Olin päättänyt lauantaina, että huomenna menen kirkkoon selvittämään välini Jumalan kanssa. Äitini oli tullut uskoon jo aiemmin, ja näin, kuinka hän säteili Herran läsnäoloa.
Itsekin rukoilin lapsuudessani, Jumala jopa kutsui minua pelastukseen noina vuosina. Äitini kummitäti oli helluntailainen, ja monet muutkin puhuivat minulle Jeesuksesta. Aikuisen elämää elin kuitenkin ilman yhteyttä Jumalaan.
Lauantaiseen päätökseen vaikutti vahvasti äidiltäni saatu kirja. Tapio Nousiaisen Yksi ainoa elämä -kirja puhutteli minua, ja koin, etten ole uudestisyntynyt. Minulle tuli synnintunto.
Sunnuntaina avasin Porin vapaaseurakunnan oven. Vastassa ovella oli pastori Mika Tapio, ja välittömästi kysyin, onko Jeesus tavattavissa. Juttelimme, ja pastori kysyi, haluanko antaa elämäni Jeesukselle. Vastasin, että kyllä, mieluiten heti.
Menimme käymään toimistotiloissa, ja siellä puolestani rukoiltiin. Jeesus tuli sydämeeni siinä hetkessä. Siitä kokouksesta alkoi myös yhteyteni seurakuntaan.
Veljenikin oli tullut uskoon, joten äidilleni oli juhlahetki, kun meidät veljeni kanssa kastettiin samaan aikaan.
Välittömästi kysyin, onko Jeesus tavattavissa.
Elämä Jeesuksen kanssa on ollut ihmeellistä. Seurakunnan keskellä olen saanut kasvaa uskossani ja osallistua moniin eri palvelutehtäviin. Olen johtanut kokouksia, laulan yhdessä musiikkibändissä, olen ollut kirjapisteellä ja muutamien ystävien kanssa laitamme ehtoollisen valmiiksi vuorollamme.
Ensimmäisen vuoden aikana itkin paljon kokouksissa, Jumala puhui minulle Sanansa ja Henkensä kautta. Tutustuin seurakunnassa uusiin ystäviin, ja kerran olimme kotonani olohuoneessa juttelemassa. Aloimme rukoilla, ja Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä.
Jumala on vienyt minut monista vaikeista asioista läpi. Vuoden päästä uskoontulostani minulle tuli avioero, ja olen ollut kahden pojan yksinhuoltaja siitä asti. Paljon on ollut sairauksia, taloushuolia ja vaikeuksia työpaikallakin, mutta Jumala on auttanut kaikessa.
Uskoontuloni ja poikieni syntymän jälkeen elämäni kohokohta on, kun sain kastaa poikani Israelin-matkalla kolme vuotta sitten.
Jumala on johdattanut minulle nykyisen työpaikkani ja myös kodin, jossa poikieni kanssa asumme. Molemmat poikani ovat uskossa ja innokkaasti mukana seurakunnassa.
Ensimmäisen vuoden aikana itkin paljon kokouksissa.
Miksi en uskoisi? Kun katson luontoa, jonka Jumala on luonut, kaikki Jumalan ihmeestä. Jeesus on niin ihmeellinen ja ihana, Hän on ollut luotettava matkakumppani.
Olen syvästi kiitollinen Jumalalle. Näiden 11 vuoden aikana hän on hoitanut vanhoja haavojani, joita elämässäni on tullut.
