Yllättävä, rohkaiseva, kannustava, koskettava, valheita paljastava. Muun muassa näitä adjektiiveja lausuttiin naistyöntekijöiden palautekierroksella Kiponniemessä Verkkovirtaa!-tapahtuman päätöspäivänä. Kolmisenkymmentä naista sai voimaantumiskokemuksen; joukkoa oli etupäässä Vapaakirkosta, mutta ilahduttavasti myös muista kirkkokunnista.
Naisen rooli selkenee yhä
Viikonlopun aikana naiset rikastuivat toistensa tarinoista luottamuksellisissa pienryhmissä ja viisastuivat edelläkulkijoiden alustuksista. Työnohjausyrittäjä Sirkka Jortikka kertoi omasta särkymisestään, rikotusta alabasteripullosta, ja kasvustaan seurakunnan työntekijänä. Hän kutsui kollegojaan tutkimaan erityisesti sitä tarinaa, jota kukin itselleen kertoo omasta polustaan.
– Tuo itselle kerrottu tarina on se taso, jolla Jumala voi operoida. On eri asia, mitä on oikeasti tapahtunut ja sekin, mitä kerromme tästä polusta muille. Tärkeintä on se, uskommeko Jumalan näkökulmaan elämässämme vai kuuntelemmeko omaa tai muiden valheellista tarinaa ”seurakunta otti kopin ja palkkasi työhön, kun ei minusta muuhun ollut”, Jortikka opasti.
Naistyöntekijän rooli tuntuu kirkkokunnassamme olevan edelleen vaiheessa, vähitellen selkenevässä sellaisessa, joten keskinäistä vahvistusta tarvitaan. On jostain syystä niin, että nainen kokee seurakunnan työntekijänä vierautta, alamittaisuutta ja riittämättömyyttä huomattavasti mieskollegaansa useammin. Tähän voivat johtaa niin sisäiset kuin ulkoisetkin asenteet. On yhteisökulttuureja, joissa nainen kuuluu edelleen yksinomaan kahvinkeittimen ja lasten pariin, ja monelle naiselle nämä ovatkin luontaisia palvelupaikkoja. Jumala kuitenkin viisaudessaan kutsuu toisia naisia myös opettamaan ja johtamaan.
Kehittämisjohtaja Suvi Kankkunen valotti Raamatun tekstien pohjalta sitä, miten lähetyskäskyäkään ei ole sukupuolitettu, ei myöskään Jeesuksen asettamista esikuvaksemme. Yksi jos toinenkin jäi pohtimaan, millainen esikuva nimenomaan naiselle on tuo karismaattinen hahmo, Vapahtajamme, kävellessään raivoisan väkijoukon kynsistä rauhassa pois, kenenkään estämättä.
Musiikkipastori Marianne Salminen johdatti todellisen ylistyksenjohtajan elkein naisten ringin kohottamaan katseensa Jeesukseen. Hän kertoi myös omia askeliaan lapsuudenperheestä asti seurakunnan työntekijäksi kasvamisessa. Pastori Marika Hakola kertoi Tornion vapaaseurakunnan elvyttämisestä rakentamalla verkostoja alueen ihmisiin ensin siviilityön puitteissa. Hän kertoi uransa vaiheilta myös tilanteesta, jossa olisi tarvittu vahvempaa verkostoa.
Minulla oli pelkoja naisten yhteydestä, mutta ne osoittautuivatkin vääriksi.
Valheet eivät saa estää yhteen tulemista
Naisten yhteen tulemista jarruttavina asioina on usein pidetty huonoja kokemuksia toisista, selkään puukottavista naisista sekä omasta erilaisuudesta naiseuteen liittyen. Verkkovirtaa!-viikonlopussa todettiin näiden esteiden olevan suuria emävalheita, jotka estävät hyvää tapahtumasta. Kiponniemessä koettiin niin hyvää yhteyttä, ymmärtämystä, naurua ja kyyneleitä, että järjestäjätiimi sai vahvan mandaatin vuosi sitten lanseeratun tapahtuman jatkamiselle:
– Yllätyin siitä, miten erilaisilla naisilla on samanlaisia pelkoja suhteessa toisiinsa ja palvelemiseen seurakunnissa, kertoo Evangelina-naistenryhmään kuuluva Pieta Jansson-Salmela.
– Tapahtuma oli todella hyvin rakennettu, oli tilaa Pyhälle Hengelle, pienryhmille, alustuksille. Ihanaa sekin, että sai kerrankin olla vain vastaanottamassa, kertoo Turun Martinkirkon pappi Liisa Kuusela.
– Oli ihana tulla tähän joukkoon, kun aikoinani kävin Sirkka Jortikan vetämässä äiti-lapsipiirissä Hopeseurakunnassa, iloitsee Heli Ojala, joka toimii nykyisin Mikaelinkirkossa diakonina.
– Osallistuin Vähitellen selkenevää -tapahtumaan jo viime vuonna, ja sieltä jäikin yksi uusi ystävä esirukoiltavaksi, olemme pitäneet yhteyttä, kertoo Maria Hotti Suolahden vapaaseurakunnasta.
– Minulla oli pelkoja naisten yhteydestä, mutta ne osoittautuivatkin vääriksi. Oli erityisen ihanaa kokea avoimuutta pienryhmässä, kertoo Annika Rekonen Suolahden vapaaseurakunnasta.
– Koin Verkkovirtaa!-tapahtumassa vertaistukea naisjohtajuuteen seurakunnassa, kun puolestaan vähän aiemmin osallistumillani lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden päivillä pohdittiin muun muassa motivaation lähteitä seurakuntatyössä, vertailee Marianna Tiainen Helsingin vapaaseurakunnasta.
Pastori innosti pohjalaisnaiset mukaan
Kurikan vapaaseurakunnasta tapahtumaan oli taivaltanut peräti kuusi komiaa naista oman pastorinsa Miika Halosen innostamana. Aktiivit vetävät paikkakunnallaan Naisten olohuone -ryhmää, jossa tutkitaan Raamatun naisten tarinoita. Pohjanmaalaiset suitsuttivat Verkkovirtaa!-tapahtumaa:
– Täällä joutui käymään syvällistä keskustelua itsensä ja Jumalan kanssa.
– Kun lähdin tänne kuormittavista olosuhteista, olikin hyvällä tavalla järkyttävää ja yllättävää huomata, että monet naiset ovat käyneet läpi raskaita elämänvaiheita — ja selvinneet!
– Ilmapiiri on ollut todella koskettava, ylistyshetket hoitavia ja pienryhmät tärkeitä.
– Sirkan alustuksen kolme tarinan tasoa kosketti syvältä.
Vuosi sitten Päivän toimitusjohtaja Merja Pitkänen innosti järjestämään naisvastuunkantajien tapahtuman Sirkka Jortikan kirjoittaman Vähitellen selkenevää -rohkaisukirjan kylkeen. Tämänkertainen kokoontuminen oli siis jo ’perinne’. Jortikka haastaa edelleen osallistujia syvään yhteyteen muiden kanssa: ”Voisiko olla, että sinun sydämessäsi kytee jotain niin suurta, että tarvitset sen toteuttamiseen muitakin?”
