.
Matilla oli koko elämänsä kovat kivut. Ensimmäiset kiputuntemukset olivat jo lapsena heinäpellolta. Kipua koko kropassa: selkä, jalat, hartiat, pää. Kömpelyyttä. Kipu toi eristäytymistä ja yksinäisyyttäkin, sillä kaikkeen ei jaksanut eikä pystynyt, vaikka olisi halunnut. Siksi Matti tuntui usein vetäytyvän omiin oloihinsa, vaikkei se ollut vapaaehtoista.
Kivuista huolimatta Matti ei ollut paikallaan pysyvää sorttia. Hän teki monenlaista työtä elämänsä aikana ja asuttua sekä matkailtua tuli monessa paikassa. Koti löytyi mm Tampereelta, Kangasalta, Karttulasta ja Mustilasta (NLL, nykyisin Tienaukaisijat). Espanjan Torreviejasta tuli mieluinen ulkomaan talvikohde, sillä siellä kivut olivat helpommat, ja se mahdollisti useat ystävyydet.
Matti tykkäsi myös kirjoittaa ja laulaa. Kirjoittaessa syntyi runoja, novelleja ja neljä osaa Cosmas-kirjasarjaa, jossa kuvitteellisesti Pulkkilansaareen saapuu asukkaat vuosisatoja sitten.
Tervosta Matti nuorena lähti, ja siellä hän asusteli viimeiset 15 vuotta. Tärkein paikka on ollut aina Pulkkilansaaren Naularannan maisemat. Yhteinen mökki Tuomaksen kanssa oli se oma paikka. Naapureina oli muiden veljien mökit. Mökillä Matti viihtyi ympäri vuoden: kalasti, teki polttopuita, rakenteli, marjasti, kasvatti mustikkapensaita ja teki kivistä erilaisia rakennelmia. Kun kivet loppuivat, haettiin niitä luvalla naapureiden maalta. Isoja kiviä poltettiin, ja näin saatiin pyöriteltävän kokoisia murikoita.
Viimeiset vuodet Matti sairasti syöpää ja kävi hoidoissa säännöllisesti. Vuoden alussa kävi selväksi, että taistelu on hävitty. Viimeiset seitsemän viikkoa hän oli hyvässä hoidossa KYS:n palliatiivisella osastolla, jossa kävi päivittäin vieraita. Väsyneen kivenpyörittäjän kivut päättyivät 4. maaliskuuta 2026 ikuiseen kivuttomuuteen.
Ikävöiden isää Tuija Jäntti
