Glow Festivalin ohjelma oli rakennettu karkeasti jaotellen siten, että artistien joukossa tuoreimpia tulokkaita edustaneet esiintyivät ensimmäisessä konsertissa, seuraavassa taas suomigospelin legendat, joiden ura ulottuu vuosikymmenten taakse. Glow Gospel Awards -palkintotilaisuuden jälkeisen konsertin painotus oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa aktiivisesti toimineissa bändeissä. Ilta päättyi Petran konserttiin.
Tarjottu kattaus vastasi selvästi kysyntää, sillä festivaalivieraiden joukossa nuorin selkeä ikäryhmä olivat 1980-luvulla syntyneet. Tätä nuorempia näkyi käytävillä ja salissa vain satunnaisesti.
Nostalgia etunenässä
Selkeästi aikuistapahtumaksi jo lähtökohdiltaan sementoidussa Glowssa mentiin nostalgia edellä, mikä ei toki ole vain gospeliin liittyvä ilmiö. Samana viikonloppuna, jona Glow täytti areenan Tampereella, teki 2000-luvun alun merkittävimpiin yhtyeisiin lukeutuva PMMP kaksi stadionkeikkaa Helsingissä. Glowssa nostalgiaan vahvasti viettävää linjaa toteutettiin kuitenkin jo festivaalin visuaalisesta ilmeestä lähtien pikemmin raikkaalla kuin railakkaan retroilevalla tavalla. Hyvä esimerkki tästä olivat useamman artistin yhdessä ja uusina sovituksina esittämät kappaleet.
Raikkauden rajojakin koeteltiin. Letkeästi tapahtumaa lavalta johdatellut Pekka Laukkarinen juonsi HB-yhtyeen sisään viittauksella sinfoniseen metallimusiikkiin, jota ei kuitenkaan kuultu. HB:n uudet ja selvästi kevyemmät sovitukset eivät olleet monen bändiä aikanaan fanittaneen mieleen. Yhtyeen laulaja Johanna Kultalahti kertoi, että valinnan taustalla on yksinkertaisesti bändin jäsenten aikuistuminen. Kappaleet haluttiin sovittaa kertyneiden kilometrien mukaisesti, ja puhtaalta pöydältä niitä kuuntelevat varmasti pitkälti pitivät kuulemastaan. Mutta nostalgiannälkää ratkaisu ei selvästi tyydyttänyt.
Tarjontaa oli niin paljon, ettei pettymyksiä jääty pitkäksi aikaa harmittelemaan.
Tämänkaltaisten pettymysten suhteen ensimmäiseen Glow-festivaaliin valittu konsepti oli kuitenkin mitä toimivin. Tarjontaa oli niin paljon, ettei pettymyksiä jääty pitkäksi aikaa harmittelemaan, ja ne artistit, joiden tekeminen ei miellyttänyt, eivät esittäneet kahta tai kolmea vetoa enempää. Samalla toki päti, että ne artistit tai yhtyeet, joita olisi kuunnellut mielellään enemmänkin, eivät esittäneet yhtään tämän useampaa kappaletta.
Käytäväpuheissa moni nostikin esiin toiveen siitä, että ensi vuoden tapahtumassa kokonaisuutta rakennetaan ainakin osin toisin. Tämä toimi nyt, mutta saman toistaminen todennäköisesti ei.
Viikonpäivä vaihtoon
Glow Festivalin järjestäneen Kristalli-ohjelmatoimiston toimitusjohtaja Johanna Vauto kertoo tiedotteessa iloitsevansa loppuunmyydystä tapahtumasta: ”Osasin odottaa paljon, mutta tämä oli niin hieno kokemus itsellekin, että hetki menee sulatella.”
Vauton oman festivaalikokemuksen muodostivat kymmenet artistit, muusikot, alan ihmiset, yhteistyökumppanit, tutut, ystävät ja läheiset.
”Kahden vuoden työ sai hienon päätöksen, ja upeaa on saada sanoa, että matka jatkuu.”
Festivaali järjestetään tulevaisuudessa vuosittain. Vuonna 2025 Glow kokoaa gospelkansaa Tampereelle perjantaina 22. elokuuta.
Jaettuja hetkiä
Johanna Vauton mukaan Glow tulee jatkossakin painottamaan keskeisenä arvonaan yhteisöllisyyttä. Tämän vuoden festivaalitarjonnassa nähtiin yhdessä esiintymässä jopa kymmeniä vuosia sitten lopettaneiden kokoonpanojen artisteja.
