Ensimmäisten joukossa paikalle saapuu Jarkko Pelkonen.
– Tämä on minulle viides kerta täällä. Tämä on hyvä systeemi, kolmesti viikossa. Kun saa ruokaa, selviää jotenkin. Ruoka tulee todella tarpeeseen.
– Kuulin tästä tilaisuudesta ensimmäisen kerran kaveriltani. Laulut ja puheet on kans ihan ookoo, täällä on mukava ja rento tiimi tekemässä tätä työtä, Pelkonen kertoo.
Tärkeä työmuoto
Armi Alaoutinenkin kuuli puskaradion kautta vapaaseurakunnan ruoka-aputyöstä. Ensimmäisen kerran hän avasi vapaakirkon oven kolmisen vuotta sitten. Seurakunnan tultua tutuksi hän on osallistunut Alfa-kurssille ja sunnuntain jumalanpalveluksiin.
– Täällä on tosi hienoa toimintaa, ilmapiiri on vapaa ja ihmiset ihania.
Ruoka-aputyön tilaisuuteen Alaoutinen osallistuu vähintään kerran viikossa. Hän pitää työmuotoa todella tärkeänä.
– Kun tukia leikataan ja hinnat nousevat kaupoissa, sen merkitys vain kasvaa.
Seurakunnan toiminta rytmittää hyvin viikkoa.
– Tänään saan olla uskossa Jeesukseen ja olen mukana seurakunnan pienryhmässä, jossa käsitellään Kristus-kalliolle asettumista, Alaoutinen iloitsee.
Uusi tulee
Puoli kahdelta Matti Luukko tulee avaamaan ruokasalin ovet ja toivottaa kaikki tervetulleiksi. Kahdeksan hengen tiimi on ahkeroinut. Lämmin ruoka haettiin suoraan keskuskeittiöltä ja Kouvolan yhteislyseolta. Kouluilta tullut ylijäämäruoka jaetaan hartaushetken jälkeen kävijöiden omiin rasioihin. Kouvolan vapaaseurakunta aloitti tämän toiminnan vuonna 2022.
Luukko on lähestulkoon aina paikalla palvelemassa.
– Avuntarvetta on Kouvolassa, tälle on tilausta. Väkeä käy yleensä kolmisenkymmentä, joskus enemmänkin. Myös kelit vaikuttavat osallistujamäärään. Porukka on suurelta osin tullut tutuksi, mutta aina välillä mukana on myös ihan uusia kasvoja.
Vuosia seurakuntaan kuulunut Luukko kokee palvelutehtävän kutsumuksena.
– Minulle on sydämen asia palvella vähävaraisia ihmisiä.
Yksi kohtaaminen parin vuoden takaa on jäänyt erityisesti mieleen.
– Srilankalainen perhe oli ensimmäistä päivää Suomessa. Meillä oli ruokajako juuri käynnissä, kun he tulivat ovesta sisälle. Tulin tervehtimään perhettä ja kysyin: ”You want food, food, food?”
– Saimme antaa heille ison rasian täynnä ruokaa. Nykyisin perhe käy aktiivisesti mukana seurakunnassa, ja he muistavat minut aina tuosta ensikohtaamisesta, Luukko nauraa.