”Festivaalin myötä syntyi myös muutama yhteisjulkaisu, jotka saivat ensiesityksensä Nokia Arenalla”, Vauto kertoo.
Musiikin yhteyttä luovasta voimasta saatiin nauttia jokaisessa tapahtuman konserteista, ja lisäksi konsertit juontanut Laukkarinen teki tältäkin osin työnsä. Varsin visusti istumaan konserteissa tottunut gospelkansa reagoi esityksiin aika-ajoin yllättävänkin reippaasti aplodein ja puhelinten valoja heilutellen. Kun Pekka Simojoki lauloi Exitin kanssa halustaan elää tämä päivä rohkeasti Mestarin jalanjälkiä etsien, hallillinen ihmisiä saatiin helposti ylös ja valomeri selkeästi runsaimmilleen. 9000 ihmisen hetkellisesti laulun muotoon vangittu yhteinen tahtotila ei varmasti jättänyt kylmäksi niitäkään, joiden suhde suomigospeliin ei ole ollut viime vuosina enää erityisen lämmin ja läheinen.
Neljän akustisen kitaran säestyksellä laulettiin yllättävän vahvatunnelmaiseksi yltyneissä puitteissa.
Konserttien väliaikoina ihmisiä kokosi ruoka- ja juomatiskien lisäksi sisätilaystävällisenäkin vakuuttavalta näyttänyt leirinuotio. Neljän akustisen kitaran säestyksellä laulettiin yhdessä yllättävän vahvatunnelmaiseksi yltyneissä puitteissa.
Laulukirjakoreissa oli laulutoiveiden pohjaksi tarjolla sekä mustikoita että mansikoita, sinisiä Viisikielisiä ja punaisia Nuoren seurakunnan veisukirjoja. Leirinuotiolla vapaaehtoisena palvellut Anu Kankaanniemi kertoi, että etenkin Tilkkutäkki, Tuu mun vaimoksen, Pyhän kosketus ja Pyhiinvaeltajan laulu toistuivat toiveissa. Moni viipyi yhteisen laulun ympäröimänä pitkäänkin, vaikka aina konserttien alkaessa kitarat suljettiin hetkellisesti koteloihin.
Tunnustusta tekijöille
Yksi osoitus yhteisesti jaettujen hetkien merkityksestä oli edesmenneen ”rokkipappi” Tarvo Laakson pieni muistohetki. Se pidettiin Glow Gospel Awards -palkintotilaisuuden yhteydessä. Laakso palkittiin tilaisuudessa elämäntyöstään. Palkinnon otti vastaan hänen poikansa Severi Laakso, joka myös esitti yhdessä Outi Müllerin, Tommi Kaleniuksen ja Jipun kanssa Laakson kenties tunnetuimman kappaleen Krusifikin juurella.
Muita palkinnon pokanneita olivat vuoden musiikintekijä Ossi Mäki-Reini, joka palkittiin myös Vuoden biisi -kategoriassa hänen säveltämästään ja yhdessä vaimonsa Eveliina Mäki-Reinin kanssa esittämästään kappaleesta Sielläkin. Vuoden gospel-tunnustuksen sai vuonna 1975 levy-yhtiö Finngospelin perustanut Jan-Erik Lindqvist, ja Tulevaisuuden suunnannäyttäjä -kategorian palkinnon pokkasi gospelmuusikko Henna-Maria Harju.
Ilmeistä oli, että palkitut arvostivat aidosti ja suuresti saamaansa tunnustusta.
Palkintotilaisuus olisi voinut herkästi mieltyä ruokailusuunnitelmien syrjäyttämäksi väliaikanumeroksi, mutta se oli toteutettu paneutuneesti. Tilaisuuden juontaja Keijo Leppänen ja Tampereen kaupungin tervehdyksen tapahtumaan tuonut pormestari Kalervo Kummola toivat mukanaan lavalle levollista arvokkuutta. Ilmeistä oli, että palkitut arvostivat aidosti ja suuresti saamaansa tunnustusta, jota suomigospelin ammattilaisille ei varmasti liiaksi yleisesti ottaen suoda. Tietoisesti gospelmuusikkona pysytellyt Pekka Simojoki toi kuitenkin tapahtuman pressitilaisuudessa esiin hyvän näkökulman: kenenpä muun kuin gospelmuusikoiden lauluja ovat laulaneet käytännössä kaikki suomalaiset.
